Sammakot ja konnat (Anura) — lajit, ulkonäkö ja käyttäytyminen
Tutustu Anura-sammakoihin ja konniin: lajit, ulkonäkö, käyttäytyminen, elinympäristöt ja sopeutumat – kattava ja kuvitettu opas.
Järjestykseen Anura kuuluvat sammakot ja konnat. Anura on selvästi monilukuisin sammakkoeläinten järjestys: sammakoita ja konnia tunnetaan maailmassa tuhansia lajeja. Sammakkoeläimiä (Amphibia) on kaikkiaan noin 7 400 lajia, joista noin 6 500 kuuluu Anura-järjestykseen.
Ulkonäkö ja anatomia
Sammakoiden ja konnien (arkikielessä käytettyjen nimitysten) välillä ei ole selkeää taksonomista rajaa — erot perustuvat yleensä ulkonäköön ja elintapoihin eivätkä johdu yhdestä ainoasta taksonomisesta ryhmästä. Esimerkiksi ainoa suku, jolle on annettu yleisnimi "rupikonna", on Bufonidae ("oikeat rupikonnat"), mutta monia muiden sukujen lajeja kutsutaan myös rupikonniksi.
- Ruumiin muoto: Sammakoilla on yleensä lyhyt ja pullea vartalo sekä häntä puuttuu aikuisilta (aikuisilla sammakkoeläimillä ei ole hännällistä vaihetta).
- Raajat ja liikkuminen: Eturaajat (eturaajat) ovat tyypillisesti lyhyet ja takaraajat pitkät ja voimakkaat, mikä tekee monista lajeista erinomaisia hyppääjiä. Monet lajit ovat myös hyviä uimareita ja joillakin lajeilla on varpaiden väliset uimapinnat.
- Iho: Sammakoiden iho voi olla sileä ja kosteana kiiltävä tai kuiva ja kyhmyinen. Kuivempi, syylämäinen iho ja parotoidirauhaset ovat yleisiä konnille; ne toimivat usein myrkkyrauhasina.
- Silmät ja korva: Useimmilla lajeilla silmät ovat ulkonevat. Korvakalvo (tympanum) näkyy usein silmän takana.
- Leuat ja hampaat: Monilla sammakoilla on pieniä hampaita yläleuassa ja suun katossa (vomeriniset hampaat), mutta alaleuassa hampaita ei yleensä ole.
- Puusammakot ja kiipeily: Puusammakoilla (tree frogs) on tarttumiseen erikoistuneet varpaat, joissa on liimapintaisia pehmeitä levyjä, joiden avulla ne pystyvät kiipeämään pystysuorilla pinnoilla.
Sammakoiden koko vaihtelee lajeittain pienistä muutaman millimetrin harvinaisista lajeista suuriin lajeihin kuten afrikkalainen härkäsammakko (Pyxicephalus adspersus), jossa urokset voivat olla huomattavasti naaraita suurempia. p6
Ulkonäölliset erot: "sammakko" vs. "konna"
Arkikielessä sammakoiksi kutsutaan usein lajeja, joilla on sileämpi ja kosteampi iho ja jotka elävät useammin vesistöjen tuntumassa. Konniksi (tai rupikonniksi) kutsutaan lajeja, joiden iho on kuoppainen tai syylämäinen ja kuivahtavampi. Monet rupikonnat kantavat taustalla myrkyllisiä aineita, joita ne erittävät ihostaan suojautuakseen petoeläimiltä. Tällaiset piirteet ovat kuitenkin kehittyneet riippumattomasti monissa eri sukuissa (konvergenttinen evoluutio), eikä jaottelu muodostu selkeästä taksonomisesta linjasta. Syylämäinen iho ja myrkyllinen lima ovat sopeumia kuivempaan elinympäristöön ja petojen varalta.
Käyttäytyminen ja elintavat
- Ravinto: Useimmat aikuiset sammakot ovat lihansyöjiä ja saalistavat hyönteisiä, selkärangattomia sekä joissakin tapauksissa myös pieniä selkärankaisia. Monet myrkylliset lajit saavat myrkynsä ravinnostaan (esim. pieneistä muurahaisista ja punkkeista), jotka sisältävät alkaloideja. p8
- Liikkuminen: Hyppääminen on yleinen liikkumistapa; hyppykyky vaihtelee lajeittain ja joissakin lajeissa hyppy voi kattaa useita metrejä suhteessa eläimen kokoon.
