Panic! at the Disco (lyhenne P!ATD) on rockyhtye Las Vegasista, Nevadasta, Yhdysvalloista. He aloittivat lukiobändinä, joka coveroi Blink-182:n musiikkia, mutta pian heistä tuli paljon enemmän. Heidän singlensä "I Write Sins Not Tragedies" ja "High Hopes" olivat ja ovat valtavia hittejä, ja he ovat laajalti tunnettuja niistä. Heidän musiikkinsa vaihtelee laajasti punkista folkrockiin, popiin ja paljon muuhun.

Historia

Yhtye perustettiin 2004, kun muutama lukiokaveri Las Vegasissa alkoi tehdä musiikkia yhdessä. Ensimmäinen albumi A Fever You Can't Sweat Out (2005) toi heille suuren läpimurron erityisesti singlen "I Write Sins Not Tragedies" ansiosta. Alkuperäisessä kokoonpanossa olivat muun muassa Brendon Urie, Ryan Ross ja Spencer Smith; myöhemmin kokoonpano muuttui useaan otteeseen. Vuonna 2009 Ryan Ross ja toinen jäsen lähti yhtyeestä, ja sen jälkeen Panic! at the Disco alkoi käytännössä toimia Brendon Urien projektina, jolloin hänestä tuli yhtyeen selkein kasvo ja ainoa pysyvä jäsen.

Yhtyeen ura ulottuu useiden albumien ja tyylillisten muutosten kautta: alun teatraalisesta emo-/pop-punk -tyylistä siirryttiin laajempaan pop-, barokkipop- ja alternative-rock -soundiin, ja myöhemmin urheilullisempaan ja isommin tuotettuun poprokkiin.

Keskeiset albumit

  • A Fever You Can't Sweat Out (2005) – läpimurtoalbumi, joka sisälsi muun muassa "I Write Sins Not Tragedies".
  • Pretty. Odd. (2008) – vahvasti Beatles-vaikutteinen ja 1960-luvun popin suuntaan kääntynyt kokonaisuus.
  • Vices & Virtues (2011) – paluu tummempiin teemoihin ja melodioihin.
  • Too Weird to Live, Too Rare to Die! (2013) – elektronisempia elementtejä ja synthpop-vaikutteita.
  • Death of a Bachelor (2016) – vahvasti Brendon Urien persoonallinen albumi, yhdistää jazzahtavia elementtejä ja modernia poppia.
  • Pray for the Wicked (2018) – stadionpopin ja näyttävän tuotannon korostus.
  • Viva Las Vengeance (2022) – retrohenkisiä vaikutteita yhdistettynä nykyiseen poprokkiin.

Tyylit ja vaikutteet

Panic! at the Disco on tunnettu siitä, että se ei pysy yhden genren sisällä. Yhtyeen tyylissä näkyvät muun muassa:

  • emo-, pop-punk- ja vaihtoehtorockin elementit
  • barokkipopin ja orkestroinnin vaikutteet
  • glam-, cabaret- ja teatterilliset piirteet
  • syntetisaattorin ja elektronisten soundien käyttöönotto eri vaiheissa

Vaikutteita on ammennettu monista lähteistä, kuten klassisemmasta rockista, 1960–70-lukujen popista sekä nykypopin ja punkin kentästä. Brendon Urien lauluääni ja näyttävä esiintyminen ovat olleet keskeisiä yhtyeen imagossa.

Suosituimmat hitit

Yhtyeellä on ollut useita menestyneitä singlejä, joista tunnetuimpia ovat muun muassa:

  • "I Write Sins Not Tragedies" – yhtyeen läpimurtohitti, joka on yhä monen fanin suosikki.
  • "Nine in the Afternoon" – melodinen ja värikäs single albumilta Pretty. Odd.
  • "The Ballad of Mona Lisa" – kappale albumilta Vices & Virtues, joka yhdistää dramaattisuutta ja popmelodiaa.
  • "This Is Gospel" – yksi yhtyeen tunnetuimmista ja usein livesettien vakiokappaleista.
  • "Death of a Bachelor" – näyttävä ja persoonallinen kappale, joka yhdistää jazz- ja pop-vaikutteita.
  • "High Hopes" – suuri radiomenestys ja stadionhitti, joka kasvatti yhtyeen suosiota edelleen 2010-luvulla.

Live-esiintymiset ja yhteistyöt

Panic! at the Disco tunnetaan energisistä ja visuaalisesti näyttävistä live-esiintymisistään. Brendon Urien karismaattinen lavaesiintyminen ja laaja laulurekisteri ovat tehneet bändistä halutun esiintyjän suuriin areenoihin. Urie on myös tehnyt erilaisia yhteistyöprojekteja ja vierailuja muiden artistien kanssa, mikä on laajentanut hänen näkyvyyttään popkentällä.

Vaikutus ja perintö

Panic! at the Disco on ollut tärkeä osa 2000-luvun ja 2010-luvun pop- ja alternative-sceneä erityisesti nuoremman kuulijakunnan keskuudessa. Yhtyeen kokeileva lähestymistapa sekä kyky uudistua ovat osoittautuneet kestäviksi vahvuuksiksi. Vaikka kokoonpano on muuttunut useaan otteeseen, yhtyeen kuvastossa yhdistyvät teatterillisuus, melodinen pop ja rock‑asenne.

Nykytila

Vuodesta 2009 eteenpäin Panic! at the Disco on käytännössä toiminut Brendon Urien johtamana projektina, ja hän on ollut yhtyeen ainoa pysyvä jäsen. Yhtye on julkaissut useita albumeja ja keikkakiertueita, ja sen vaikutus näkyy edelleen nuoremman rock- ja pop-kentän artistien keskuudessa.

Yhteenvetona Panic! at the Disco on esimerkki yhtyeestä, joka on muuntunut paljon uransa aikana: se on siirtynyt lukiobändin energisestä soundista suureen, teatraaliseen ja monipuoliseen poprock-ilmaisuun, josta monet kappaleet ovat jääneet popkulttuurin diskurssiin.