Kansalaisuus: määritelmä, oikeudet, velvollisuudet ja kaksoiskansalaisuus
Kattava opas kansalaisuuteen: määritelmä, oikeudet, velvollisuudet ja kaksoiskansalaisuuden käytännöt — tiedä, miten kansalaisuuden vaihto vaikuttaa sinuun.
Kansalaisuus on henkilön ja maan välinen oikeudellinen suhde. Yleensä maa on se, jossa hän on syntynyt, jossa hän asuu ja jota hän tukee ja jossa hän saa vastineeksi suojelua. Henkilö on yleensä sen maan kansalainen, jossa hän on syntynyt, mutta joskus henkilö hakee kansalaisuuden muuttamista ja haluaa tulla toisen maan kansalaiseksi. On maita, jotka sallivat kaksoiskansalaisuuden, ja maita, jotka eivät salli sitä.
Miten kansalaisuus muodostuu?
- Syntymän perusteella — monissa maissa kansalaisuus määräytyy vanhempien kansalaisuuden perusteella (jus sanguinis) tai syntymäpaikan perusteella (jus soli), tai näiden yhdistelmänä.
- Luovutus (naturalisaatio) — ulkomaalainen voi saada kansalaisuuden hakemalla sitä viranomaisilta, kun hän täyttää tietyt edellytykset: riittävä oleskeluaika, kieli- ja yhteiskuntatuntemus, rikosrekisterin puhtaus ja usein uskollisuusoikeuden vannominen.
- Adoptio ja erityistapaukset — lapsi voi saada kansalaisuuden adoption, vanhempien kansalaisuuden tai julkisen päätöksen perusteella. Löytölapsille on usein omat säännöksensä, jotta he eivät jäisi ilman kansalaisuutta.
- Avioliitto — aiemmin monissa maissa naisen kansalaisuus saattoi muuttua avioliiton vuoksi; nykylainsäädäntö useimmissa maissa ei enää sidonna kansalaisuutta automaattisesti avioliittoon, mutta aviopuolison kautta voi saada helpotuksia naturalisaatiossa.
Kansalaisuuden menettäminen
- Luopuminen — henkilö voi joissain maissa virallisesti luopua kansalaisuudestaan, yleensä saadakseen toisen maan kansalaisuuden tai henkilökohtaisista syistä. Viranomaiset varmistavat usein, ettei luopuminen aiheuta statuksettomuutta.
- Menettäminen tai eroaminen — tietyissä tilanteissa kansalaisuus voidaan menettää esimerkiksi pitkäaikaisen ulkomailla asumisen, palveluksen vieraan valtion armeijassa tai kansalaisuuden hankkimisen seurauksena joltain toiselta valtiolta (riippuen kansallislainsäädännöstä).
- Peruuttaminen — viranomainen voi joissain maissa peruuttaa myönnetyn kansalaisuuden, jos se on myönnetty petollisin perustein tai kansalainen on syyllistynyt vakaviin rikoksiin kuten maanpetokseen.
- Statuksettomuus — kansalaisuuden menettäminen ilman uutta kansalaisuutta voi johtaa statuksettomuuteen, jota kansainvälinen oikeus pyrkii vähentämään sopimuksilla (esim. 1961 kansattomuutta koskeva yleissopimus).
Oikeudet ja velvollisuudet
Kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet vaihtelevat maittain, mutta yleisesti:
- Oikeudet — äänioikeus ja oikeus asettua vaaleissa ehdolle, passi ja oikeus valtion suojeluun sekä konsulipalveluihin ulkomailla, sosiaali- ja terveyspalvelut, julkiset etuudet ja joskus laaja pääsy julkisiin virkoihin.
- Velvollisuudet — lain noudattaminen, verojen maksaminen ja tietyissä maissa asevelvollisuus tai siviilipalvelus. Lisäksi kansalaiselta odotetaan osallistumista yhteiskuntaan ja kansallisten velvoitteiden täyttämistä.
Kaksois- ja monikansalaisuus
- Joissain valtioissa sallitaan kaksois- tai monikansalaisuus, jolloin henkilö on samanaikaisesti kahden tai useamman valtion kansalainen. Tämä voi helpottaa liikkumista, asumista ja työskentelyä, mutta tuoda myös käytännön haasteita (kuten verotus-, asevelvollisuus- ja konsulilailliset kysymykset).
- Toisissa maissa kaksoiskansalaisuus ei ole sallittua, jolloin naturalisoitu henkilö saatetaan vaatia luopumaan alkuperäisestä kansalaisuudestaan.
- Käytännön seuraukset: kaksi passia ei aina tarkoita täyttä suojaa molemmilta valtioilta samalla kertaa (esim. konsulipalveluissa konflikteissa tai asepalvelukseen kutsuessa).
Kansainvälinen näkökulma ja sopimukset
Kansalaisuutta säätelevät pääasiassa jokaisen valtion omat lait, mutta kansainvälisellä oikeudella ja sopimuksilla on merkitystä, erityisesti statuttomuutta ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisuus tuo lisäksi EU-kansalaisuutta koskevia oikeuksia, kuten oikeuden vapaaseen liikkuvuuteen, työhön muissa jäsenvaltioissa ja äänioikeuden EU-vaaleissa.
Käytännön vinkkejä
- Jos harkitset kansalaisuuden hakemista, tarkista kohdemaan vaatimukset oleskeluajasta, kielitaidosta ja muista edellytyksistä.
