Kielitiede
Kielitiede on kielen tutkimusta. Kielentutkijoita kutsutaan kielitieteilijöiksi.
Kielitieteessä on viisi pääosaa: äänteiden tutkiminen (fonologia), sanojen osien, kuten "un-" ja "-ing", tutkiminen (morfologia), sanajärjestyksen ja lauseiden muodostamisen tutkiminen (syntaksi), sanojen merkityksen tutkiminen (semantiikka) ja sanan sanomattoman merkityksen tutkiminen, joka on sanotun sanan kirjaimellisesta merkityksestä erillään (esimerkiksi sanomalla "minua palelee" saa jonkun sammuttamaan tuulettimen (pragmatiikka).
Kielitiedettä voi käyttää monin tavoin joka päivä. Jotkut kielitieteilijät ovat teoreettisia kielitieteilijöitä ja tutkivat kielen taustalla olevaa teoriaa ja ajatuksia, kuten historiallista kielitiedettä (kielen historian ja sen muuttumisen tutkiminen) tai sen tutkimista, miten eri ihmisryhmät saattavat käyttää kieltä eri tavoin (sosiolingvistiikka). Jotkut kielitieteilijät ovat soveltavia kielitieteilijöitä ja käyttävät kielitiedettä asioiden tekemiseen. Esimerkiksi rikosteknistä kielitiedettä käytetään rikostutkinnassa, ja tietokonelingvistiikkaa käytetään, jotta tietokoneet ymmärtäisivät kieliä, kuten puheentunnistuksessa).
Erikoisuudet
Laajemmin kielitieteeseen kuuluvat evoluutiolingvistiikka, jossa tarkastellaan kielen alkuperää, historiallinen kielitiede, jossa tutkitaan kielen muutosta, sosiolingvistiikka, jossa tarkastellaan kielellisen vaihtelun ja sosiaalisten rakenteiden välistä suhdetta, psykolingvistiikka, jossa tutkitaan kielen edustusta ja toimintaa mielessä, neurolingvistiikka, jossa tarkastellaan kielen prosessointia aivoissa, kielen omaksuminen, jossa selvitetään, miten lapset ja aikuiset omaksuvat kielen, sekä diskurssianalyysi, jossa tarkastellaan tekstien ja keskustelujen rakennetta.
Vaikka kielitiede on kielen tieteellistä tutkimusta, monet muut tieteenalat liittyvät kieleen ja ovat sen kanssa vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi semiotiikka on yleinen tutkimus merkkien ja symbolien tutkiminen sekä kielen sisällä että sen ulkopuolella. Kirjallisuusteoreetikot tutkivat kielen käyttöä kirjallisuudessa. Lisäksi kielitiede hyödyntää ja käyttää tietoa sellaisilta erilaisilta aloilta kuin akustiikka, antropologia, biologia, tietojenkäsittelytiede, ihmisen anatomia, tietotekniikka, neurotiede, filosofia, psykologia, sosiologia ja puhe- ja kielipatologia. Diskurssianalyysi on kokonaisten keskustelujen tai tekstien tutkimusta.
Monet kielentutkijat vertailevat kieliä löytääkseen samankaltaisia ominaisuuksia. Näin voidaan löytää asioita, jotka ovat yhteisiä kaikille maailman kielille, ja oppia kieliperheeseen kuuluvia sukulaiskieliä. Kielitieteilijöiden, jotka tutkivat sitä, miten kielet rakentuvat ja miten ne toimivat, sanotaan tutkivan teoreettista kielitiedettä.
Toinen osa kielitiedettä liittyy sen ymmärtämiseen, miten kieliä käytetään yhteiskunnassa tai maailmassa. Sosiolingvistiikka tutkii, miten kieltä käytetään yhteiskunnassa, ja historiallinen kielitiede tutkii, miten kielet muuttuvat ajan myötä ja millaisia kielet olivat menneisyydessä. Yksi historiallisen kielitieteen osa-alue on etymologia eli sanojen historian tutkimus.
Psykolingvistiikka on kielitieteen osa-alue, joka pyrkii selvittämään, miten kielet toimivat mielessä.
Historia
Varhaiset kielitieteilijät
Kielentutkimus alkoi Intiassa Pāṇinin, 5. vuosisadalla eKr. eläneen kieliopin kirjoittajan myötä, joka kirjoitti 3959 sääntöä sanskritin gramamrista, jossa kuvattiin sanskritin eri vokaali- ja konsonanttilajeja sekä verbi- ja substantiiviluokkia. Lähi-idässä Sibawayh (سیبویه) kirjoitti vuonna 760 jKr. arabian kielestä kirjan Al-kitab fi al-nahw (الكتاب في النحو, Kielioppikirja) ja oli ensimmäinen tunnettu kirjailija, joka puhui äänteiden ja foneemien erosta.
Kielitiede alkoi lännessä yhtä varhain kuin idässä, mutta länsimainen kielitiede oli tuolloin enemmänkin filosofiaa eikä niinkään kielen tutkimusta. Platon oli ensimmäinen länsimainen filosofi, joka kirjoitti semantiikasta teoksessaan Cratylus, jossa hän väittää, että sanat edustavat käsitteitä, jotka ovat ikuisia ja olemassa ideoiden maailmassa. Sanaa etymologia käytetään ensimmäisen kerran puhuttaessa sanan merkityksen taustalla olevasta historiasta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kielitiede?
V: Kielitiede on kielen tutkimusta.
K: Miksi kutsutaan ihmisiä, jotka tutkivat kieltä?
V: Kielen tutkimiseen erikoistuneita ihmisiä kutsutaan kielitieteilijöiksi.
K: Mitkä ovat kielitieteen viisi pääosaa?
V: Kielitieteen viisi pääainetta ovat fonologia, morfologia, syntaksi, semantiikka ja pragmatiikka.
K: Mitä fonologia on?
V: Fonologia on äänteiden tutkimusta.
K: Mitä morfologia on?
V: Morfologia on sanojen osien, kuten "un-" ja "-ing", tutkimusta.
K: Mitä on pragmatiikka?
V: Pragmatiikka on puheen sanomattoman merkityksen tutkimusta, joka on erillinen sanotun sanan kirjaimellisesta merkityksestä.
K: Mitkä ovat esimerkkejä soveltavasta kielitieteestä?
V: Esimerkkejä soveltavasta kielitieteestä ovat rikostutkinnassa käytetty rikostekninen kielitiede ja tietokonelingvistiikka, jonka avulla tietokoneet saadaan ymmärtämään kieliä, kuten puheentunnistuksessa.
