Englannin kielioppi

Murteen kielioppi

Englannin murteet vaihtelevat paitsi ääntämisessä myös kieliopissa. Esimerkiksi ihmiset, jotka käyttävät niin sanottua yleistä amerikanenglantia tai BBC-englantia, saattavat sanoa: I didn't do anything, kun taas joku, joka puhuu niin sanottua afroamerikkalaista kansankielistä englantia, saattaa sanoa: I didn't do nothing. Lontoon työväenluokan versio: I ain't done nuffink! Henkilön käyttämä murre määräytyy yleensä sen mukaan, missä hän asuu.

Vaikka englannin murteissa käytetään erilaisia sanoja tai sanajärjestystä, niissä on silti kielioppisäännöt. Kun kirjoitetaan amerikanenglanniksi, kielioppi käyttää kuitenkin yleisen amerikanenglannin sääntöjä. Kun puhutaan "oikeasta englannista", tarkoitetaan yleensä yleisen brittiläisen englannin kielioppia, joka on kuvattu vakiomuotoisissa hakuteoksissa. Britanniassa puhutun englannin malleja kutsutaan usein nimellä Received Pronunciation tai BBC English.

Sanan päätteet

Englannin kieli tekee vain vähän muutoksia sanojen päätteisiin. Näitä kutsutaan ('suffikseiksi'): monikko ja possessiivit (John's) ovat yleisimpiä. Englannin verbit jättävät pois useimmat päätteet yhtä lukuun ottamatta: I love, you love, they love, mutta she loves. Tämä s-loppu on jäänne anglosaksisesta kielestä, jossa oli enemmän suffikseja. Verbeillä on päätteitä, jotka osoittavat aikamuodon muutoksia: walked, walking.

Sanajärjestys

Sanajärjestys on toinen suuri ero. Englannissa adjektiivit tulevat yleensä ennen substantiivia. Useimmissa romaanisissa kielissä adjektiivit ovat yleensä substantiivien jälkeen. Esimerkiksi englanniksi voi sanoa, että pidän nopeista autoista, mutta espanjaksi se on Me gustan los coches rápidos [coches = autot; rápidos = nopeat]. Sanojen järjestys on muuttunut: jos pelkät sanat ilman kielioppia käännetään englanniksi, se tarkoittaisi "Minusta ne miellyttävät autoja nopeasti". Tämä johtuu siitä, että espanjan ja englannin kielessä on erilaiset sanajärjestyssäännöt. Saksassa pääverbit ovat usein lähellä lauseiden loppua, mutta englannissa ne asetetaan yleensä subjektin ja objektin väliin, kuten: The Cat Sat on the Mat.

Puhekieli

Kielioppi tutkii kielen eri osia. Kielen osia kutsutaan "puheen osiksi". Puheen osia ovat substantiivit, pronominit, verbit, adjektiivit, adverbit, prepositiot, konjunktiot ja interjektiot.

Substantiivit

Substantiivit ovat asioita. Ne voivat olla yksittäisiä asioita, kuten omena. Ne voivat olla myös monikossa, kuten laatikollinen omenoita. On olemassa erityinen substantiivin laji, jota kutsutaan varsinaiseksi substantiiviksi, joka on nimi. Esimerkiksi Johnny Appleseed.

Pronominit

Pronominit ovat erityisiä substantiivien tyyppejä. Ne eivät ole mitään tiettyä asiaa. Ne voivat tarkoittaa monia eri asioita. Esimerkki on sana "se". Lauseessa "Pidän pallosta; se on sininen" sinun on katsottava, mitä sanaa "se" edeltää, jotta tiedät, että "se" tarkoittaa palloa. Pronominia edeltävää substantiivia, jota pronomini todella tarkoittaa, kutsutaan antecedentiksi.

Verbit

Verbin perusmuotoa kutsutaan infinitiiviksi. Olemassaolon infinitiivi on "olla". Kuuluisa esimerkki on Hamletin puhe: olla vai olla olematta? Infinitiivin muunnelmat luovat verbien aikamuotoja.

Adjektiivit

Sanoja, jotka kertovat substantiiveista, kutsutaan adjektiiveiksi. Kun käytetään adjektiivia, saat lisätietoja substantiivista. Esimerkkinä voidaan mainita sanat "punainen" ja "mehukas" lauseessa "punainen omena on mehukas". Niillä ei ole mitään päätteitä. Vaikka substantiivi, josta ne puhuvat, olisi monikossa, ne pysyvät samoina. Voit nähdä tämän lauseessa "punaiset omenat ovat mehukkaita".

Adverbit

Adverbit ovat sanoja, jotka kertovat sanoista, jotka eivät ole substantiiveja. Adverbi voi kuvata verbiä, kuten sana "nopeasti" lauseessa "Hän juoksi nopeasti". Ne voivat myös kuvata adjektiivia. Adverbi "hyvin" kuvaa adjektiivia "sairas" lauseessa "Poika on hyvin sairas". Adverbit voivat jopa kuvata muita adverbejä, kuten lauseessa "Hän juoksi hyvin nopeasti".

Prepositiot

Prepositio on sana, joka kuvaa, miten yksi substantiivi (tai pronomini) liittyy toiseen substantiiviin (tai pronominiin) koko lauseessa. Prepositio tulee yleensä ennen sitä substantiivia, jonka se lisää lauseeseen, jota kutsutaan preposition kohteeksi. Esimerkki on sana "yli" lauseessa "hän käveli sillan yli".

Konjunktiot

Konjunktio on sana, joka yhdistää lauseen muita osia. Se voi yhdistää kaksi sanaa, jotka molemmat tekevät samaa asiaa lauseessa. "Ja" lauseessa "poika ja tyttö juoksevat" yhdistää pojan ja tytön, koska he molemmat juoksevat. Konjunktiot voivat jopa yhdistää kaksi lausetta, jotka normaalisti olisivat eri lauseita, toisiinsa. Sana "mutta" lauseessa "Minä pidän kissoista, mutta hän pitää koirista" on konjunktio, joka tekee näin.

Välikysymykset

Interjektiot ovat sanoja, jotka eivät sovi normaaleihin kielioppisääntöihin. Interjektiot voivat korvata kokonaisen lauseen, ja usein ne korvaavatkin sen, sillä ne voivat antaa koko lauseen merkityksen yhdellä sanalla. Niitä voidaan käyttää osoittamaan tunteita, kuten sanaa "Hurraa", joka tarkoittaa, että puhuja on onnellinen tai pitää jostakin asiasta. Niitä käytetään myös lyhentämään yleisiä lauseita, joista puhuminen vaatisi muuten kokonaisen lauseen. Esimerkiksi sanan "kyllä" sanominen on paljon yksinkertaisempaa kuin sanoa "se, mitä sanot, on totta", joten sitä käytetään yleensä sen sijaan. Tällaisista interjektioista voi olla apua, kun halutaan säästää aikaa ja tehdä monimutkaisista lauseista hyvin yksinkertaisia. Usein interjektioilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, kuten esimerkiksi sanalla "um".

Syntaksi

Kielioppi tutkii myös sitä, miten kielen osat toimivat yhdessä. Tätä kutsutaan "syntaksiksi". Yleisiä tapoja, joilla sanat sopivat yhteen, ovat lauseet, virkkeet, lausekkeet ja kappaleet.