Videopelit ovat elektronisia pelejä, joita pelataan videonäytöllä (tavallisesti televisiolla, käsikonsolilla pelattaessa sisäänrakennetulla näytöllä tai tietokoneella).

Näitä pelejä on monenlaisia eli genrejä: roolipelejä, räiskintäpelejä, ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä, sivurullauspelejä ja tasohyppelypelejä on vain muutamia.

Videopelit tulevat yleensä CD- tai DVD-levyinä tai digitaalisesti ladattavina. Monet pelit tulivat ennen kaseteilla. Erikoislaitetta, jota käytetään videopelien pelaamiseen kotona, kutsutaan konsoliksi. Videopelien pelaamiseen on käytetty monenlaisia konsoleita ja kotitietokoneita. Ensimmäisiä olivat Atari 2600, Sega Master System ja Nintendo Entertainment System 1980-luvulla. Uudempia videopelikonsoleita ovat Xbox One, PlayStation 4 ja Nintendo Switch. Kaikkien aikojen myydyin videopelikonsoli on Sonyn valmistama PlayStation 2.

Tietokoneilla voi myös pelata pelejä, joita kutsutaan joskus PC-peleiksi. Vanhemmille konsoleille ei useinkaan kehitetä uusia pelejä, vaikka konsolipelejä emuloidaan PC:lle (ks. emulaattori). Tämä tarkoittaa sitä, että uusilla tietokoneilla voi pelata monia vanhoja konsolipelejä sekä uusia tietokoneita varten tehtyjä pelejä. Vanhemmat pelit ovat usein suositumpia emuloituna kuin silloin, kun ne tulivat myyntiin, koska ne on helppo ladata.

Ihmiset voivat pelata kannettavia videopelejä missä tahansa. Mobiililaitteisiin (joissa on käyttöjärjestelmiä, kuten iOS tai Android) voi myös ladata pelejä, mikä tekee niistä kannettavia pelikoneita. Matkapuhelimissa on monia pelejä, joista osa käyttää mobiiliemulaattoria konsoleiden peleille. Kaikkia PC- tai konsolipelejä ei voi pelata matkapuhelimella tai iPadilla/iPodilla/tableteilla.

Videopelien pelaajien kilpailuja kutsutaan elektroniseksi urheiluksi.

Lyhyt historia ja kehitys

Videopelien kehitys alkoi 1950–1970-luvuilla yksinkertaisilla kokeiluilla ja yliopistoprojekteilla. Kuluttajamarkkinoille pelejä tuli 1970-luvulla arcade-pelien ja kotikonsoleiden myötä. 1980-luvulla syntyi useita ikonisia laitteita ja pelejä, ja 1990- ja 2000-luvuilla tekninen kehitys (3D-grafiikka, internet-yhteydet, tehokkaammat prosessorit) laajensi pelien monimuotoisuutta ja saatavuutta.

Peligenret ja pelityylit

Genre kuvaa pelin pelattavuutta ja tavoitteita. Tärkeitä genrejä ovat mm.:

  • Toimintapelit (esim. räiskintä- ja seikkailupelit)
  • Roolipelit (RPG) – pelaaja kehittää hahmoa ja etenee tarinassa
  • Strategia- ja simulaatiopelit – korostavat suunnittelua ja resurssien hallintaa
  • Pulmapelit – äly- ja päättelytehtäviä
  • Urheilu- ja ajo-/kilpa-ajopelit
  • Moninpelit ja verkko­pelit – yhteistyö ja kilpailu internetin välityksellä

Usein pelit yhdistävät elementtejä eri genreistä, ja uusia alalajeja syntyy jatkuvasti.

