Persiljasammakot (Pelodytidae) — pieni sammakkoheimo Lounais-Euroopassa

Persiljasammakot (Pelodytidae) — pieni Lounais‑Euroopan sammakkoheimo: sileäkorvaiset, n. 5 cm, harvinaiset lajit ja kiehtova evoluutiohistoria.

Persiljasammakot eli Pelodytidae on sammakkoeläinten (Anura) heimoon kuuluva suku-ryhmä, johon nykyisin kuuluu vain yksi elävä suku, Pelodytes. Nämä pienikokoiset sammakot elävät pääosin Lounais-Euroopassa ja Kaukasuksella, ja niiden levinneisyys kattaa muun muassa Välimeren alueen ja sen läheiset alueet.

Taksonomia ja nimi

Suvun Pelodytes lajit tunnetaan yleisesti suomenkielisellä nimellä persiljasammakot (englanniksi "parsley frogs") viitaten monien lajien täplikkäisiin, usein vihreään vivahtaviin kuviin. Tieteellinen nimi Pelodytes tulee kreikan sanoista, jotka voi kääntää suunnilleen muotoon "mutaduiskari" tai "mutaan sukeltaja", mikä viittaa niiden elinympäristöihin. Pelodytidae on lähisukuisimmillaan esimerkiksi lapasammakoille ja Megophyrideille.

Ulkonäkö ja koko

Persiljasammakot ovat pieniä sammakoita, yleensä enintään noin 5 senttimetrin pituisia aikuisina. Niillä on sileä iho ja usein täplikkäitä tai laikukkaita värityksiä, jotka toimivat naamioitumisena kuivemmällä maastolla. Ulkomuoto on tyypillinen sammakoille: pitkät takaraajat hyppimiseen ja leveä pää. Laajempia morfologisia erikoisuuksia (esim. kehittyneet äänielimet) on vain vähän verrattuna joihinkin muihin sammakkoheimoihin.

Elinympäristö ja levinneisyys

Persiljasammakot suosivat avoimia tai puolivarjoisia elinympäristöjä, kuten niittyjä, pensaikkoja, metsäsaarekkeita ja maatalousympäristöjä, joissa on kosteampia paikkoja lisääntymisvesineen. Suurelta osin niiden esiintyminen liittyy väliaikaisiin tai hitaasti virtaaviin vesialueisiin, joissa ne lisääntyvät keväisin ja kevään jälkeisinä kosteina kausina.

Ravinto ja käyttäytyminen

Nämä sammakoiden pienikokoiset lajit ovat hyönteissyöjiä: pääasiallista ravintoa ovat erilaiset hyönteiset ja muut maa- tai vesieläinten pienet selkärangattomat. Persiljasammakot ovat yleensä yöaktiivisia tai hämäräaktiivisia ja käyttävät piiloutumista ja naamioitumista suojautuakseen saalistajilta.

Lisääntyminen ja elämänkierto

Persiljasammakot lisääntyvät vesialueilla; naaras laskee munat veteen ja niistä kuoriutuvat vesitasoiset toukat, jotka kehittyvät myöhemmin maanpäällisiksi sammakoiksi. Lisääntymäajat ja -käyttäytyminen vaihtelevat lajeittain ja paikallisten olojen mukaan, mutta monilla lajeilla esiintyy ns. "explosive breeding" -tyyppisiä kutukausia, jolloin useat yksilöt kokoontuvat samaan aikaan lisääntymään.

Säästäminen ja uhat

Perheen lajit eivät ole laajasti runsaana kaikkialla; niiden kannat voivat kärsiä elinympäristöjen pirstoutumisesta, kosteikkojen täytöstä, vedenlaadun heikkenemisestä ja muista ihmistoiminnan aiheuttamista muutoksista. Kunkin lajin säilyneisyystilanne vaihtelee — joitain pidetään yleisempinä, toiset ovat uhanalaisempia ja paikallisesti harvinaisia. Säilyttämistoimet keskittyvät elinympäristöjen suojeluun ja elinympäristöjen toiminnan säilyttämiseen.

Fossiililöydökset

Persiljasammakoihin liittyvässä paleontologisessa aineistossa tunnetaan useita sukupuuttoon kuolleita lajeja ja sukuja. Tässä suhteessa Pelodytidae on erikoinen siinä, että fossiiliaineistossa on kuvattu enemmän sukupuuttoon kuolleita ryhmiä kuin nykyisin eläviä lajeja, mikä kertoo ryhmän pitkän ja muuttuneen evoluutiotarinan.

Yhteenveto: Persiljasammakot (Pelodytidae) ovat pieni, länsieurooppalais-kaukasisesti levinnyt sammakkoheimo, jonka edustajat ovat rakenteeltaan varsin tavanomaisia, mutta joissa yhdistyy kiinnostavia ekologisia ja taksonomisia piirteitä. Niiden suojelu vaatii elinympäristöjen huomioimista ja paikallisten kosteikkojen säilyttämistä.

Hae kirjaimella