- Sopeutumat: Monet lajit ovat puolivesisiä, toiset sopeutuneet täysin maalla tai puissa elämiseen. Esimerkiksi puusammakot käyttävät tarttuvia varpaisia kiipeilyyn, kun taas vesieläimet hyötyvät hyvin kehittyneistä uimapinnoista.
- Vokalisaatio: Urokset käyttävät lauluja (kutsuhuutoja) lisääntymisen aikana kutsuakseen naaraita ja merkitäkseen reviiriä. Laulut ovat lajikohtaisia.
Lisääntyminen ja elinkaari
Useimmilla sammakkoeläimillä on kaksivaiheinen elinkaari: muna → toukka (polmuttaja/tadpoli) → aikuiseksi kehittyminen (metamorfoosi). Toukat ovat useimmiten vesieläimiä, ja niillä on kidukset ja pyrstömäinen ruumis, kunnes ne kehittyvät aikuisiksi ja menettävät pyrstön. Lisääntymistavat vaihtelevat lajeittain: suurin osa munii veteen, mutta joillakin lajeilla on kehittyneempiä strategioita, kuten munien kantaminen iholla, suussa tai jopa emon sisällä.
Myrkyllisyys ja puolustus
Monet lajit puolustautuvat myrkkyjen, värityksen ja käyttäytymisen avulla. Esimerkiksi Etelä-Amerikan myrkkysammakot (Dendrobatidae) voivat olla erittäin myrkyllisiä; tunnetuin on laji Phyllobates terribilis, jonka myrkky voi olla tappavaa ihmisellekin. Useimmat myrkylliset lajit saavat toksiininsa ravinnostaan, kuten tietyistä selkärangattomista. p8
Levinneisyys ja uhat
Sammakkoeläimet esiintyvät lähes kaikkialla maailmassa paitsi Etelämannerta lukuun ottamatta. Ne asuttavat monipuolisia elinympäristöjä: kosteikoista sademetsiin, aroilta vuoristoihin ja kaupunkiympäristöihin.
Sammakkoeläimiä uhkaavat erityisesti elinympäristöjen tuhoutuminen, saasteet, vieraslajit, ilmastonmuutos sekä taudit, kuten chytrid-sieni (Batrachochytrium dendrobatidis), joka on aiheuttanut vakavia populaatiovähennyksiä monilla alueilla. Monia lajeja suojellaan paikallisesti ja kansainvälisesti uhanalaisuuden perusteella.
Yhteenveto
Anura-järjestyksen sammakoilla ja konnilla on monipuolisia muotoja ja elämäntapoja. Vaikka arkikielessä erotellaan "sammakot" ja "konnat", biologisesti lajit muodostavat laajan joukon, jonka jäsenet ovat sopeutuneet hyvin erilaisiin elinympäristöihin. Niiden merkitys ekosysteemeissä on suuri: ne säätelevät hyönteispopulaatioita, ovat saaliseläimiä ja indikaattoreita ympäristön terveydelle.
Sammakoilla, kuten tällä syötävällä sammakolla, on sileä (pehmeä) märkä iho.
Tällä teksasilaisella rupikonnalla on karkea (kova) kuiva iho.
Elinympäristöt
Useimmat sammakot ja konnat elävät hitaasti liikkuvien vesien, kuten jokien, soiden, järvien ja lampien lähellä.p22 Toiset, kuten puusammakot ja myrkkysammakot, elävät metsissä. Sammakoita ja konnia tavataan lähes kaikkialla Etelämannerta lukuun ottamatta.p4 Sammakot ja konnat vinkuvat tai huutavat, kun niitä kosketetaan tai ne tuntevat itsensä uhatuksi.p24 Ne myös ääntelevät kommunikoidakseen muiden elinympäristössään olevien kanssa. Ne ääntelevät laajentamalla kurkkuaan ilmalla ja päästämällä ilmaa ulos. Urokset härkäsammakot karjaisevat parittelun aikana naaraan kanssa. Useimmat sammakot ja konnat ovat reviirimaisia. Tämä tarkoittaa, että ne ryhtyvät taisteluun, kun niiden lajitoveri pääsee niiden asuinpaikan lähelle. Ne hyppivät, painivat ja jopa karkottavat eläimen pois. Ne tekevät näin houkutellakseen myös naaraita reviirilleen. Naaraat valitsevat reviirin, jossa on riittävästi ruokaa ja paljon vettä, jossa ne voivat uida ja munia.p223
Rupikonnat viettävät suurimman osan ajastaan maalla, kun taas sammakot viettävät suurimman osan ajastaan vedessä. p6Sammakot muistuttavat sammakoita niiden kovan nahan vuoksi. Sammakon "häntä" on itse asiassa elin, jota sammakko käyttää siittiöiden vapauttamiseen nopeasti liikkuvissa vesissä. Ne ovat ainoat sammakot, joilla on tämä elin. p199Eleutherodactylus-suvun sammakot ovat maalla eläviä sammakoita. Tämä tarkoittaa, että ne munivat maalle. Varpaanlampaat pitävät itkuääniä sadekuurojen aikana.
