PaRappa the Rapper – 1996-klassikko: rytmipeli, hahmot ja historia
Syväluotaava katsaus PaRappa the Rapperiin: 1996-klassikko, rytmipeli, ikoniset hahmot, pelin historia, grafiikka ja kulttuurivaikutus — kaikkea mitä fanin tulee tietää.
PaRappa the Rapper on Rodney Greenblatin, Masaya Matsuuran ja hänen yrityksensä NanaOn-Sha:n vuonna 1996 luoma rytmivideopeli. Peli on saanut nimensä siitä, että pelissä esiintyvä pipoa kantava koira PaRappa räppää mottonsa "I gotta believe!" mukaan voittaakseen ihastuksensa, Sunny Funnyn, kukan sydämen. Alkuperäisen pelin PSP-versio julkaistiin Japanissa joulukuussa 2006, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa heinäkuussa 2007.
PaRappa muistetaan erityisesti omaleimaisesta visuaalisesta tyylistään, jossa 2D-paperileikemäiset hahmot elävät kolmiulotteisissa ympäristöissä. Graafinen suunnittelu on Rodney Greenblatin tyylin tunnistettavaa, värikästä ja hieman skitsofreenista kuvitusta. Peli yhdistää yksinkertaiset ohjaimet, tarttuvan ääniraidan ja humoristisen, epätavallisen juonen; sen tuntuma on enemmänkin rytmi- ja tempoaistimusta kuin perinteistä tasohyppelyä tai taistelua. Vaikka peli on tehty Japanissa, kaikki pelin kappaleet ja dialogi puhutaan englanniksi kaikissa versioissa.
Pelattavuus ja mekaniikat
Pelin ydin on yksinkertainen: pelaaja seuraa näyttöön ilmestyvää opettajan hilavitkuttavaa rap-ruutua ja painaa PlayStationin painikkeita rytmissä samojen nuottikuvioiden mukaan. Oikea-aikaiset painallukset palkitaan ja suoritusta arvostellaan koko ajan; hyvällä suorituksella pelaaja voi nousta korkeammalle arvostelutasolle ja avata ns. "freestyle"– tai "cool"-tilan, jossa voi improvisoida. Jokainen taso on oma lyhyt "biisinsä" ja hahmonsa, ja edetäkseen PaRappan on suoriuduttava hyvin kaikilla tasoilla.
Hahmot ja tarina
Pelin tarina on kevyt ja humoristinen: PaRappa yrittää voittaa Sunny Funnyn sydämen oppimalla eri elämänalueita opettavilta hahmoilta. Pelissä nähdään useita muistettavia sivuhahmoja, jotka toimivat opettajina tai vastustajina kussakin tasossa. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja absurdin hauskoja, ja heidän opetuksensa välittyvät usein runomuotoisina rap-luentoina.
Julkaisuhistoria ja uudelleenjulkaisut
Alkuperäinen PaRappa the Rapper julkaistiin PlayStationille vuonna 1996 ja nousi nopeasti kulttimaineeseen sen omaperäisen ilmeen ja musiikin ansiosta. Sittemmin peli on saanut useita uudelleenjulkaisuja ja uusintaversioita: mainittujen PSP-versioiden lisäksi sarjaan liittyy spin-off- ja jatko-osia, ja vuonna 2017 julkaistiin remasteroitu versio nykyaikaisille alustoille. Peli on myös vaikuttanut laajemmin rytmipelien kehitykseen ja itsenäisempiin pelintekijöihin.
Taide ja musiikki
Musiikki on yksi PaRappan vahvimmista puolista: kappaleet ovat yksinkertaisia mutta tarttuvia, ja ne on tuotettu siten, että pelaaja helposti seuraa rytmiä ja sanoituksia. Visuaalinen ilme korostaa käsinpiirrettyä, piirrosmaista estetiikkaa, joka erottui silloin ja erottuu yhä nykypeleistä — osin juuri siksi peliä pidetään ajattomana. Peli käyttää humoristista kontrastia: ulkoisesti kevyt ja lapsellinen tyyli, sisällöltään villi ja hassu huumori.
