Riimukirjoitus

Riimut ovat hyvin vanhoja kirjaimia, joita germaanit käyttivät ennen kuin he alkoivat käyttää latinalaisia kirjaimia keskiajalla. Laajimmassa merkityksessään sana riimut voi tarkoittaa mitä tahansa kryptisiä kirjaimia, mutta yleensä sillä tarkoitetaan skandinaavisten ihmisten käyttämiä aakkosia noin vuodesta 150 jKr. lähtien keskiajalle. Vanhin näistä on nimeltään Vanhin Fuþark, jota käytettiin noin vuodesta 150 vuoteen 800 jKr. asti. Vuoden 800 tienoilla riimut vaihtuivat nuorempaan Fuþarkiin, ja niitä käytettiin noin vuoteen 1100 asti, jolloin latinalaiset aakkoset korvasivat ne. Anglosaksisia riimuja käytettiin Britanniassa suunnilleen samaan aikaan (400-1100). Skandinaavisia riimuja kutsutaan "Fuþarkiksi", koska riimuaakkosten kuusi ensimmäistä kirjainta ovat ᚠ ᚢ ᚦ ᚨ ᚱ ᚲ (F U Þ A R K). Anglosaksisia riimuja kutsutaan "Fuþorciksi", koska ne ovat hieman erilaisia.

Runeja on kaiverrettu kiviin (ns. riimukiviin) monissa paikoissa Skandinaviassa (Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa) sekä Brittein saarilla, Islannissa, Grönlannissa, Färsaarilla ja Friisinmaalla. Riimuja on käytetty runojen ja muistokirjoitusten kirjoittamiseen, ja niitä käytetään edelleen joskus salakirjoituksiin. J. R. R. R. Tolkien käytti riimuja myös germaaniseen mytologiaan perustuvissa fantasiateoksissaan. Koska riimut liittyvät germaaniseen mytologiaan, myös natsit käyttivät niitä tukemaan uutta mystiikkaa ja romanttista tunnetta germaanisesta perinnöstä. Riimu säilyi keskiajalla englannin kielessä ja nykyaikana islannin kielessä þ-kirjaimena (lausutaan "th" kuten thing). Normannien valloituksen jälkeen tämä kirjain korvattiin kirjaimella th, koska se oli tuntematon ranskankielisille normanneille. Vastaavasti ð-kirjainta (ääntyy "th" kuten sanassa thing) käytettiin vanhassa englannissa ja sitä käytetään edelleen islannissa, mutta se on peräisin irlannista, ei riimuista.

Kun riimuja käytettiin ensimmäisen kerran, germaaniset kielet eivät olleet vielä jakautuneet nykyisiin haaroihinsa; oli vain yksi yhtenäinen kieli (jota kutsuttiin protogermaaniseksi), jolla oli monia alueellisia murteita. Jokaisella riimulla oli nimi, kuten nykyisillä kirjaimillamme on nimet, mutta näitä hyvin vanhoja nimiä ei enää tunneta. Ruunien vanhat nimet on voitu rekonstruoida niiden ja myöhempien kirjainten yhdistämisen perusteella. [*] ennen riimun protogermaanista nimeä tarkoittaa, että kyseessä on rekonstruoitu nimi. Kaikkia riimuja ei kuitenkaan piirretty samalla tavalla, ja jotkut riimut ja niiden nimet olivat paikoin erilaisia.

Rökin rauniokivi, Ruotsi, 9. vuosisataZoom
Rökin rauniokivi, Ruotsi, 9. vuosisata

Vanhin FutharkZoom
Vanhin Futhark

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat riimut?


V: Riimut ovat hyvin vanhoja kirjaimia, joita germaanit käyttivät ennen kuin he alkoivat käyttää latinalaisia kirjaimia keskiajalla. Laajimmassa merkityksessään sana riimut voi tarkoittaa mitä tahansa kryptisiä kirjaimia, mutta yleensä sillä viitataan skandinaavisten ihmisten käyttämiin aakkosiin noin vuodesta 150 jKr. keskiajalle.

Kysymys: Mikä on Vanhin Fuþark?


V: Vanhin fuþark on yksi vanhimmista riimuaakkosista, ja sitä käytettiin noin vuodesta 150 vuoteen 800 jKr. asti.

Kysymys: Mikä on nuorempi fuþark?


V: Noin vuonna 800 jKr. riimut muuttuivat niin sanotuksi nuoremmaksi fuþarkiksi, ja niitä käytettiin noin vuoteen 1100 asti, jolloin ne korvattiin latinalaisilla aakkosilla.

K: Mistä riimuja löytyy?


V: Riimuja on kaiverrettu kiviin (ns. riimukiviin) monissa paikoissa Skandinaviassa (Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa) sekä Britanniassa, Islannissa, Grönlannissa, Färsaarilla ja Friisinmaalla.

K: Miten riimuja on käytetty historiallisesti?


V: Historiallisesti riimuja on käytetty runojen ja muistokirjoitusten kirjoittamiseen sekä salakirjoituksina. Niitä käytettiin tunnetusti myös J. R. R. R. Tolkienin germaaniseen mytologiaan perustuvissa fantasiateoksissa. Lisäksi niitä käytettiin natsi-Saksan aikana tukemaan uutta mystiikkaa ja romanttista näkemystä germaanisesta perinnöstä.

K: Miten jotkut riimunimet säilyivät nykyaikaan asti? V: Riimu ᚦ säilyi keskiajan englannin kielessä ja nykyisessä islannin kielessä, jossa se lausutaan "th" kuten sanoissa thing tai this; normannien valloituksen jälkeen se kuitenkin korvattiin th:llä, koska ranskankieliset normannit eivät tunteneet sitä, kun taas ð (joka myös lausutaan "th") oli vanhan englannin kielen kirjain, joka esiintyy edelleen islannin kielessä, mutta joka itse asiassa on peräisin irlannista eikä riimuista itsestään.

Kysymys: Mistä kielestä kaikki nämä varhaiset riimuversiot tulivat? V: Kaikki riimujen varhaiset versiot olivat peräisin protogermaanisesta kielestä, joka käsitti tuohon aikaan monia alueellisia murteita; jokaisella riimulla oli nimi, joka muistutti nykyisiä kirjaimiamme, mutta näitä hyvin vanhoja nimiä ei enää tunneta, joten niiden yhdistäminen myöhempiin kirjaimiin on mahdollistanut niiden rekonstruoinnin ajan myötä.

AlegsaOnline.com - 2020 / 2023 - License CC3