Nürnbergin lait on nimi kahdelle pääasialliselle rotulakeille, jotka annettiin Saksassa vuonna 1935 ja joita täydennettiin myöhemmin; ne olivat voimassa vuoteen 1945 asti. Ne on nimetty Nürnbergin kaupungin mukaan, jossa saksalaisen kansallissosialistisen puolueen kokous ja lainsäädäntö kokoontuivat 15. syyskuuta 1935. Samassa yhteydessä julkistettiin myös muita säädöksiä, jotka vakiinnuttivat rotupolitiikan ja sulkivat juutalaiset ja muut ryhmät pois kansalaisoikeuksista ja julkisesta elämästä.

Ne olivat:

  • Gesetz zum Schutze des deutschen Blutes und der deutschen Ehre (usein Blutschutzgesetz, laki saksalaisen veren ja kunnian suojelemisesta). Tämän lain mukaan juutalaisten oli kiellettyä mennä naimisiin muiden kuin juutalaisten kanssa, ja lain nojalla kiellettiin myös seksin harrastaminen "saksalaisten tai saksalaista sukua olevien" kanssa. Avioliitot näiden välillä julistettiin mitättömiksi, ja laissa säädettiin rikosoikeudellisista seuraamuksista laiminlyönneistä; rangaistukset sisälsivät muun muassa vankeutta ja muita kurinpidollisia toimenpiteitä, etenkin miespuolisille osapuolille. Laki kohdisti lisäksi monia rajoituksia juutalaisten julkiseen elämään ja symboliseen näkyvyyteen (esimerkiksi kiellettiin juutalaisten käyttäytymistä saksalaisen valtakunnallisen symboolin tavoin), ja se palveli erottelun ja syrjinnän oikeudellista perustaa.
  • Valtakunnan kansalaisuuslaki : Tämän lain mukaan vain saksalaista tai siihen sukua olevasta verestä olevista henkilöistä saattoi tulla kansalaisia – toisin sanoen: juutalaiset ja monet muut tahdotut rodullisen erottelun kohteet suljettiin pois tästä täysivaltaisesta kansalaisuuden asemasta. Käytännössä se merkitsi poliittisten oikeuksien, hoidettavien virkojen ja valtion palvelusten menettämistä. Monet juutalaiset erotettiin virasta tai suljettiin pois ammateista, he menettivät äänioikeutensa ja monia oikeudellisia suojakeinoja.
  • Reichsflaggengesetz Tarkkaan ottaen tämä lippulaki ei kuulu Nürnbergin lakeihin teknisesti, mutta se julkaistiin samaan aikaan muiden kanssa. Se teki hakarististä Saksan virallisen lipun ja vahvisti natsisymboliikan valtakunnalliseksi tunnukseksi.

Täydennykset, rotumäärittely ja laajentaminen

Marraskuun 14. päivänä 1935 Nürnbergin lakeja täydennettiin asetuksilla, jotka laajensivat petollisen rotuopillisen määrittelyn koskemaan myös romaneja (Sinti ja Roma), mustia ja heidän jälkeläisiään. Näissä täsmennyksissä määriteltiin myös, miten "juutalaisuus" määräytyi esivanhempien perusteella: henkilöt, joilla oli kolme tai neljä juutalaista isovanhempaa, luettiin juutalaisiksi; kahden juutalaisen isovanhemman henkilöt luokiteltiin usein ensimmäisen asteen sekoitusverisiksi (saks. "Mischling") ja yhdellä juutalaisella isovanhemmalla toiseksi asteen sekoitusverisiksi. Nämä hallinnolliset määrittelyt mahdollistivat systemaattisen luokittelun ja eriarvoistamisen esimerkiksi avioliitto-, työ- ja kansalaisoikeuskysymyksissä.

Seuraamukset ja historiallinen merkitys

Nürnbergin lait eivät olleet pelkästään yksittäisiä rangaistusmääräyksiä, vaan ne loivat laillisen perustan juutalaisten ja muiden vähemmistöjen systemaattiselle eristämiselle, syrjinnälle ja myöhemmälle vainolle. Ne poikkesivat aikaisemmasta syrjinnästä siten, että syrjintä kirjattiin osaksi valtio-organisaation lainsäädäntöä ja viranomaiskäytäntöjä. Nürnbergin lait olivat merkittävä askel kohti juutalaisten oikeuksien täydellistä riistämistä, jonka huipentuma oli toisen maailmansodan aikana tapahtunut kansanmurha (holokausti). Lisäksi laeilla oli vaikutuksia arkielämään: rekisteröinnit, työpaikkojen menetys, liikkumis- ja asumisrajoitukset sekä myöhemmät sanktiot ja pakkotoimet vaikeuttivat elämää ja pakottivat monia lähtemään maasta tai päätyivät vainon ja tuhoamisen kohteiksi.

Nürnbergin lait kumottiin, tai niiden soveltaminen lakkasi, Saksan tappion ja liittoutuneiden miehityksen myötä vuonna 1945; sodan jälkeen ne on laajalti tunnistettu esimerkkinä siitä, miten oikeusjärjestelmää voidaan käyttää rotu- ja uskonnusperusteiseen syrjintään ja ihmisoikeuksien järjestelmälliseen polkemiseen.