Rotten borough — lahonnut vaalipiiri ja vuoden 1832 reformilaki
Rotten borough — lahonnut vaalipiiri ja vuoden 1832 reformilaki: historiallinen katsaus taskuboroughien vallasta, korruptiosta ja reformin vaikutuksista Britannian parlamenttiin.
Rotten borough (suom. lahonnut vaalipiiri) oli parlamentaarinen borough Yhdistyneessä kuningaskunnassa ennen vuoden 1832 reformilakia. Termillä tarkoitettiin vaalipiiriä, jonka äänestäjäkunta oli hyvin pieni tai käytännössä olematon, mutta joka säilytti oikeuden lähettää edustaja parlamenttiin.
Sen äänestäjäkunta koostui usein vain muutamasta henkilöstä tai oli sidottu tiettyihin omistusoikeuksiin, minkä vuoksi vaalissa ratkaiseva ääni saattoi tulla yhden perheen, maanomistajan tai kaupunginhallituksen kautta. Tällaisen vaalipiirin "omistaja" tai suojelija pystyi käytännössä asettamaan haluamansa henkilön edustajaksi alahuoneeseen ilman merkittävää vastustusta, ja paikkoja saatettiin myydä tai vaihtaa poliittisten etujen mukaisesti (alahuoneeseen pääsy). Samoja termejä käytettiin myös samankaltaisista kaupunginosista 1700-luvun Irlannin parlamentissa.
Rotten boroughien taustalla oli pitkälti historiallinen äänioikeusjärjestelmä, jossa äänioikeus määräytyi erilaisin paikallisin säännöin (esim. burgage- tai corporation-äänioikeudet). Väestön siirtyminen teollistumisen myötä suurkaupunkeihin teki järjestelmästä epäoikeudenmukaisen: uudet teollisuuskaupungit saattoivat olla aliedustettuja, kun taas haja-asutusalueilla tai lähes autioituneissa kylissä oli edelleen parlamenttiedustajia.
Wiltshiressä sijaitseva Old Sarum (kuvassa) oli pahamaineisin taskuborough. Se oli Pittin suvun omistuksessa 1600-luvun puolivälistä vuoteen 1802. Yksi sen parlamentin jäsenistä oli pääministeri William Pitt vanhempi. Vuonna 1802 Pittin perhe myi sen 60 000 punnalla, mikä oli huomattavasti enemmän kuin paikan maallinen arvo oli – esimerkki siitä, miten vaalipaikan poliittinen arvo ylitti maan taloudellisen arvon.
Vielä silmiinpistävämpi esimerkki oli Charles Howard, Norfolkin 11. herttua, joka hallitsi vaikutusvaltansa kautta useita vaalipiirejä, jopa yhtätoista. Tällainen järjestely herätti laajaa arvostelua ja nähtiin merkittävänä syynä vaalijärjestelmän uudistamisen tarpeelle.
Vuoden 1832 uudistuslaki (Representation of the People Act 1832, usein kutsutaan Reform Act 1832) poisti monia rotten borough -vaalipiirejä ja siirsi edustusta uusiin, kasvaneisiin teollisuuskaupunkeihin. Samalla äänioikeutta laajennettiin keskiluokkaan kuuluville omaisuusehtoja täyttäville miehille. Vaikka uudistus ei vielä tuonut yleistä äänioikeutta, se oli merkittävä askel kohti laajempaa edustuksellisuutta; myöhemmät uudistukset (esim. 1867 ja 1884) jatkoivat äänioikeuden laajentamista ja vaalipiirien tasapainottamista.
Rotten boroughien perintö näkyy edelleen poliittisessa keskustelussa: termiä käytetään metaforana, kun puhutaan epäreilusta, epäedustavasta tai korruptoituneesta vaali- tai hallintojärjestelmästä.
Old Sarum Wiltshiressä, asumaton kukkula, josta valittiin vuoteen 1832 asti kaksi parlamentin jäsentä. John Constablen maalaus, 1829
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on rotaatiohöyrystin?
A: Rotten borough oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa ennen vuoden 1832 reformilakia (Reform Act 1832) eräänlainen parlamentaarinen borough, jossa sen "omistaja" tai suojelija saattoi käyttää pientä äänestäjäkuntaa saadakseen paikan parlamentin alahuoneessa ilman vastustusta.
Kysymys: Mikä oli vuoden 1832 reformilaki?
V: Vuoden 1832 reformilaki oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa hyväksytty laki, jolla lopetettiin mätäpaikkakuntien käyttö, jossa "omistajansa" tai suojelijansa saattoi käyttää pientä äänestäjäkuntaa saadakseen paikan parlamentin alahuoneeseen ilman vastarintaa.
K: Miten Wiltshiren Old Sarum oli pahamaineinen?
V: Wiltshiren Old Sarum oli pahamaineisin taskuborough. Se oli Pittin suvun omistuksessa 1600-luvun puolivälistä vuoteen 1802. Yksi sen parlamentin jäsenistä oli pääministeri William Pitt vanhempi.
K: Kuka omisti Wiltshiren Old Sarumin?
V: Wiltshiren Old Sarum oli Pittin suvun omistuksessa 1600-luvun puolivälistä vuoteen 1802.
Kysymys: Paljonko Pittin perhe myi Old Sarumin Wiltshiressä?
V: Vuonna 1802 Pittin perhe myi Wiltshiren Old Sarumin 60 000 punnalla, mikä oli paljon enemmän kuin itse maa oli arvoltaan.
K: Kuka oli Charles Howard, Norfolkin 11. herttua?
V: Charles Howard, Norfolkin 11. herttua, oli vielä Pittin perhettäkin silmiinpistävämpi esimerkki mädännäisten piirikuntien omistamisesta, sillä hän hallitsi yhtätoista piirikuntaa.
Kysymys: Mitä vastaavia termejä käytettiin mädistä kaupunginosista Irlannin 1700-luvun parlamentissa?
V: Samanlaisia termejä käytettiin samankaltaisista kaupunginosista Irlannin 1700-luvun parlamentissa.
Etsiä