Laji
Bufonidae-heimoon kuuluu yli 400 "oikeaa" konnalajia. Merikonnat ovat ainoat rupikonnat, jotka elävät Australiassa, jonne ihmiset ovat tuoneet ne. Rupikonnilla on myrkylliset parotoidirauhaset, jotka voivat halvaannuttaa tai jopa tappaa koiria. Jotkut muut eläimet syövät kuitenkin konnia ilman haittavaikutuksia. Rupikonnan myrkkyjä erittävät syyliä. Niiden koskettaminen ei ole ihmiselle haitallista.p202
Puusammakoita on yli 400 lajia, ja monet niistä voivat vaihtaa nahkansa väriä.p220 Puusammakoilla on tahmeat jalat, jotka auttavat niitä kiipeilemään ja roikkumaan kiinni suurissa lehdissä. "Todellisia sammakoita", Ranidae-heimoa, esiintyy kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Sukuun kuuluu yli 700 lajia.p224 Kaivautuvien sammakoiden jalat auttavat niitä kaivamaan.
Kirjat
- Edmonds, Devin (2007), Tree frogs, TFH Publications ISBN 0793828945.
- Bartlett, Richard; Bartlett, Patrica (2000), Red-eyed tree frogs and leaf frogs, Barron's Educational Series ISBN 0764111221.
- Murphy, Patricia (2003), A frog's life: learning sequential order using a timeline, University Of Chicago Press ISBN 978-0-8239-8905-8.
- Glotzhaber, Robert (1973), The life cycle of a bullfrog, Children Press ISBN 978-0-87191-233-6.
- Davidson, Charles; Elliott, Lang ja Gerhardt, Carl (2009), The frog book: North American frogs and toads, Houghton Mifflin
Harcourt{{citation}}: CS1 maint: multiple names: authors list (link) ISBN 978-0-618-66399-6.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on järjestys Anura?
A: Järjestykseen Anura kuuluvat sammakot ja konnat, jotka ovat lajimäärän perusteella arvioituna menestyneimpiä eläviä sammakkoeläimiä.
K: Mitä eroa on sammakoiden ja konnien välillä?
V: Sammakoiden ja konnien välillä ei ole perustavaa laatua olevaa eroa, mutta ne voidaan erottaa toisistaan ulkonäön perusteella. Sammakoilla on sileä iho, kun taas konnilla on syylämäinen iho, joka tuottaa myrkyllistä limaa. Nämä ominaisuudet ovat kehittyneet toisistaan riippumatta konvergentin evoluution kautta.
K: Mitä ominaisuuksia sammakoilla on?
V: Sammakoilla on tyypillisesti lyhyt ruumis, verkkomaiset sormet tai varpaat, ulkonevat silmät, haarautuva kieli eikä häntää. Niillä on myös pitkät ja voimakkaat jalat, joiden avulla ne voivat hypätä pitkiä matkoja.
K: Miten puusammakot liikkuvat?
V: Puusammakot kiipeilevät tahmeilla käsillään mille tahansa pinnalle, minkä ansiosta ne voivat liikkua helposti.
K: Onko kaikilla sammakkolajeilla korvakalvo?
V: Kyllä, kaikilla sammakkolajeilla on korvien ja silmien välissä sijaitseva tärykalvo.
K: Ovatko urospuoliset afrikkalaiset härkäsammakot suurempia kuin naaraspuoliset afrikkalaiset härkäsammakot? V: Kyllä, urospuoliset afrikkalaiset härkäsammakot voivat saavuttaa jopa 91⁄2-10 tuuman pituuden, kun taas naaraat kasvavat vain 41⁄2 tuuman pituisiksi.
K: Voivatko jotkut sammakkolajit tappaa ihmisiä?
V: Kyllä, jotkin Neobatrachia-alalahkoon kuuluvat sammakkolajit, kuten myrkkysammakot ja Mantellinae-sammakot, voivat olla niin myrkyllisiä, että ne voivat tappaa ihmisiä niiden ravinnonlähteistä saamien myrkkyjen vuoksi.
Etsiä