Radikaalit republikaanit
Radikaalit republikaanit olivat yhdysvaltalaisten poliitikkojen poliittinen ryhmittymä republikaanisen puolueen sisällä. He olivat olemassa vuodesta 1854 jälleenrakentamisen päättymiseen vuonna 1877. He kutsuivat itseään "radikaaleiksi". Sodan aikana heitä vastustivat maltilliset republikaanit (joita johti Abraham Lincoln). Yksi radikaalien peloista oli, että jos pohjoisen ja etelän demokraatit palaisivat jälleen yhteen kuten ennen sisällissotaa, republikaaninen puolue ei olisi enää hallitseva poliittinen puolue.
Historia
Vuonna 1854 republikaaninen puolue perustettiin Kansas-Nebraska-lain seurauksena. Laki jakoi Whig-puolueen kahtia. Pohjoiset whigit yhdistyivät Free Soil -puolueen jäsenten kanssa. Yhdessä Know-Nothing-puolueen kanssa he muodostivat republikaanisen puolueen. Vuosina 1854-1861 tapahtuneen perustamisensa jälkeen republikaanipuolueessa oli monia eri ryhmiä tai ryhmittymiä. Se veti puoleensa whigejä, orjuudenvastaisia demokraatteja, Know-Nothingsia ja abolitionisteja, mutta sisällissodan alkuun mennessä se oli supistunut vain kolmeen ryhmittymään: konservatiiveihin, maltillisiin ja radikaaleihin.Republikaanit vastustivat yleisesti orjuutta. Aluksi monet vastustivat sitä, että afroamerikkalaisille annettaisiin yhtäläiset oikeudet, kun ja jos orjuus loppuisi. Radikaalit republikaanit uskoivat, että heille pitäisi antaa yhtäläiset oikeudet ja samat mahdollisuudet kuin valkoisille. He halusivat myös, että Amerikan konfederaation johtajia rangaistaisiin heidän sisällissodassa näyttelemästään osuudesta. Monet radikaalit republikaanit uskoivat, että mustilla oli oikeus samoihin poliittisiin oikeuksiin ja mahdollisuuksiin kuin valkoisilla. He uskoivat myös, että Konfederaation johtajia pitäisi rangaista heidän roolistaan sisällissodassa.
