Radikaalit republikaanit — määritelmä ja rooli jälleenrakentamisessa

Tutustu radikaaleihin republikaaneihin: määritelmä, vaikutus ja keskeinen rooli jälleenrakentamisessa 1854–1877 — poliittinen historia ja seuraukset.

Radikaalit republikaanit olivat yhdysvaltalaisten poliitikkojen poliittinen ryhmittymä republikaanisen puolueen sisällä. Heidän vaikutusvaltansa ajoittuu republikaanisen puolueen synnystä 1854 aina jälleenrakentamisen päättymiseen vuonna 1877. He kutsuivat itseään usein "radikaaleiksi" ja ajattelivat, että entiset orjat tuli nopeasti integroida täysivaltaisiksi kansalaisiksi, mukaan lukien äänioikeus ja laillinen tasa-arvo. Sodan aikana ja sen jälkeen radikaaleja vastustivat maltillisemmat republikaanit, joita sotaa seuraavassa vaiheessa johti muun muassa Abraham Lincoln. Yksi radikaalien peloista oli, että jos pohjoisen ja etelän demokraatit palaisivat jälleen yhteen kuten ennen sisällissotaa, republikaaninen puolue menettäisi pysyvästi hallitsevan asemansa.

Tausta

Radikaalit republikaanit nousivat esiin 1850–1860-lukujen taistelussa orjuuden, kansallisvaltion luonteen ja ihmisoikeuskysymysten ympärillä. Heillä oli taustalla usein abolitioinnin ja reformiliikkeiden perinteitä. Kun sisällissota päättyi, radikaalit vaativat, että liittovaltio takaisi entisille orjille täyden kansalaisuuden ja suojan etelän osavaltioiden konservatiivisilta valtarakenteilta.

Tavoitteet ja keskeiset poliittiset toimenpiteet

• Väestön suojelu ja kansalaisoikeudet: radikaalit pyrkivät turvaamaan entisille orjille lain ja valtion suojan, jotta heidän oikeuksiaan ei poljettaisi etelässä.
• Äänioikeus: monet radikaalit vaativat mustien äänioikeutta, sillä uskottiin sen olevan edellytys todelliselle tasa-arvolle ja poliittiselle vaikutusvallalle.
• Perustuslailliset uudistukset: radikaalit tukivat perustuslain muutoksia, jotka muokkaavat kansalaisuuden ja tasa-arvon perustaa — käytännössä 13., 14. ja 15. lisäykset olivat keskeisiä tavoitteita (orjuuden lopettaminen, kansalaisuuden takaaminen, äänioikeuden suojelu).
• Jälleenrakentamisen lait ja sotilaallinen valvonta: radikaalit kannattivat kongressin toimeenpanemaa politiikkaa, joka asetti etelän osavaltiot liittovaltion valvontaan ja määräsi ehtoja niiden jälleen liittämiselle unionin piiriin.
• Taloudellinen ja yhteiskunnallinen turva: monet radikaalit tukivat Freedmen’s Bureaun kaltaisia toimia, jotka tarjosivat apua, koulutusta ja oikeudellista neuvontaa vapautuneille orjille.

Tärkeät henkilöt

Radikaaleihin kuului useita tunnettuja kongressin jäseniä ja julkisia henkilöitä. Keskeisiä johtajia olivat muun muassa kongressiedustaja Thaddeus Stevens ja senaattori Charles Sumner. Myös muita vaikutusvaltaisia republikaanipoliitikkoja, kuten Benjamin Wade, yhdistivät voimakkaat näkemykset kansalaisoikeuksista ja kongressin aktiivisesta roolista jälleenrakentamisessa.

Konfliktit ja menetelmät

Radikaalit käyttivät kongressia välineenään kiivaaseen taisteluun etelän poliittisesta järjestyksestä ja presidentin vallankäytöstä. He olivat valmiita kumoamaan presidentin vetoja, asettamaan liittovaltion laeilla suojatoimia ja jakamaan etelän osavaltioita sotilaallisiin alueisiin valvonnan tehostamiseksi. Tämä johti voimakkaisiin yhteenottoihin presidentti Andrew Johnsonin kanssa, jonka linja oli usein pehmeämpi etelää kohtaan — lopulta Johnsonia yritettiin saattaa vastuuseen virkarikoksista ja hänelle järjestettiin 1868 pidetty virkarikosoikeudenkäynti (impeachment).

Vastustajat ja jälleenrakentamisen loppu

Radikaaleilla oli monia poliittisia vihollisia: etelän konservatiiviset poliitikot ja valkoiset uudistajat ("Redeemers"), sekä pohjoisen maltillisemmat republikaanit ja paluuorientoituneet demokraatit. Etelässä syntyi väkivaltaisia vastaliikkeitä, kuten Klu Klux Klan, jotka pyrkivät pelottelemalla estämään mustien poliittisen osallistumisen.

Jälleenrakentamisen käänne tapahtui 1876–1877, kun presidentinvaalien kiistaa ratkaistiin niin sanotussa kompromississa (Compromise of 1877). Tämän seurauksena liittovaltio poisti sotilaallisen valvonnan etelästä ja radikaalien poliittinen valta mureni — tämä merkitsi käytännössä jälleenrakentamisen päättymistä vuonna 1877.

Perintö

Radikaalien republikaanien perintö on kaksijakoinen: he saavuttivat merkittäviä lainsäädännöllisiä ja perustuslaillisia muutoksia, jotka muodollisesti turvasivat entisten orjien oikeuksia. Samalla heidän saavutuksensa olivat osittain lyhytaikaisia, sillä monet etelässä saavutetuista vapauksista kaventuivat viimeistään 1800-luvun lopun Jim Crow -lainsäädännön myötä. Kuitenkin radikaalien ajamat amendmentit ja oikeudelliset periaatteet muodostavat edelleen keskeisen osan Yhdysvaltain kansalaisoikeuksien kehitystä.

Hae kirjaimella