Vaikutus ja perintö
PaRappa the Rapper on useiden mielestä rytmipeligenren klassikko. Se avasi tien kertovan rytmipelin ja pelillisen musiikin yhdistämiselle sekä inspiroi myöhempiä rytmipelejä ja luovia pelisuunnittelijoita. Peli on säilyttänyt viehätyksensä uudelleenjulkaisujen ja yhteisön muistin ansiosta, ja sen lausahdus "I gotta believe!" on jäänyt osaksi pelaajakulttuurin ikonografiaa.
Vaikka nimellinen vaikeustaso on maltillinen verrattuna moniin myöhempiin rytmipeleihin, PaRappa tarjoaa edelleen koukuttavan kokemuksen erityisesti niille, jotka arvostavat persoonallista taidetta ja musiikillista pelisuunnittelua. Pelin yksinkertaisuus tekee siitä myös hyvän sisäänheittopelin rytmipelien perusteisiin.
Suositus: PaRappa on suositeltava kokemus kaikille, jotka haluavat kokea pelihistorian merkkipaaluja, kevyttä huumoria ja tarttuvia biisejä — varsinkin jos arvostat kokeellista visuaalista ilmaisua ja pelisuunnittelun mielikuvitusta.
Pelattavuus
PaRappa the Rapper on musiikkipeli, jossa päähenkilö PaRappa pääsee läpi pelin kuudesta vaiheesta räppäämällä. Jokaisessa vaiheessa peli vuorottelee PaRappan räppäämisopettajan kanssa. Oikeassa alakulmassa on U 'RAPPING-mittari, joka näyttää pelaajan suorituksen neljällä tasolla ylhäältä alaspäin: "Cool", "Good", "Bad" ja "Awful". Peli toimii nappuloiden (Kolmio, Ympyrä, Neliö, X, L ja R) kaavalla, jota PaRappa joutuu kopioimaan. Opettaja asettaa kuvion, ja PaRappan on kopioitava se. Pelaajat pysyvät "hyvällä" sijalla pysyessään tahdissa. Jos hän mokaa kaksi kertaa peräkkäin, hän putoaa tason alaspäin. Toisaalta, jos hän saa kuvion oikein, hän nousee tasoa ylöspäin, korkeintaan tasolle Hyvä. Pelaajan on läpäistävä taso hyvällä tai viileällä arvosanalla. Jos hän selättää sen Bad- tai Awful-tasolla tai mittari laskee pelin aikana alle Awful-tason, hänen on yritettävä tasoa uudelleen. Jos mittari kuitenkin nousee arvoon Cool, opettaja poistuu ja PaRappa pääsee vapaatyyliin. Tämä onnistuu freestyleaamalla eri tavalla kuin ennalta määrätty sanoitus. Jos kaikki tasot selvitetään mittarin ollessa Cool, bonustaso "K.T and the Sunny Funny Band" avataan. Pelaajan on kuitenkin suoritettava peli vähintään kerran, ennen kuin hän pääsee "Cool"-tasolle.
Plot
Pelaaja ottaa Parappan, paperinohuen räppäävän koiran roolin, joka yrittää voittaa Sunny Funny -nimisen kukkaistytön sydämen. Parappaa pelottaa kuitenkin Andrea grelli, rikas, narsistinen koira, joka menee liian pitkälle yrittäessään tehdä vaikutuksen Sunnyyn.
