Parlamentti: määritelmä, historia ja rooli nykyaikaisessa lainsäädännössä

Parlamentti: tutustu sen määritelmään, historian merkittäviin käännekohtiin (Althing 930) ja nykyaikaiseen rooliin lainsäädännössä — ymmärrä demokratian sydän.

Parlamentti on eräänlainen lainsäätäjä.

Tunnetuin parlamentti on luultavasti Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti, jota kutsutaan joskus "kaikkien parlamenttien äidiksi". Sana "parlamentti" tulee ranskan kielen sanasta parler, joka tarkoittaa keskustelua.

Althing, Islannin kansallinen parlamentti, perustettiin jo aiemmin (930 jKr.), joten se on maailman vanhin yhä olemassa oleva lainsäädäntöelin. Althing ei kuitenkaan toiminut lainsäätäjänä neljään vuosisataan, ja sen rooli ensisijaisena lainsäätäjänä on nykyaikainen.

Määritelmä ja perusajatus

Parlamentti on julkinen elin, jonka tehtävänä on tehdä lakeja, valvoa hallitusta ja edustaa kansalaisia. Useimmissa demokratioissa parlamentti on keskuskeskeinen osa valtiollista päätöksentekoa ja toimii lainsäädännöllisen vallan käyttöelimenä sekä foorumina poliittiselle keskustelulle. Parlamentin legitimaatio perustuu yleisesti kansalaisten valitsemaan edustukseen.

Rakenteet ja muodot

Parlamentit voivat olla erilaisia rakenteeltaan:

• Yksikamarinen (unicameral): vain yksi lainsäädäntöelin (esimerkiksi Suomen eduskunta).
• Kaksikamarinen (bicameral): kaksi kammiota, tavallisesti alahuone (edustajainhuone) ja ylähuone (esim. senaatti tai house of lords/house of commons -järjestelmissä), jotka jakavat lainsäädäntötyötä ja valvontaa.

Lisäksi parlamenttien sisällä toimii pysyviä ja tilapäisiä valiokuntia, joiden kautta käsitellään lakiesityksiä, budjetteja ja erityiskysymyksiä syvällisemmin.

Parlamentin keskeiset tehtävät

• Lainsäädäntö: lakien valmistelu, käsittely ja hyväksyminen.
• Valtiontalouden ja budjetin hyväksyminen: verotuksesta ja julkisista menoista päättäminen.
• Hallinnon valvonta: hallituksen ja viranomaisten toiminnan valvonta, kyselytunnit, kuulustelut ja epäluottamuslauseet.
• Edustus: kansalaisten etujen ja mielipiteiden tuominen julkiseen päätöksentekoon.
• Ulko- ja turvallisuuspoliittiset päätökset: kansainvälisten sopimusten, kriisitoimien ja puolustusasioiden hyväksyntä (riippuen valtiosta).
• Oikeus nimittää tai valvoa virkoja: joissain järjestelmissä parlamentilla on valta hyväksyä hallituksen jäsenet, tuomareita tai muita korkeita viranhaltijoita.

Historia lyhyesti

Parlamentaariset elimet kehittyivät eri aikoina eri maissa. Muinaiset ja keskiaikaiset kokoukset, kuten heimoneuvostot, kuninkaalliset neuvokset ja säätykokoukset, muodostivat esikuvia. Euroopassa 1200–1600-luvuilla syntyneet säätykokoukset ja edustukselliset instituutiot kehittyivät vähitellen modernin parlamentarismin pohjaksi.

Esimerkkeinä historiallisista kehityspoluista:

• Althing (Islanti): perustettu 930 jKr., säilyttää historian tunnettuna varhaisena edustuksellisena neuvottelupaikkana.
• Englannin parlamentti: kehittyi keskiajalla kuninkaiden neuvostoista; 1600-luvun vallanvaihdokset ja parlamentaariset ristiriidat loivat pohjan nykyaikaiselle parlamentaariselle järjestelmälle.
• Kansallisvaltion aikakausi: 1800–1900-luvuilla laajamittainen kansanvaltaistuminen, yleinen äänioikeus ja poliittiset puolueet muokkasivat parlamenttien roolia demokratian ytimenä.

Parlamentin suhde hallitukseen ja oikeusvaltioon

Parlamentaarisissa demokratioissa hallitus on vastuussa parlamentille, mikä tarkoittaa, että parlamentti voi tarvittaessa erottaa hallituksen epäluottamuslauseella. Presidenttijärjestelmissä parlamentin ja toimeenpanovallan suhde voi olla tasapainoisempi ja erillisempi. Oikeuslaitos puolestaan valvoo lainsäädännön ja hallinnon lainmukaisuutta, ja joissain maissa korkein oikeus voi julistaa parlamentin hyväksymiä lakeja perustuslain vastaisiksi.

Valinta, edustavuus ja demokratian haasteet

Parlamentin legitimiteetti riippuu vaaleista ja äänestysjärjestelmästä (proportionalismi, suhteellinen vaalitapa, enemmistövaalit). Haasteita ovat muun muassa:

• edustuksen kattavuus ja vähemmistöjen äänten kuuleminen,
• polarisaatio ja ryhmäkenttien koventuminen,
• populismi ja luottamuspula instituutioihin,
• digi-ikä ja kansalaisten osallistumiskanavien muuttuminen (verkkokuulemiset, suora viestintä).

Nykykehitys ja uudistukset

Monissa maissa keskustellaan parlamenttien modernisoinnista: läpinäkyvyyden lisäämisestä, kansalaisten osallistumismahdollisuuksien laajentamisesta, valiokuntatyön vahvistamisesta sekä lainsäädännön tehokkuuden parantamisesta. Euroopan unionissa Euroopan parlamentti on esimerkki transnationaalista edustuksesta, jossa jäsenvaltioiden kansalaiset valitsevat edustajansa vaikuttamaan EU:n lainsäädäntöön.

Päätelmä

Parlamentti on keskeinen instituutio demokraattisessa valtiossa: sen tehtävät ulottuvat lakien säätämisestä budjetin hyväksymiseen ja hallinnon valvontaan. Historiallisesti se on kehittynyt monimuotoisista neuvottelu- ja edustuselimistä nykyaikaiseksi demokraattiseksi vallitsevan vallan tarkastajaksi. Tulevaisuudessa parlamentit kohtaavat sekä perinteisiä että uusia haasteita, kuten kansalaisten odotusten muuttumisen ja digitalisaation vaikutukset päätöksentekoon.

Hae kirjaimella