Akhilleus (Akilleus) — Troijan sodan sankari ja Iliasin päähenkilö

Akhilleus (muinaiskreikaksi Ἀχιλλεύς, Akhilleus) oli Troijan sodan sankari ja Homeroksen eepoksen Iliaanin päähenkilö. Hän on kuolevaisen sankarin Peleuksen ja nereidin Thetiksen poika, Myrmidonien johtaja, ja häntä kuvataan suurimmaksi kaikista akaalaisista sotureista. Ilias, joka sijoittuu Troijan sodan yhdeksänteen vuoteen, alkaa Akhilleuksen ja kreikkalaisten joukkojen komentajan Agamemnonin välisestä riidasta.

Synty ja nuoruus

Akhilleuksen vanhemmat olivat kuningas Peleus ja merenjumalatar Thetis. Mytologiassa Thetis pyrki suojelemaan poikaansa kuolemalta: eri versioissa hän kastoi Akhilleuksen Styx-joen veteen tai peitti hänet kosketusten avulla kuolemattomaksi, minkä seurauksena vain kantapää jäi haavoittuvaksi. Tämä erityinen heikko kohta — ”Akhilleen kantapää” — on peräisin myöhäisemmistä kertomuksista; Iliaksessa ei suoraan mainita kantapään haavoittuvuutta. Akhilleusta koulutti myyttinen kentauri Khiron, joka opetti hänelle sotataidon, metsästyksen ja musiikin.

Rooli Troijan sodassa ja Ilias

Iliaa käsittelevä tarina keskittyy Akhilleuksen vihaan (kreikaksi menis) Agamemnonia kohtaan, kun tämä riistää häneltä orjan Briseiksen ja halventaa häntä. Akhilleus vetäytyy taistelusta, mikä kääntää sodan kulun kreikkalaisten kannalta huonompaan suuntaan. Keskeisiä tapahtumia:

  • Patrokloksen kuolema: Akhilleuksen läheinen ystävä ja kumppani Patroklos kuolee taistelussa pukeuduttuaan Akhilleuksen haarniskaan. Tämä tappio sysää Akhilleuksen takaisin taisteluun kostamaan.
  • Hektorin surma: Akhilleus kohtaa ja tappaa troijalaisprinssi Hektorin kaupungin muurin ulkopuolella ja kostaa näin Patrokloksen kuoleman. Hän nöyryyttää Hektorin ruumista, mutta myöhemmin antaa Hektorin ruumiin takaisin hautajaisia varten.
  • Haarniskan kiista: Akhilleuksen haarniska joutuu kiistan kohteeksi taistelun jälkeen — myöhäisemmät legendat kertovat, että se päätyi joko Parisin ampuma-aseesta aiheutuvan Akhilleuksen kuoleman jälkeen toisen sankarin käsiin.

Luonne ja sankaruus

Akhilleusta kuvataan Iliaassa epätavallisen voimakkaana ja soturina, mutta myös helposti suuttuvana ja ylpeänä hahmona. Hänen tarinansa käsittelee sankaruuden, kunnian ja inhimillisyyden ristiriitoja: Akhilleus haluaa mainetta ja kostoa, mutta kokee myös syvää surua ja ihmisyyden hetkiä, erityisesti Patrokloksen menetyksen jälkeen.

Kuolema ja myöhemmät kertomukset

Iliaksessa Akhilleuksen kuolemaa ei kuvailla (runo päättyy Hektorin hautajaisiin). Myöhemmät kirjalliset lähteet ja epookit kuitenkin kertovat, että Akhilleus sai surmansa sodan loppuvaiheilla: häntä ammuttiin nuolella kantapäähän, usein kerrotaan että nuolen laukaisi Paris, ja joissain versioissa jumala Apollon suuntaa nuolen. Tarina kantapäästä selittää, miksi suurin osa hänen ruumiistaan oli haavoittumaton, mutta juuri tämä kohta oli kohtalokas.

