Veliini
Pergamentti on korkealaatuista pergamenttia. Alun perin sillä tarkoitettiin vasikan nahkaa, mutta englanniksi termiä käytetään laajemmin.
Iho valmistellaan pergamentin tavoin ottamaan vastaan musteella kirjoitettua tekstiä. Se oli yksi Euroopassa käytetyistä tavallisista kirjoituspinnoista ennen kuin paperia alettiin käyttää. Sitä käytettiin edelleen korkea-arvoisissa asiakirjoissa. Pellumia käytettiin yksittäisten sivujen, kääröjen, koodeksien tai kirjojen kirjoittamiseen.
Pellumin valmistamiseksi iho puhdistetaan, valkaistaan, venytetään herse-nimiseen kehykseen ja raaputetaan veitsellä. Kun vellumia raaputetaan, se on vuoroin märkä ja vuoroin kuiva jännityksen luomiseksi. Pinta viimeistellään hieromalla sitä hohkakivellä ja käsittelemällä se kalkilla tai liidulla. Sitten se on valmis ottamaan vastaan mustetta.
Nykyaikainen "paperipellumi" (jota joskus kutsutaan kasvipellumiksi) on valmistettu synteettisestä materiaalista nisäkkään nahan sijasta, mutta sitä käytetään samaan tarkoitukseen kuin tavallista pergamenttia.
Voynichin käsikirjoitus, joka on kirjoitettu pergamentille...
Käyttö menneisyydessä
Muinaisessa Euroopassa pergamentti tarkoitti hyvälaatuista valmistettua eläinten nahkaa. Vasikoiden, lampaiden, vuohien ja jopa kamelin nahkoja tiedetään käytetyn vellumin valmistukseen. Parasta vellumia valmistettiin syntymättömistä eläimistä. Vanhan pergamentin valmistukseen käytetyn eläimen tunnistaminen voi olla vaikeaa ilman tieteellistä laboratoriota.
Ranskalaisissa lähteissä velum (tai velin ranskaksi) määriteltiin ainoastaan vasikoista valmistetuksi. Tämä on pysynyt voimassa nykyaikana.
Käyttö
Suurin osa parhaista keskiaikaisista käsikirjoituksista kirjoitettiin pergamentille. Jotkin buddhalaistekstit kirjoitettiin pergamentille, ja kaikki Sifrei Torah -tekstit on kirjoitettu pergamentille tai jollekin vastaavalle.
Neljännes Johannes Gutenbergin vuonna 1455 painaman ensimmäisen Raamatun 180 kappaleen painoksesta painettiin myös pergamentille, luultavasti siksi, että pukumiehet odottivat sitä korkealaatuiselta kirjalta. Tuohon aikaan kirjapainossa käytettiin enimmäkseen paperia.
Taiteessa pergamenttia käytettiin maalauksiin, varsinkin jos ne piti lähettää pitkien matkojen päähän, ennen kuin kankaalle alettiin siirtyä noin vuonna 1500, ja sitä käytettiin edelleen piirustuksiin ja akvarelleihin. Vanhoja mestaripainoksia painettiin joskus pergamentille, erityisesti esittelykappaleina, ainakin 1600-luvulle asti.
Limp-vellumia tai limppu-pergamenttisidoksia käytettiin usein 1500- ja 1600-luvuilla, ja ne oli joskus kullattu. Myöhempinä vuosisatoina pellavaa on käytetty yleisemmin nahan tavoin. Pellumia voidaan värjätä lähes minkä tahansa väriseksi tahansa, mutta useimmiten sitä ei värjätä, sillä monet pitävät sen heikosta rakeisuudesta ja hiusjäljistä.
Monet asiakirjat, joiden piti kestää kauan, kirjoitettiin pergamentille, koska se kesti pidempään kuin paperi. Jotkin pergamenttiin kirjoitetut asiakirjat ovat yli tuhat vuotta vanhoja.
Nykyaikainen käyttö
Britannian parlamentin lait painetaan edelleen pergamentille arkistointitarkoituksiin, samoin kuin Irlannin tasavallan lait. Sitä käytetään edelleen juutalaisissa kääröissä, ylellisissä kirjankansissa, muistokirjoissa ja erilaisissa kalligrafisissa asiakirjoissa.
