Pergamentti on ohutta ja kestävää materiaalia, joka on valmistettu eläinten nahasta. Pergamenttia käytettiin laajasti kirjoitusmateriaalina erityisesti kirjan sivuilla ennen paperin yleistä käyttöä. Se eroaa tavallisesta nahasta siinä, että pergamentti on kalkittua mutta ei parkittua, minkä seurauksena sen pinta on kovempi, ohuempi ja soveltuu hyvin kirjoittamiseen. Pergamentin parempia laatuja kutsutaan nimellä pergamentti. Tämän jälkeen käsitellään, miten pergamentti valmistettiin, millaisia ominaisuuksia sillä on ja missä sitä on käytetty.

Valmistusprosessi

Pergamentin valmistus on mekaaninen ja kemiallinen prosessi, joka erottaa sen tavallisesta nahasta. Tyypilliset vaiheet ovat:

  • Valinta ja esikäsittely: käytetään yleensä vasikan-, vuohen- tai lampaannahkaa. Karvat poistetaan ja iho puhdistetaan.
  • Kalkitus: nahka liuotetaan kalkkiliuoksessa (kalkkikiven ja veden seos) muutamasta päivästä viikkoihin. Kalkitus irrottaa karvan ja liiat rasvat sekä pehmentää sarveiskerrosta.
  • Raaputus ja huuhtelu: kalkituksen jälkeen nahka raavitaan veitsellä (scudding) poisjäännösten poistamiseksi ja huuhdellaan.
  • Pingotus ja kuivaus: nahka venytetään ja pingotetaan puukehykseen (frame) ja annetaan kuivua jännitettynä. Tämä vaihe tasoittaa ja litistää materiaalin.
  • Viimeistely: kuivattua pintaa hiotaan ja kammataan, tarvittaessa siklaamalla tai abrasiivilla, jolloin saadaan sileä ja kirjoitukseen sopiva pinta.

Ominaisuudet ja erot nahkaan

Pergamentti on kovempaa ja jäykempää kuin parkittu nahka. Koska se ei ole parkittua, se ei ole yhtä joustavaa mutta sen pinta pysyy hyvin kirjoitustaittuvana eikä muste imeydy samalla tavalla kuin paperiin. Pergamentti reagoi kosteuteen: se voi käpristyä tai löystyä ilmankosteuden vaihdellessa, minkä vuoksi varsinaisiin käsikirjoituksiin kiinnitettiin usein reunat tai ne säilytettiin rullina/paketeissa.

Käyttö ja historia

Pergamenttia käytettiin laajalti keskiajalla ja uuden ajan alussa kirjanmuodostuksessa, virallisissa asiakirjoissa, käsikirjoituksissa, kartoissa ja rukouksen rullissa. Esimerkiksi juutalaisessa perinteessä Sefer Torah, eli heprealaisen Raamatun perinteinen muoto, kirjoitetaan pergamentille ja säilytetään kääröinä. Pergamenttia on käytetty myös sinettilappujen ja tärkeiden määräysten tallentamiseen, koska se kestää ajan kulutusta paremmin kuin monet varhaiset paperilaatut.

·        

keskieurooppalainen (pohjoinen) valmis pergamenttityyppi, joka on valmistettu puukehykseen pingotetusta vuohennahasta.

·        

Hienolle pergamentille tai pergamentille kirjoitettu englantilainen asiakirja, jossa on sinettilappu vuodelta 1638.

·        

Sefer Torah, heprealaisen Raamatun perinteinen muoto, on pergamenttikäärö.

Tyypit ja laatu

Pergamenttia on eri laatuja ja nimityksiä riippuen eläinlajista ja valmistusmenetelmistä. Usein hienoimpaa ja tasaisinta pergamenttia kutsutaan latinankielisellä termillä vellum, jota käytettiin erityisissä käsikirjoituksissa ja arvokkaissa asiakirjoissa. Eri eläinperäiset nahat antavat eri sävyn ja pinnan: vuohen- ja lampaanperäiset pergamentit voivat olla karkeampia, kun taas vasikan pergamentti on usein sileämpää ja vaaleampaa.

Säilytys, tunnistaminen ja hoito

  • Tunnistaminen: pergamentissa näkyy usein eläimen rakenteeseen liittyviä piirteitä, kuten hiusjuovat tai epätasaisuudet, ja sen reuna voi olla epäsäännöllinen. Pergamentti on jäykempää kuin vanha paperi ja sen pinna on hieman kellertävä.
  • Säilytys: pergamentti vaatii tasaisen ilmankosteuden ja lämpötilan; suurten vaihteluiden välttäminen estää käpristymistä ja muodonmuutoksia. Usein dokumentteja säilytetään itsekseen sidottuna tai litteinä arkistoissa.
  • Konservointi: konservaattorin pitää arvioida mahdolliset kemialliset tai biologiset vauriot ja käyttää pehmeitä, ei-invasiivisia menetelmiä kostutukseen ja tasoitukseen. Pergamenttia ei tule yrittää puhdistaa tai kostuttaa kotikonstein ilman asiantuntemusta.

Nykyiset käyttötavat

Vaikka paperi ja digitaaliset tallennusmenetelmät ovat korvanneet pergamentin suurelta osin, pergamenttia valmistetaan edelleen erikoistarkoituksiin: kalligrafia, historiallisten kopioiden tekeminen, seremonialliset asiakirjat ja taideteokset. Myös konservaattorit ja museot tutkivat pergamenttia ja kehittävät menetelmiä sen säilyttämiseksi tuleville sukupolville.

Yhteenveto: Pergamentti on historiallisesti tärkeä kirjoitusmateriaali, joka valmistetaan kalkitsemalla ja pingottamalla eläinnahkaa. Sen kestävyys ja kirjoitukseen sopivat ominaisuudet tekivät siitä arvostetun materiaalin monissa kulttuureissa. Säilyttäminen vaatii erityistä huolellisuutta, mutta pergamentti säilyttää usein tekstit ja kuvat hyvin vuosisatojen yli.