Australopithecus africanus — Taungin lapsi ja varhaisen ihmisapinan kuvaus
Australopithecus africanus — Taungin lapsi: syväsukellus 3–2 miljoonaa vuotta vanhaan varhaisen ihmisapinan anatomiaan, kalloon ja löytöhistoriaan.
Raymond Dart löysi Australopithecus africanuksen ensimmäisen kerran vuonna 1925. Hän löysi hyvin säilyneen nuoren, arviolta 3–4-vuotiaan australopitheciinin kallon. Tätä kalloa kutsutaan usein Taungin lapseksi sen löytöpaikan, Etelä-Afrikan Taungin mukaan. Taungin lapsi on yksi täydellisimmistä tunnetuista A. africanus -lajin specimenneistä ja on ollut lajikuvausta määrittävä kallo. Kallon rakenne — erityisesti foramen magnumin (nikamakanavan aukon) sijainti kallon pohjassa — osoitti varhaisen kävelyyn viittaavan asennon ja antoi tulkinnan, että bipedalismi kehittyi ennen huomattavaa aivokoon kasvua. Kallon aivokammion tilavuudeksi on arvioitu suuruusluokkaa noin 400–500 cm3 riippuen yksilöstä ja iästä.
Anatomia ja ulkonäkö
Australopithecus africanuksella oli lautasen muotoinen kasvorakenne, leveä poskikaari ja eteenpäin suuntautuvat posket, mikä erottaa sen monista muista varhaisista hominineista. Hampaat olivat nykyihmisiin verrattuna suuret; A. africanus -lajilla oli suhteellisesti suuret poskihampaat ja leveät purupinnat, mikä viittaa vahvaan takahampaiden hiontaan. Etuhampaat olivat jonkin verran kookkaammat kuin takahampaiden suhteen, mutta purutyö kohdistui erityisesti molaarien ja premolaarien kulutukseen. Hampaat ja leuat olivat paksuluukokoiset ja usein vahvat, ja hammaskiilteen paksuus sekä kulumismallit kertovat monipuolisesta ja osin karkeasta ravinnosta.
Uroksilla esiintyi usein sagitaaliharja (kallon yläosassa oleva harjanne), johon kiinnittyvät suuret lihakset auttoivat tukemaan voimakasta leukaa. Postkraniaalisista löydöistä päätellen A. africanus oli kaksijalkainen liikkeissään mutta säilytti myös kiipeilyyn soveltuvia piirteitä, kuten suhteellisesti lyhyemmät sääriluut ja voimakkaammat yläraajat verrattuna myöhempiin Homo-lajeihin.
Ikä, levinneisyys ja elinympäristö
Nykyisen tiedon mukaan A. africanus ajoittuu noin 3,03–2,04 miljoonan vuoden taakse. Lajia tunnetaan ennen kaikkea Etelä-Afrikasta useista luolalöydöistä, kuten Taungin lisäksi Sterkfonteinista ja Makapansgatista. Nämä alueet edustivat kuivaa savanni- ja metsänreunaympäristöä, jossa laji lienee liikkunut avoimilla alueilla mutta myös hakemassa ravintoa puuston tarjoamista resursseista.
Ravitsemus, käyttäytyminen ja kuolema
Hammasrakenne ja hammaskulumiset osoittavat, että A. africanus oli sekoittuneen ruokavalion syöjä: ruoassa on ollut hedelmiä, juuria, siemeniä ja mahdollista myös kovempaa kasvimateriaalia sekä ajoittain eläinperäistä proteiinia. Taungin lapsen kallon tutkimukset osoittavat, että osa näistä fossiileista on voinut joutua saalistajien saaliiksi — Taungin kallossa esiintyy merkkejä, jotka tulkitaan usein petolintujen tekemiksi jäljiksi (esimerkiksi kruunukotkan kaltainen saalistaja), mikä on selittänyt miten pieniä luurankoja on päätynyt luolaympäristöihin.
Tiedehistoria ja merkitys
Taungin lapsi muutti käsityksiä ihmisen evoluutiosta, sillä löytö osoitti, että kaksijalkaisuus oli kehittynyt ennen suurta aivojen koon kasvua. Alkuvaiheessa Dartin tulkinta kohtasi runsaasti skeptisyyttä — osin siksi, että aikakauden vallitsevat havainnot ja Piltdownin huijaus suosivat toisenlaisia ennakko-odotuksia. Myöhemmät löydöt ja analyysit vahvistivat kuitenkin A. africanuksen aseman merkittävänä varhaisena hominina, joka auttaa ymmärtämään siirtymää puusta ympäristöihin ja kävelyn varhaisia muotoja.
Merkittäviä piirteitä yhteenvetona:
- Bipedalismia tukeva kallonpohjarakenne (foramen magnumin paikka)
- Suuret poskihampaat ja paksu hammaskiille, viittaa karkeaan ja vaihtelevaan ruokavalioon
- Sagitaaliharja uroksilla ja voimakkaat puremalihakset
- Levinneisyys pääosin Etelä-Afrikan luola- ja kallioalueilla, ajoittuu noin 3,03–2,04 miljoonan vuoden taakse
- Taungin lapsen löytö oli lajille tyypillinen ja tieteellisesti erittäin merkittävä fossiili
Yhteenvetona Australopithecus africanus edustaa tärkeää vaihetta ihmisen esi-isien historiassa: se yhdisti selvästi kahdessa jalassa kävelemisen piirteitä ja samoihin aikoihin säilyneitä apinamaisia sopeutumia, tarjoten ikkunan siihen, miten varhainen ihmismäinen elämä saattoi näyttää ennen Homo-suvun suurempaa aivokoon kehitystä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Kuka löysi Australopithecus africanuksen?
V: Raymon Dart löysi Australopithecus africanuksen vuonna 1925.
K: Mikä on Taungin lapsi?
V: Taung Child on Raymond Dartin Etelä-Afrikasta löytämä hyvin säilynyt nuoren, 3-4-vuotiaan australopitheciinin kallo.
K: Milloin Australopithecus africanus eli?
V: Nykyisten tietojen perusteella Australopithecus africanus ajoittuu 3,03-2,04 miljoonaa vuotta sitten.
K: Millainen oli Australopithecus africanuksen kasvojen rakenne?
V: Australopithecus africanuksella oli nykyihmiseen verrattuna lautasenmuotoinen kasvorakenne ja suuret hampaat.
K: Mitä hampaita Australopithecus africanus painotti jauhamisessa?
V: Vaikka Australopithecus africanuksella oli suuremmat etuhampaat verrattuna takahampaisiin, takahampaiden hionta painottui.
K: Oliko Australopithecus africanuksen uroksilla erityisiä fyysisiä ominaisuuksia?
V: Kyllä, Australopithecus africanus -uroksilla oli kallon yläosassa sagittaalinen harja.
K: Mikä oli Australopithecus africanus -urosten kallojen sagittaaliharjanne?
V: Australopithecus africanus -urosten kalloissa olevaan sagittaaliharjanteeseen oli kiinnittynyt suuria lihaksia, jotka auttoivat tukemaan niiden raskaita leukoja.
Etsiä