Populistinen liike, joka tunnettiin myös nimellä People's Party, oli laajalle levinnyt poliittinen ja yhteiskunnallinen liike Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Se syntyi osittain Grange-liikkeen ja erityisesti Farmers' Alliance -järjestön järjestäytymisestä, kun pienviljelijät, maanvuokraajat ja osittain myös teollisuustyöläiset vastustivat taloudellista epätasa-arvoa ja suuryritysten sekä rahoituseliitin valtaa. Populistien kärkihahmoja olivat muun muassa Thomas E. Watson ja William Jennings Bryan, ja liike nosti voimakkaasti esiin kaupunkien ja maaseudun välistä jännitettä sekä monopoleihin liittyvää kritiikkiä. Monet populistit näkivät suuryritykset, kuten rautateiden, pankkien ja luottoyhtiöiden ketjut, velkaa ylläpitävinä voimina, jotka riistivät pienviljelijöitä ja työläisiä.
Populistien virallinen ohjelma hyväksyttiin vuoden 1892 puoluekokouksessa Omahassa Nebraskassa, ja sitä alettiin kutsua Omaha Platformiksi. Alla luetellaan joitakin keskeisiä vaatimuksia ja tavoitteita sekä lyhyet selitykset niiden merkityksestä:
- Tulovero — vaadittiin progressiivista, asteittaista tuloveroa, jolla pyrittiin tasoittamaan tuloeroja ja rahoittamaan julkisia palveluja.
- Yhdysvaltain senaattorien suora valinta
- Hopean vapaa metallirahan liikkeeseenlasku (16 unssia hopeaa yhtä kultaunssia kohti) inflaation edistämiseksi. — bimetallismi eli hopean ja kullan käyttöönotto tavoitteena oli laajentaa rahan määrää, helpottaa velanmaksua ja lieventää maatalouden hintapaineita.
- Rautateiden ja muiden suurten yritysten valtion omistusosuus
- Valtioiden ja liittovaltion voimakkaampi sääntely monopolitoimintaa vastaan sekä julkinen hallinta tärkeistä infrastruktuureista, kuten posti-, puhelin- ja rautatiepalveluista.
- Aloite- ja kansanäänestysmekanismit sekä viranhaltijoiden takaisinvetäminen (recall) — tavoitteena lisätä suoraa demokratiaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.
- Postisäästöpankkien ja julkisten luottojärjestelmien luominen sekä aloitteita pankkien ja luotonannon valvonnan vahvistamiseksi (mm. sub-treasury -järjestelmäajatukset, jotka tähtäsivät viljelijöiden luoton helpottamiseen).
Omaha Platform yhdisti taloudelliset ja poliittiset vaatimukset: populistit halusivat lopettaa, tai ainakin rajoittaa, talouden keskittymistä harvojen käsiin ja luoda järjestelmiä, jotka suojelisivat pienempiä talouden toimijoita. Monet heistä olivat myös työväen oikeuksien ja palkkatason puolustajia, ja liikkeellä oli paikallisia liittoutumia työväenliikkeiden kanssa.
Vaikka populistit eivät koskaan hallinneet liittovaltion hallintoa, he saavuttivat huomattavaa poliittista menestystä paikallisella ja osavaltiotasolla: he voittivat istuimia kongressissa, hoitivat hallintoja useissa osavaltioissa lyhyen ajan ja pakottivat julkiseen keskusteluun useita uudistuksia. Vuoden 1896 vaalit olivat käännekohta: monet populistit liittoutuivat demokraattien kanssa tukemaan hopeaa kannattavaa William Jennings Bryania, mikä hajotti osan puolueen omaa identiteettiä. Tappio kultastandardia puolustaneelle William McKinleylle ja 1890-luvun loppupuolen poliittinen uudelleenjärjestäytyminen johtivat populistiliikkeen heikentymiseen ja lopulta sulautumiseen muihin aatteellisiin virtauksiin.
Perintö: vaikka Populist Party itse ajan myötä vaimeni, monia Omaha Platformin tavoitteita toteutettiin myöhemmin osana progressiivista aikaa (1900–1920-luvuilla). Merkittäviä esimerkkejä ovat liittovaltion tuloveron käyttöönotto (16. perustuslain lisäys) ja senaattoreiden suoran vaalin hyväksyminen (17. lisäys), samoin kuin vahvempi sääntely monopoliasemissa, rautateiden kontrolli ja laajemmat sosiaalipoliittiset uudistukset. Populistien vaikutus näkyy siis sekä välittömissä vaalituloksissa että pidemmällä aikavälillä Yhdysvaltain poliittisessa kehityksessä.
Liikkeeseen liittyi myös ristiriitaisuuksia ja rajoituksia: alkuperäiset pyrkimykset luoda joskus etnisiä ja rodullisia rajoja ylittäviä taloudellisia liittoumia kohtasivat ankaraa vastustusta, ja jotkut sen johtajat, esimerkiksi Thomas E. Watson, kääntyivät myöhemmin rasistiseen retoriikkaan. Silti populistinen perinne vaikutti merkittävästi siihen, miten amerikkalaisessa politiikassa alettiin käsitellä taloudellista oikeudenmukaisuutta, monopoleja ja kansanvallan mekanismeja.