Pesse-kanootti on todennäköisesti maailman vanhin tunnettu vene. Hiiliajoitus osoittaa, että vene on valmistettu varhaismesoliittisella kaudella 8040 eaa. ja 7510 eaa. välisenä aikana. Tällä hetkellä kanootti on Drentsin museossa Assenissa, Alankomaissa.
Löytö ja konteksti
Pesse-kanootti löydettiin kitkuttavasta suomaastosta lähellä Pessen kylää Drenthen provinssissa vuonna 1955. Kosteiden ja hapettomien turvekerrosten ansiosta puuaines oli säilynyt poikkeuksellisen hyvin tuhansien vuosien ajan. Löytö sijoittuu varhaisiin jääkauden jälkeisiin metsä- ja suoalueisiin, joissa vesireitit olivat tärkeitä liikkumis- ja kalastusreittejä kivityökaluja käyttäville metsästäjä‑keräilijäyhteisöille.
Rakente ja ikä
Kanootti on veistetty yhdestä puunrungosta (ns. dugout‑kanootti). Se on suhteellisen pieni ja kapea, mikä sopii pienten vesistöjen, jokien ja soiden käyttöön. Puusta otetut näytteet ovat mahdollistaneet luotettavat hiiliajoitukset, joiden mukaan vene on peräisin noin 8040–7510 eaa. väliseltä ajalta. Tämä tekee siitä yhden varhaisimmista tunnetuista ihmisen rakentamista vesikulkuneuvoista.
Käyttö ja tulkinnat
Käyttötarkoituksena pidetään pääasiassa liikkumista ja kalastusta paikallisissa vesistöissä. Löytöä on kuitenkin myös tulkittu vaihtoehtoisesti esimerkiksi eläinten ruokakaukaloksi. Kyseistä tulkintaa on kyseenalaistettu, sillä kokeellisessa arkeologiassa valmistetut jäljennökset ovat osoittaneet, että samanlaisella veistetyllä rungolla voidaan tehokkaasti meloa ja kuljettaa ihmisiä tai tavaroita kapeissa vesireiteissä.
Säilyminen ja esillepano
Turpeen happamuus ja hapettomuus auttoivat säilyttämään puuesineen. Löytämisen jälkeen kanootti konservoitiin huolellisesti ennen museoon siirtämistä, jotta se kestäisi ilmassa olevaan näytteillepanoon siirron. Nykyisin Pesse-kanootti on Drentsin museon kokoelmissa ja esillä museon näyttelyissä, joissa se toimii konkreettisena todisteena varhaisten ihmisten vesiliikenteestä.
Merkitys
Pesse-kanootti on tärkeä todiste siitä, että kivikauden ihmiset osasivat jo varhain rakentaa vesikulkuneuvoja ja hyödyntää vesireittejä. Se avaa ikkunan varhaismesoliittiseen elämään Pohjanmeren tasangolla ja osoittaa, kuinka nopeasti ihmiset sopeutuivat muuttuneisiin maisemiin jääkauden jälkeen. Kanootti on siksi paitsi arkeologinen harvinaisuus myös kulttuurihistoriallisesti merkittävä esine.