Nykyään eläinpergamentti on kallista ja vaikeasti saatavilla, koska sen kysyntä on vähäistä ja valmistusprosessi monimutkainen. Vain yksi brittiläinen yritys toimittaa niitä edelleen. Nykyaikainen vellumia muistuttava vaihtoehto on valmistettu puuvillasta. Tämä paperipellumiksi kutsuttu materiaali on halvempaa kuin eläinpergamentti, ja sitä saa useimmista taide- ja askartelutarvikeliikkeistä. Joissakin kirjoituspaperin ja muunlaisen paperin merkeissä käytetään termiä "vellum", joka viittaa laatuun.
Kirjoittamisen, valaisemisen, kirjailun ja kirjansidonnan taiteellisissa käsityötaidoissa "pergamentti" on tavallisesti varattu vasikannahalle, kun taas muita nahkoja kutsutaan "pergamentiksi".
Paperinen pergamentti
Paperimassa on valmistettu puuvillasta. Yleensä läpikuultavaa, erikokoista paperipellumia käytetään usein sovelluksissa, joissa tarvitaan jäljitystä, kuten arkkitehtonisissa suunnitelmissa. Luonnonpergamentin tavoin paperipergamentti on paperia vakaampaa, mikä on usein ratkaisevaa suurten piirustusten ja suunnitelmien, kuten pohjapiirustusten, laatimisessa.
Varastointi
Vellumia säilytetään yleensä vakaassa ympäristössä, jossa lämpötila on vakaa. Jos pergamenttia säilytetään ympäristössä, jossa suhteellinen kosteus on alle 11 %, siitä tulee haurasta, haurasta ja altista mekaanisille rasituksille; jos sitä säilytetään ympäristössä, jossa suhteellinen kosteus on yli 40 %, siitä tulee altis homeen tai sienien kasvulle. Paras lämpötila vellumin säilyttämiselle on 20 ± 1,5 °C (68 ± 3 °F).
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mistä vellumia valmistetaan?
V: Sellumi valmistetaan eläinten nahasta, alun perin vasikan nahasta, joka puhdistetaan, valkaistaan, venytetään, raaputetaan ja käsitellään musteen hyväksymiseksi.
K: Mihin vellumia käytetään?
V: Pellumia käytetään kirjoitusalustana yksittäisten sivujen, kääröjen, koodeksien tai kirjojen kirjoittamiseen, ja sitä käytetään usein korkea-arvoisissa asiakirjoissa.
K: Mihin pergamenttia käytettiin ennen paperia?
V: Pellum oli yksi Euroopassa käytetyistä tavallisista kirjoituspinnoista ennen kuin paperia tuli saataville.
Kysymys: Miten vellum valmistetaan musteella kirjoittamista varten?
V: Pellumia raaputetaan jännityksen aikaansaamiseksi vuorotellen märkänä ja kuivana, minkä jälkeen se hierotaan hohkakivellä ja käsitellään kalkilla tai liidulla, jotta saadaan aikaan lopullinen pinta, johon muste mahtuu.
K: Mitä on "paperivellumi"?
V: "Paperipellumi" on eräänlainen sellumityyppi, joka on valmistettu synteettisestä materiaalista nisäkkään nahan sijasta, mutta sitä käytetään silti samaan tarkoitukseen kuin tavallista sellumia.
K: Mitä eroa on pergamentilla ja pergamentilla?
V: Alun perin vellum tarkoitti vasikan nahkaa, kun taas pergamentti viittasi lampaan tai vuohen nahkaan, mutta englanninkielessä termiä vellum käytetään laajemmin. Molemmat on valmistettu musteella kirjoitettaviksi, ja ne olivat Euroopassa käytettyjä vakiokirjoitusalustoja ennen kuin paperia alettiin käyttää.
Kysymys: Miksi pergamenttia käytettiin korkea-arvoisissa asiakirjoissa?
V: Sellumia käytettiin korkea-arvoisissa asiakirjoissa sen kestävyyden, korkean laadun ja kalliin valmistusprosessin vuoksi.
