Kansalaisuus on henkilön ja maan välinen oikeudellinen suhde. Yleensä maa on se, jossa hän on syntynyt, jossa hän asuu ja jota hän tukee ja jossa hän saa vastineeksi suojelua. Henkilö on yleensä sen maan kansalainen, jossa hän on syntynyt, mutta joskus henkilö hakee kansalaisuuden muuttamista ja haluaa tulla toisen maan kansalaiseksi. On maita, jotka sallivat kaksoiskansalaisuuden, ja maita, jotka eivät salli sitä.

 

Miten kansalaisuus muodostuu?

  • Syntymän perusteella — monissa maissa kansalaisuus määräytyy vanhempien kansalaisuuden perusteella (jus sanguinis) tai syntymäpaikan perusteella (jus soli), tai näiden yhdistelmänä.
  • Luovutus (naturalisaatio) — ulkomaalainen voi saada kansalaisuuden hakemalla sitä viranomaisilta, kun hän täyttää tietyt edellytykset: riittävä oleskeluaika, kieli- ja yhteiskuntatuntemus, rikosrekisterin puhtaus ja usein uskollisuusoikeuden vannominen.
  • Adoptio ja erityistapaukset — lapsi voi saada kansalaisuuden adoption, vanhempien kansalaisuuden tai julkisen päätöksen perusteella. Löytölapsille on usein omat säännöksensä, jotta he eivät jäisi ilman kansalaisuutta.
  • Avioliitto — aiemmin monissa maissa naisen kansalaisuus saattoi muuttua avioliiton vuoksi; nykylainsäädäntö useimmissa maissa ei enää sidonna kansalaisuutta automaattisesti avioliittoon, mutta aviopuolison kautta voi saada helpotuksia naturalisaatiossa.

Kansalaisuuden menettäminen

  • Luopuminen — henkilö voi joissain maissa virallisesti luopua kansalaisuudestaan, yleensä saadakseen toisen maan kansalaisuuden tai henkilökohtaisista syistä. Viranomaiset varmistavat usein, ettei luopuminen aiheuta statuksettomuutta.
  • Menettäminen tai eroaminen — tietyissä tilanteissa kansalaisuus voidaan menettää esimerkiksi pitkäaikaisen ulkomailla asumisen, palveluksen vieraan valtion armeijassa tai kansalaisuuden hankkimisen seurauksena joltain toiselta valtiolta (riippuen kansallislainsäädännöstä).
  • Peruuttaminen — viranomainen voi joissain maissa peruuttaa myönnetyn kansalaisuuden, jos se on myönnetty petollisin perustein tai kansalainen on syyllistynyt vakaviin rikoksiin kuten maanpetokseen.
  • Statuksettomuus — kansalaisuuden menettäminen ilman uutta kansalaisuutta voi johtaa statuksettomuuteen, jota kansainvälinen oikeus pyrkii vähentämään sopimuksilla (esim. 1961 kansattomuutta koskeva yleissopimus).

Oikeudet ja velvollisuudet

Kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet vaihtelevat maittain, mutta yleisesti:

  • Oikeudet — äänioikeus ja oikeus asettua vaaleissa ehdolle, passi ja oikeus valtion suojeluun sekä konsulipalveluihin ulkomailla, sosiaali- ja terveyspalvelut, julkiset etuudet ja joskus laaja pääsy julkisiin virkoihin.
  • Velvollisuudet — lain noudattaminen, verojen maksaminen ja tietyissä maissa asevelvollisuus tai siviilipalvelus. Lisäksi kansalaiselta odotetaan osallistumista yhteiskuntaan ja kansallisten velvoitteiden täyttämistä.

Kaksois- ja monikansalaisuus

  • Joissain valtioissa sallitaan kaksois- tai monikansalaisuus, jolloin henkilö on samanaikaisesti kahden tai useamman valtion kansalainen. Tämä voi helpottaa liikkumista, asumista ja työskentelyä, mutta tuoda myös käytännön haasteita (kuten verotus-, asevelvollisuus- ja konsulilailliset kysymykset).
  • Toisissa maissa kaksoiskansalaisuus ei ole sallittua, jolloin naturalisoitu henkilö saatetaan vaatia luopumaan alkuperäisestä kansalaisuudestaan.
  • Käytännön seuraukset: kaksi passia ei aina tarkoita täyttä suojaa molemmilta valtioilta samalla kertaa (esim. konsulipalveluissa konflikteissa tai asepalvelukseen kutsuessa).

Kansainvälinen näkökulma ja sopimukset

Kansalaisuutta säätelevät pääasiassa jokaisen valtion omat lait, mutta kansainvälisellä oikeudella ja sopimuksilla on merkitystä, erityisesti statuttomuutta ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisuus tuo lisäksi EU-kansalaisuutta koskevia oikeuksia, kuten oikeuden vapaaseen liikkuvuuteen, työhön muissa jäsenvaltioissa ja äänioikeuden EU-vaaleissa.

Käytännön vinkkejä

  • Jos harkitset kansalaisuuden hakemista, tarkista kohdemaan vaatimukset oleskeluajasta, kielitaidosta ja muista edellytyksistä.
  • Jos sinulla on mahdollisuus saada useamman valtion kansalaisuus, selvitä etukäteen verotus- ja palvelusvelvoitteet sekä mahdolliset matkustamiseen liittyvät rajoitteet.
  • Lapset: selvitä heti lapsen syntyessä, minkä kansalaisuuden hän saa ja mitä rekisteröintitoimia vaaditaan, etenkin jos toisessa maassa on erilaiset säännöt.

Kansalaisuus on sekä oikeus että vastuu, ja sen merkitys ulottuu henkilökohtaisesta identiteetistä aina käytännön oikeuksiin ja velvollisuuksiin julkisyhteisöä kohtaan. Tarkat säännöt ja menettelyt määrittää aina kunkin valtion lainsäädäntö.