Pop-taide
Pop-taide on 1950- ja 60-luvuilla kehittynyt modernin taiteen suuntaus. Sen loi skotlantilainen kuvanveistäjä ja taiteilija Eduardo Paolozzi Lontoossa vuonna 1952. Andy Warhol, Robert Indiana ja Roy Lichtenstein ovat esimerkkejä pop-taiteilijoista.
Pop-taiteen aiheet ja tekniikat ovat peräisin populaarista massakulttuurista, kuten mainonnasta ja sarjakuvista. Pop-taide käyttää taiteessa mielikuvia populaarikulttuurista elitistisen kulttuurin vastakohtana.
Esimerkki Andy Warholin paljon käyttämästä graafisesta tyylistä.
Pop-mekko The Supremesille
Alkuperä
Lontoossa vuonna 1951 perustettua Independent Groupia (IG) pidetään pop-taiteen liikkeen lähtökohtana. Se oli nuorten taidemaalareiden, kuvanveistäjien, arkkitehtien, kirjailijoiden ja kriitikoiden yhteenliittymä, joka haastoi modernistisen kulttuurin lähestymistavan sekä perinteiset näkemykset "kuvataiteesta". Ryhmäkeskusteluissa keskityttiin populaarikulttuurin vaikutuksiin, jotka johtuivat esimerkiksi massamainonnasta, elokuvista, tuotesuunnittelusta, sarjakuvista, tieteiskirjallisuudesta ja teknologiasta.
Riippumattoman ryhmän ensimmäisessä kokouksessa vuonna 1952 perustajajäsen, taiteilija ja kuvanveistäjä Eduardo Paolozzi esitti luennon, jossa hän käytti Bunk! -nimistä kollaasisarjaa, jonka hän oli koonnut Pariisissa vuosina 1947-1949. Materiaali koostui "löytöesineistä", kuten mainoksista, sarjakuvahahmoista, lehtien kansista ja erilaisista massatuotetuista grafiikoista, jotka edustivat lähinnä amerikkalaista populaarikulttuuria. Yksi esityksen kuvista oli Paolozzin vuonna 1947 tekemä kollaasi I was a Rich Man's Plaything, joka sisältää sanan "pop″ ensimmäisen käytön, joka esiintyy revolverista nousevassa savupilvessä. Paolozzin uraauurtavan esityksen jälkeen vuonna 1952 IG keskittyi amerikkalaisen populaarikulttuurin ja erityisesti massamainonnan kuviin.
Menetelmät
Taiteilijat käyttävät mekaanisia kopiointikeinoja tai renderöintitekniikoita, jotka vähättelevät taiteilijan ilmaisukykyä.
Pop-taiteilijat tavoittelivat ehdotonta selkeyttä. Useimmat muodot rajattiin mustilla viivoilla kuten sarjakuvissa. Esineet ovat usein julistemaisia ja perspektiivittömiä. Värit ovat selkeitä, akromaattisia ja primitiivisiä värejä.
Arkielämän esineitä eristetään ja muokataan tai käsitellään kollaaseissa. Pop-taide on todellisuuden ja taiteen välinen yhteys, jota käsitellään abstraktein keinoin. Joitakin sen tunnussanoja ovat: suosittu, kulutettava, halpa, hauska ja erinomainen.
Suuri osa pop-taiteesta on melko akateemista, sillä sen epätavanomaiset organisointitavat tekevät siitä usein vaikeasti ymmärrettävää. Pop-taidetta ja minimalismia pidetään viimeisinä modernin taiteen liikkeinä ja siten postmodernin taiteen edeltäjinä tai itse postmodernin taiteen varhaisimpina esimerkkeinä.
Kuuluisia pop-artisteja
|
|
|
|
