Possessiivi (omistusmuoto) – mitä se on ja miten kielissä ilmaistaan

Selkeä opas possessiiviin ja omistusmuotoihin: mitä ne tarkoittavat, miten eri kielet ilmaisevat omistuksen sekä käytännön esimerkit oppimisen tueksi.

Possessiivinen tapaus on sana tai muoto, jota käytetään kielitieteessä osoittamaan hallussapitoa. Esimerkiksi "Rayn pyörä" tarkoittaa, että hän omistaa sen.

Useimmissa eurooppalaisissa kielissä on persoonapronominien omistusmuodot, kuten englannin my, mine, your, yours, his ja niin edelleen. Niitä voidaan käyttää pääasiassa kahdella tavalla:

Miten omistus ilmaistaan eri kielissä?

Omistusta tai omistussuhdetta voidaan ilmaista monin eri keinoin. Tavallisimmat kielelliset ratkaisut ovat:

• Genetiivi (sukulaismuoto): sanan taivutusmuoto, joka merkitsee "jonkun omaa" — esimerkiksi suomen tai latinan genetiivi, tai englannin saksongenetiivi Ray's bike.
• Possessiivipronominit ja -determinaattorit: erilliset sanaluokat kuten englannin my/your/his, jotka toimivat substantiivin määrittäjinä.
• Possessiivisuffiksit tai -klitikit: omistusta ilmaisevia jälkiliitteitä, joita lisätään omistettavaan substantatiiviseen muotoon. Esimerkiksi turkissa ja suomalaisissa murteissa sekä muodollisissa sanonnoissa on vastaavia liitteitä.
• Prepositiorakenne tai partisiippi: käyttämällä prepositiota kuten englannin of tai monissa romaanisissa kielissä de (esim. la casa de María = Marian talo).
• Verbi "olla/omistaa": joissain kielissä omistaminen ilmaistaan verbillä (esim. englannin have, suomen rakenteet minulla on, romanian am jne.).
• Nominaaliyhdistelmät ilman eksplisiittistä taivutusta: esimerkiksi arabian idafa-rakenne tai tietyt yhdyssanat ja sijoitussäännöt, joissa omistaja ja omistettava ovat peräkkäin.

Possessiivipronominin ja riippumattoman pronominin ero

Monessa kielessä erotetaan riippuvaiset possessiivimuodot (määrittelevät substantiivia: my book, minun kirjani) ja riippumattomat possessiivimuodot (toimivat itsenäisenä lauseen osana: mine, yours, suomessa esim. minun jälkeinen pronomini voi olla korostusmuoto). Riippumattomia muotoja käytetään, kun omistettavaa ei seuraa substantiivi ("This book is mine").

Suomen erityispiirteet

• Possessiivisuffiksit: suomessa omistus voidaan ilmaista omistettavan sanan päätteellä. Esimerkkejä: taloni (minun taloni), talosi (sinun talosi), talomme (meidän talomme), talonne (teidän talonne), talonsa (hänen/heidän talonsa).
• "Minulla on" -rakenne: suomessa yleinen tapa ilmaista omistamista on käyttää verbiä olla ja lokatiivista pronominia: Minulla on auto = I have a car. Tässä ei sovelleta possessiivisuffiksia tilanteessa, jossa puhujan suhde nähdään tilapäisenä tai kun halutaan korostaa omistuksen olemassaoloa.
• Oma-sana: suomessa sana oma ilmaisee "omaan käyttöön kuuluvaa" tai "itseään koskevaa" omistusta — esimerkiksi oma talo korostaa, että talo kuuluu juuri puhujalle eikä ole lainassa tai yhteinen.
• Inalienable vs. alienable: suomen tapaan monessa kielessä erilaista käsittelyä saa kehoon ja sukulaisuussuhteisiin liittyvä omistus. Kehonosia ja läheisiä suhteita ilmaistaan usein eri tavoilla kuin irtaimempaa omistusta; suomessa kuitenkin käytetään yleisesti possessiivisuffiksia kehonosista (kätensä, pääni).

Kielissä esiintyviä variaatioita ja semanttisia vivahteita

Omistusmuoto ei aina tarkoita varsinaista omistamista tai juridista omistusoikeutta. Se voi ilmaista esimerkiksi:

• osaan-kuulumista tai suhdetta: äitini nimi (sukulaisuussuhde),
• osuutta tai osa-aluetta: maailman pääkaupungit,
• aineellista yhteyttä tai alkuperää: juusto ranskalainen (ranskalainen juusto),
• ominaisuutta tai suhdetta puhujan näkökulmasta: sinun vuorosi.

Joissain kielissä on morfologisia rajoitteita: esimerkiksi eräissä kielissä henkilökohtaiset pronominien omistusmuodot eivät muutu persoonan mukaan tai sukupuolen mukaan, kun taas toisissa (esim. jotkut indoeurooppalaiset kielet) sukupuoli ja lukumäärä voivat vaikuttaa muotoon ja taivutukseen.

Yhteenveto

Possessiivi (omistusmuoto) on keskeinen tapa kuvata suhteita kielessä. Se voi olla yksinkertainen taivutusmuoto, erillinen pronomini, suffiksi tai syntaktinen konstruktio (esim. prepositiolla tai verbillä). Kielikohtaiset ratkaisut vaihtelevat suuresti: suomi käyttää sekä possessiivisuffikseja (taloni) että verbiä (minulla on), englanti käyttää omistusdeterminatiiveja ja saksongenetiiviä (my, Ray's), ja monet muut kielet käyttävät yhdistelmiä tai täysin eri tapoja. Oleellista on erottaa muodollinen omistuksen ilmaisu ja semanttinen sisältö — kaikki possessiivimuodot eivät tarkoita samaa omistuksen lajia.

Hae kirjaimella