Etelänsatakieli
Yölaulu (Luscinia megarhynchos) on pieni lintu. Se tunnetaan myös nimellä rufous tai common nightingale. Se luokiteltiin aiemmin Turdidae-heimoon kuuluvaksi peippolinnuksi (Turdidae). Se kuuluu maalla elävien lajien ryhmään, jota kutsutaan usein tiaisiksi.
Se on vaeltava hyönteissyöjälaji. Se pesii metsissä ja pensaikoissa Euroopassa ja Lounais-Aasiassa. Sen levinneisyys on eteläisempi kuin hyvin läheisen sukulaislajin Luscinia luscinia luscinia. Se pesii maassa tiheiden pensaiden sisällä tai vieressä. Se viettää talven eteläisessä Afrikassa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että yölaulajat näyttävät valitsevan pesimäpaikat, jotka täyttävät tietyt kriteerit (Wink 1973):
- alle 200 metriä keskimääräisen merenpinnan yläpuolella
- ilman keskilämpötila kasvukauden aikana yli 14 celsiusastetta.
- yli 20 päivää vuodessa, jolloin lämpötila on yli 25 celsiusastetta.
- alle 750 mm sadetta vuodessa.
- ei suljettua katosta.
Yökkönen on hieman suurempi kuin punarinta, 15-16,5 cm pitkä. Se on päältä ruskea lukuun ottamatta punertavaa pyrstöä. Alhaalla se on vaaleanvalkoinen. Sukupuolet ovat samanlaisia.
Yölaulajat ovat saaneet nimensä siksi, että ne laulavat usein sekä yöllä että päivällä. Nimeä on käytetty jo reilusti yli 1 000 vuoden ajan, ja se on hyvin tunnistettavissa jo anglosaksisessa muodossaan "nihtingale". Se tarkoittaa "yölaulajatarta". Varhaiset kirjoittajat olettivat, että naaras laulaa; todellisuudessa se on uros.
Laulu on kovaääninen, ja siinä on vaikuttava valikoima vihellyksiä, trillejä ja kurinoita. Sen laulu on erityisen tuntuvaa yöllä, koska muut linnut laulavat harvoin. Siksi sen nimessä (useilla kielillä) on "yö". Vain parittomat urokset laulavat säännöllisesti yöllä, ja yöllinen laulu palvelee todennäköisesti parin houkuttelemista. Aamulla, tuntia ennen auringonnousua tapahtuvan laulun oletetaan olevan tärkeää linnun reviirin puolustamisessa. Yölaulajat laulavat vielä äänekkäämmin kaupunkiympäristössä tai kaupunkien lähiympäristössä, jotta taustahälystä päästäisiin eroon. Laulun tunnusomaisin piirre on kovaääninen viheltävä crescendo, joka puuttuu sirittäjän laulusta. Sillä on sammakkoa muistuttava hälytysääni.
Luscinia megarhynchos
Kulttuuri
- Provencelainen kansanlaulu The Nightingale Which Flies inspiroi Tšaikovskia hänen säveltäessään Humoresque opus 10-2:ta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on yölaulun tieteellinen nimi?
V: Yökkösen tieteellinen nimi on Luscinia megarhynchos.
K: Mihin heimoon yökkönen kuuluu?
V: Yökkönen sijoitettiin ennen Turdidae-heimoon, mutta nykyään se sijoitetaan Vanhan maailman kärpäslintuihin, ryhmään, jota usein kutsutaan chatsiksi tai chat-thrushiksi.
K: Kuinka suuri yölaulu on?
V: Yökkönen on hiukan suurempi kuin punarinta, noin 15-16,5 cm pitkä.
K: Missä yökkönen pesii?
V: Yöperhoset pesivät metsissä ja pensaikoissa Euroopassa ja Lounais-Aasiassa. Ne pesivät maassa tiheässä pensaikossa tai sen vieressä.
K: Missä ne viettävät talvensa?
V: Yölaulajat viettävät talvensa eteläisessä Afrikassa.
K: Millä kriteereillä ne valitsevat pesimäpaikkoja? V: Tutkimukset ovat osoittaneet, että pesimäpaikkoja valitessaan yölaulajat näyttävät suosivan alueita, jotka ovat alle 200 metriä keskimääräisen merenpinnan yläpuolella, joilla ilman keskilämpötila on kasvukauden aikana yli 14 °C, joilla lämpötila on yli 20 päivänä vuodessa yli 25 °C, joilla sataa vähemmän kuin 750 mm vuodessa ja joilla ei ole umpinaista katosta.
K: Kumpi laulaa - urokset vai naaraat?
V: Vain parittomat urokset laulavat säännöllisesti sekä päivällä että yöllä; naaraslinnut eivät laula yhtä paljon kuin urokset.