- Jos sinulla on mahdollisuus saada useamman valtion kansalaisuus, selvitä etukäteen verotus- ja palvelusvelvoitteet sekä mahdolliset matkustamiseen liittyvät rajoitteet.
- Lapset: selvitä heti lapsen syntyessä, minkä kansalaisuuden hän saa ja mitä rekisteröintitoimia vaaditaan, etenkin jos toisessa maassa on erilaiset säännöt.
Kansalaisuus on sekä oikeus että vastuu, ja sen merkitys ulottuu henkilökohtaisesta identiteetistä aina käytännön oikeuksiin ja velvollisuuksiin julkisyhteisöä kohtaan. Tarkat säännöt ja menettelyt määrittää aina kunkin valtion lainsäädäntö.
Määritelmät
Kansalainen on suvereenin ihmisryhmän jäsen, jolla on tietyt oikeudet. Hallitukset suojelevat näitä oikeuksia tai käyttävät niitä hyväkseen. Jotkin hallitukset voivat karkottaa ihmisiä kansalaisuudesta, ja näitä asioita koskevat lait vaihtelevat maittain.
- Maassa syntyneet henkilöt voivat olla kansalaisia Jus soli -oikeuden, maaperän oikeuden, perusteella. Ne, joiden vanhemmat ovat kansalaisia, voivat olla syntyperäisiä kansalaisia.
- Joissakin maissa tunnustetaan myös Jus sanguinis, joka tarkoittaa kansallisen diasporan jäsenten oikeutta olla kansalaisia. Jus sanguinis tulee latinasta ja tarkoittaa "verioikeutta", mikä tarkoittaa periaatteessa sitä, että kansalaisuuden voi periä vanhemmilta ja joissakin tapauksissa isovanhemmilta tai jopa kaukaisemmilta esivanhemmilta.
- Ulkomaalaiset voidaan myös kansallistaa kansalaisiksi. Kansalaistaminen tekee heistä uuden maansa kansalaisia. Monet maat vaativat, että he luopuvat vanhan maansa kansalaisuudesta, mutta joissakin maissa kansalaisuus on pysyvä; sellaista kansalaisuutta ei voi lopettaa.
- Henkilöt, jotka ovat useamman kuin yhden maan kansalaisia, ovat kaksoiskansalaisia molempien hallitusten suostumuksella. He voivat laillisesti saapua kumpaankin maahan ja asua siellä.
- Henkilöä, jolla ei ole kansalaisuutta, kutsutaan kansalaisuudettomaksi. Kansalaisuudettomuuteen on monia syitä: sodat, pakolaiset, ihmiset, joiden syntymää ei ole koskaan rekisteröity, ihmiset, jotka ovat syntyneet alueella, jota ei ole tunnustettu valtioksi, ja niin edelleen. Jotkin maat antavat kansalaisuudettomille henkilöille kansalaisuuden hyvin avokätisesti, jotkin taas eivät. Ongelma on hyvin tunnettu, mutta siihen ei ole yleistä ratkaisua.
- Kansalaisuus voi olla pysyvä. Jotkut maat poistavat kansalaisuuden eri syistä, ja jotkut kansalaiset luopuvat kansalaisuudestaan.
Kansalaisuus Kanadassa
Kanadassa syntyneistä ihmisistä tulee maan kansalaisia Jus soli -periaatteen nojalla, vaikka heidän vanhempansa eivät olisikaan maan kansalaisia.
Vuonna 2018 New York Times kertoi, että 20 prosenttia Richmondin sairaalassa Richmondissa, Brittiläisessä Kolumbiassa syntyneistä vauvoista oli syntynyt synnytysturismiin osallistuneille äideille. Tämä tarkoittaa, että vauvat saavat automaattisesti Kanadan kansalaisuuden.
Kansalaisuus Euroopan unionissa
Tärkein artikkeli: Euroopan unionin kansalaisuus
Kansalaisuus Yhdysvalloissa
Tärkein artikkeli: Kansalaisuus Yhdysvalloissa
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä kansalaisuus on?
V: Kansalaisuus on henkilön ja maan välinen oikeudellinen suhde.
K: Miten henkilöstä tulee jonkin maan kansalainen?
V: Yleensä henkilö on sen maan kansalainen, jossa hän on syntynyt, mutta joskus henkilö hakee kansalaistamista tullakseen toisen maan kansalaiseksi.
K: Mitä henkilö saa vastineeksi siitä, että hän on jonkin maan kansalainen?
V: Henkilö saa suojelua maalta, jonka kansalainen hän on.
K: Voiko henkilöllä olla useamman maan kansalaisuus?
V: Kyllä, jotkut maat sallivat kaksoiskansalaisuuden, mikä tarkoittaa, että henkilöllä voi olla kahden eri maan kansalaisuus.
K: Miksi joku haluaisi saada toisen maan kansalaisuuden?
V: Joku voi haluta saada toisen maan kansalaisuuden monista eri syistä, kuten työn tai henkilökohtaisten syiden vuoksi.
K: Onko henkilö aina sen maan kansalainen, jossa hän on syntynyt?
V: Yleensä henkilö on sen maan kansalainen, jossa hän on syntynyt, mutta ei aina.
K: Onko maita, jotka eivät salli kaksoiskansalaisuutta?
V: Kyllä, on maita, jotka eivät salli kaksoiskansalaisuutta, mikä tarkoittaa, että henkilöllä ei voi olla kahden eri maan kansalaisuutta.
Etsiä