Peli alkaa elokuvalla "Jet Baby", jota neljä päähenkilöä, PaRappa, Sunny, Katy Kat (sininen kissa) ja P.J. Berri (karhu), katselevat. Kun elokuva on valmis, he menevät Chunky Burger -ravintolaan. Jossain vaiheessa kaksi kiusaajapoikaa tulee ja kiusaa heitä, mutta Andrea grelli pysäyttää heidät. Hän kuitenkin päätyy juttelemaan seikkailuistaan, jotka kestävät liian kauan, ja Sunny, P.J ja Katy lähtevät. PaRappa ajattelee, että hänen pitäisi olla sankari tehdäkseen vaikutuksen Sunnyyn, ja päättää piipahtaa kung-fu dojossa, jossa hän oppii taistelemaan sipulin, Chop Chop Master Onionin, avulla. Sen jälkeen he ovat aukiolla. PaRappa pyytää, että heidän pitäisi mennä rannalle, mutta muut huomauttavat, että siihen tarvitaan ajokortti ja auto. Andrea grelli saapuu jälleen kerran paikalle ja näyttää heille uuden autonsa, Super Stretched Limo 900:n. Kaikki pitävät siitä, kunnes Andrea grelli on sitä mieltä, että Katyn ja Sunnyn pitäisi olla hänen kanssaan edessä ja PaRappan ja PJ:n aivan takana. Molemmat ovat kaikkea muuta kuin huvittuneita. Sitten PaRappa ajattelee, että jos hänellä olisi auto ja ajokortti, hän voisi viedä Sunnyn minne tahansa, ja päättää piipahtaa ajokortin hankkimista varten kuljettajaopetuskurssilla hirven, ohjaaja Mooselinin, avustuksella. Ajokortin saatuaan hän tarvitsee vielä auton, ja lainaa isänsä autoa. Hän kutsuu muut mukaan. "Tiedättekö, tämä on todella hauskaa. Eikö olisi kiva, jos voisimme olla jossain kaukana kaukana?" Sonyn sanat kaikuvat PaRappan mielessä, eikä hän kiinnitä huomiota ajamiseen vaan ajattelee häntä ja Sunnya treffeillä, mutta kun heidän autonsa törmää kuorma-autoon ja hajoaa palasiksi, PaRappa joutuu menemään kirpputorille, jonka omistaa sammakko, prinssi Fleaswallow, ansaitakseen rahaa autonsa korjaamiseen. Sitten koittaa päivä ennen Sonyn syntymäpäivää, ja PaRappa saa tehtäväkseen hankkia kakun. Hänet kuitenkin tyrmää rahojaan tuhlaamaansa kakkuun Andrea grelli, joka aikoo voittaa PaRappan 42 kerrosta korkealla kakullaan. Koska hänen rahansa ovat melkein lopussa, hänen on tehtävä kakku itse, noudattaen kanan, Cheap Cheap Chicken, kokkiohjelman ohjeita. Päivä koittaa, ja hänen kakkunsa on menestys. Katy saa idean jättää PaRappa ja Sunny rauhaan, joten hän ja PJ lähtevät. Myöhemmin he katselevat yhdessä auringonlaskua. Valitettavasti tämä menee pieleen, kun PaRappalla on äkillinen tarve käydä vessassa syötyään suurimman osan kakusta myöhemmin samana päivänä. Sunny taas kuitenkin sekoittaa hänet siihen, että hän "näyttää tänään tosi miehekkäältä" sen sijaan, että hänellä olisi tarve mennä takahuoneeseen. He päättävät lähteä kotiin, mutta PaRappa tietenkin pysähtyy vessaan ja näkee edelliset mentorinsa, jotka joutuvat raiskaamaan heidät kaikki päästäkseen vessan ainoaan vessaan. Eräänä iltana hänet kutsutaan Club Funiin, ja hän pyytää Sunnyta mukaansa, johon Sunny suostuu. Kun he saapuvat paikalle, PaRappa nousee lavalle hämähäkin, MC King Kong Mushin, kanssa ja räppää sitten kappaleen lopussa soolona ilmaistakseen todelliset tunteensa Sunnya kohtaan. Sitten peli loppuu, kun he kaikki päättävät katsoa toisen elokuvan.
Kehitys
Hahmot ovat 2D-hahmoja, jotta Rodneyn, joka suunnitteli kaikki hahmot, ainutlaatuinen taidetyyli säilyisi. Häntä pyydettiin auttamaan pelin suunnittelussa Masayan haastattelun perusteella. Kuten Nintendon Paper Mario -sarjassa, kaikki hahmot näyttävät litteiltä, kaksiulotteisilta, paperista leikatuilta olennoilta, kun taas ympäristö on pääasiassa kolmiulotteinen. Ympäristö on valoisa kaupunkikaupunki, jonka asukkaat vaihtelevat eläimistä (kanat, koirat, sammakot ja kissat), elottomista esineistä (sipulit, kukat, vasarat) ja joistakin ihmisistä.
Vastaanotto
Pelistä tehtiin Japanissa merchandising-kampanja, vuonna 1999 spinoff, vuonna 2001 animesarja ja vuonna 2002 suora jatko-osa PlayStation 2:lle. PaRappa on pelattava hahmo PlayStation All-Stars Battle Royalessa. Masayalla on toinen samanlainen peli, Vib Ribbon.
Etsiä