Stagflaatio
Taloustieteessä puhutaan stagflaatiosta silloin, kun tuotanto ei juuri kasva, mutta inflaatio on korkea ja työttömyys korkea. Tämän piti olla mahdotonta Keynesin kuvailemassa taloustieteessä (keynesiläinen taloustiede).
Stagflaatio on stagnaation ja inflaation portmanteau-sana. Sitä käytetään taloustieteessä, kun inflaatio on korkea, kasvu hidastuu ja työttömyys pysyy korkeana. Se aiheuttaa talouspolitiikalle dilemman, sillä inflaation alentamiseen tähtäävät toimet voivat pahentaa työttömyyttä ja päinvastoin.
Termi liitetään yleisesti brittiläiseen poliitikkoon, josta tuli valtiovarainministeri vuonna 1970, Iain Macleodiin, joka keksi sanan puheessaan parlamentille vuonna 1965.
Keynes ei käyttänyt termiä, mutta joissakin hänen teoksissaan viitataan olosuhteisiin, jotka useimmat tunnistavat stagflaatioksi. Toisen maailmansodan päättymisen ja 1970-luvun lopun välisenä aikana vallalla olleessa keynesiläisessä makrotalousteoriassa inflaatiota ja taantumaa pidettiin toisensa poissulkevina, ja niiden välistä suhdetta kuvattiin Phillipsin käyrällä. Stagflaatio on hyvin kallis ja vaikeasti pysäytettävissä, kun se on kerran alkanut.
Poliittinen mittari nimeltä kurjuusindeksi saadaan lisäämällä inflaatio työttömyysasteeseen.
Tilanne alkaa yleensä siitä, että asiat alkavat maksaa enemmän, kun niitä valmistetaan vähemmän. Koska asioita valmistetaan vähemmän, niiden valmistamiseen tarvitaan vähemmän ihmisiä. Tämä aiheuttaa työttömyyden kasvua. Kaikki nämä kolme tekijää yhdessä aiheuttavat stagflaation eli tuotannon ja työllisyyden pysähtymisen ja inflaation kasvun. Se johtuu myös "kustannuspaineita" aiheuttavista tekijöistä. Kun jonkin hyödykkeen valmistaminen alkaa maksaa enemmän, hinta nousee. Ihmiset sijoittavat vähemmän rahaa yritykseen. Tämä johtaa työttömyyden lisääntymiseen.
Reaalisen bruttokansantuotteen prosentuaalinen muutos edellisestä kaudesta Lähde: Tilastokeskus: Bureau of Economic Analysis
1970-luvun lama
Vuosien 1973-75 lama tai 1970-luvun lama oli 1970-luvulla suuressa osassa läntistä maailmaa vallinnut talouden pysähtyneisyyden kausi, joka lopetti toisen maailmansodan jälkeisen yleisen taloudellisen nousukauden. Se poikkesi monista aiemmista taantumista, sillä se oli stagflaatio, jossa korkea työttömyys ja korkea inflaatio esiintyivät samanaikaisesti.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on stagflaatio?
V: Stagflaatio on taloudellinen termi, jota käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa tuotanto ei juuri kasva, mutta inflaatio ja työttömyys ovat korkeat.
K: Kuka keksi termin "stagflaatio"?
V: Termin "stagflaatio" keksi brittiläinen poliitikko Iain Macleod, josta tuli valtiovarainministeri vuonna 1970.
K: Miten stagflaatio vaikuttaa talouspolitiikkaan?
V: Stagflaatio aiheuttaa talouspolitiikalle pulman, sillä inflaation alentamiseen tähtäävät toimet voivat pahentaa työttömyyttä ja päinvastoin.
K: Mitä keynesiläinen taloustiede sanoi stagflaatiosta?
V: Keynesiläisen taloustieteen mukaan inflaatiota ja taantumaa pidettiin toisensa poissulkevina, ja niiden välistä suhdetta kuvaa Phillipsin käyrä.
K: Miten stagflaatio voidaan pysäyttää, kun se on kerran alkanut?
V: Stagflaation pysäyttäminen sen alettua on hyvin kallista ja vaikeaa. Se edellyttää poliittisia toimenpiteitä, kuten investointien lisäämistä yrityksiin ja tavaroiden hintojen alentamista.
K: Mikä aiheuttaa stagflaation?
V: Stagflaatio johtuu useista tekijöistä, kuten tuotantokustannusten noususta, joka johtaa hintojen nousuun, siitä, että tuotteita valmistetaan vähemmän, jolloin niiden valmistamiseen tarvitaan vähemmän ihmisiä, ja kustannustekijöistä, kuten palkkojen tai verojen noususta, joka johtaa tavaroiden hintojen nousuun.