Kuolemanjälkeinen perintö ja kultti

Akhilleuksen hahmo on säilyttänyt vahvan aseman länsimaisessa kirjallisuudessa, taiteessa ja runoudessa. Hänestä on tehty lukuisia tulkintoja dramaattisin, romanttisin ja psykologisin sävyin. Antiikin kreikassa oli paikallisia sankarikultteja ja haudoille järjestettyjä muistotilaisuuksia — Akhilleukseen liittyvistä hautapaikoista ja muistomerkeistä on erilaisia kertomuksia eri alueilla (esim. Phthia, Lesbos).

Perintö

Akhilleus on yksi Kreikan mytologian tunnetuimmista sankareista. Hänen tarinansa vaikuttaa edelleen kirjallisuuteen, filosofiaan, elokuviin ja populaarikulttuuriin. Iliaan kuvaama konflikti kunnian ja inhimillisen kärsimyksen välillä tekee Akhilleuksesta monitasoisen ja tulkinnanhaluisen hahmon, jonka mytologiasta kumpuavia teemoja (kunnianhimo, uhraus, suru) tutkitaan yhä.

Keskeiset lähteet ja huomio: Tärkein antiikinlähde Akhilleuksesta on Homeroksen Iliaani. Myöhemmät runot, tragediat ja roomalaiset lähteet täydentävät kertomusta kantapään haavoittuvuudesta, kuolemasta ja haarniskan kohtalosta.

Akilles (oikealla) sitoo Patroklosin haavat.Zoom
Akilles (oikealla) sitoo Patroklosin haavat.

Selite

Myöhemmissä tarinoissa Akilleksen kuvataan olevan haavoittumaton koko kehossaan paitsi kantapäässään, sillä siellä hänen äitinsä Thetis piti häntä, kun hän kastoi hänet Styx-jokeen pikkulapsena. Näin ollen termi "Akilleen kantapää" on tullut tarkoittamaan kohtalokasta heikkoa kohtaa. Tämän vuoksi hänen kantapäänsä oli edelleen haavoittuva. Iliasissa ei kuitenkaan sanota näin.

Tarun mukaan Akhilleuksen tappoi Paris, joka ampui Akhilleuksen kantapäähän myrkkynuolella. Pariisin nuolet ampuivat Akhillesta monta kertaa, mutta ainoa hänen ruumiistaan löytynyt nuoli oli hänen kantapäänsä läpi.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuka oli Akilles?


A: Akhilleus oli Troijan sodan sankari ja Homeroksen Iliaanin keskeinen hahmo. Hän oli myrmidonien johtaja, ja häntä kuvataan kaikista akaalaisista sotureista suurimmaksi.

K: Ketkä olivat Akhilleuksen vanhemmat?


V: Akhilleuksen vanhemmat olivat kuolevainen sankari Peleus ja nereidi Thetis.

K: Mikä on Akhilleuksen merkittävin saavutus Troijan sodan aikana?


V: Akhilleuksen merkittävin saavutus Troijan sodan aikana oli troijalaisruhtinas Hektorin surmaaminen Troijan porttien ulkopuolella kostoksi Hektorille siitä, että tämä oli tappanut hänen rakastajansa Patroklosin.

K: Miten Ilias alkaa?


V: Ilias alkaa Akhilleuksen ja kreikkalaisten joukkojen komentajan Agamemnonin välisestä riidasta Troijan sodan yhdeksäntenä vuonna.

K: Kuka tappoi Akhilleuksen?


V: Muiden lähteiden mukaan Akhilleuksen tappoi lähellä sodan loppua Paris, joka ampui häntä nuolella kantapäähän. Hänen kuolemaansa ei kuitenkaan esitetä Iliaksessa, sillä runo päättyy Hektorin hautajaisiin.

Kysymys: Mikä oli Akhilleuksen rooli Kreikan joukoissa?


V: Akhilleus oli myrmidonien johtaja, ja häntä kuvattiin kaikista akaalaisista sotureista suurimmaksi, ja hänellä oli ratkaiseva rooli kreikkalaisten joukoissa Troijan sodan aikana.

K: Mikä oli Akhilleuksen motiivi Hektorin tappamiseen?


V: Akhilleus tappoi Hektorin kostoksi siitä, että Hektor oli Troijan sodan aikana tappanut hänen rakastajansa Patroklosin.

AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3