Alustat ja laitteet

Videopelit toimivat monilla alustoilla:

  • Kotikonsoolit – suunniteltu erityisesti pelaamiseen; esimerkkejä mainittiin yllä. Konsolit tarjoavat usein yksinkertaisen käyttöönoton ja kontrolloidun alustan kehittäjille.
  • PC (tietokoneet) – joustavia laitteita, joita käytetään niin grafiikkatehoon kuin modattavuuteen perustuvaan pelailuun.
  • Käsikonsolit – kannettavat laitteet, joissa on integroidut näytöt ja ohjaimet.
  • Mobiililaitteet ja tabletit – laaja pelaajakunta, erityisesti lyhyisiin peli-istuntoihin ja sosiaalisiin peleihin.
  • Pilvipelaaminen – pelit suoratoistetaan etäpalvelimelta, jolloin raskasta laitteistoa ei välttämättä tarvita asiakkaan päässä.

Jakelu ja liiketoimintamallit

Pelit jaetaan perinteisesti fyysisinä kopioina (CD, DVD tai kasetit) ja yhä yleisemmin digitaalisina latauksina (ladattavina). Liiketoimintamalleja ovat mm.:

  • Osta kerralla (premium) – peli ostetaan kertamaksulla.
  • Free-to-play – peli on ilmainen, mutta sisällä voi olla maksullisia lisäosia tai mikromaksuja.
  • Tilausmallit – pääsy peleihin tai palveluihin kuukausimaksulla.
  • DLC ja kausikortit – lisäsisältöä ja laajennuksia myydään erikseen.

Pelaaminen ja yhteisöt

Internetin myötä peliyhteisöt, moninpelit ja sisällöntuotanto (esim. striimaus ja pelivideot) ovat tärkeä osa pelikulttuuria. Pelaajat muodostavat yhteisöjä foorumeilla, sosiaalisessa mediassa ja sisäisissä pelipalvelimissa. Kilpailullinen pelaaminen on kasvanut suureksi ilmiöksi ja organisoiduksi urheilulajiksi, jota kutsutaan elektroniseksi urheiluksi.

Pelien kehitys ja indie-ilmiö

Pelien kehitys vaihtelee yhden ihmisen projekteista suuriin tiimeihin, jotka käyttävät satoja kehittäjiä ja suuria budjetteja (ns. AAA-pelejä). Indie-kehittäjät ovat tuoneet markkinoille paljon uusia ideoita ja alustoja, koska digitaalinen jakelu ja kevyemmät työkalut ovat madaltaneet kynnystä julkaista pelejä.

Säilyttäminen ja emulointi

Pelien historiallinen säilyttäminen on haastavaa, koska laitteet ja formaatit vanhenevat. Siksi emulaattori)-ohjelmia ja digitaalisia arkistoja käytetään pelien säilyttämiseksi ja pelaamisen mahdollistamiseksi myös nykylaitteilla. Emulointi herättää kuitenkin oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä tekijänoikeuksien ja julkaisuoikeuksien osalta.

Turvallisuus, ikärajat ja saavutettavuus

Pelaamiseen liittyy myös harkittavia asioita: ikärajat (esim. PEGI, ESRB), peliajan hallinta, peliriippuvuuden ehkäisy ja turvallinen verkko­käyttäytyminen. Monet kehittäjät panostavat nykyisin saavutettavuuteen, jotta esimerkiksi erilaiset liikunta- tai aistihaasteet huomioidaan peliohjaimissa ja käyttöliittymissä.

Kulttuurinen vaikutus

Videopelit ovat osa nykyaikaista kulttuuria: ne kertovat tarinoita, tarjoavat taiteellista ilmaisua, luovat taloudellista arvoa ja toimivat sosiaalisina areenoina. Pelit vaikuttavat myös oppimiseen, simulointiin ja ammatilliseen koulutukseen.

Yhteenvetona: videopelit ovat monipuolinen ja nopeasti kehittyvä media, joka kattaa laitteet, genret, jakelutavat ja peliyhteisöt. Ne tarjoavat sekä viihdettä että vakavaa sisältöä ja muodostavat merkittävän osan nykykulttuuria ja viihdeteollisuutta.