Laugh-In – Rowan & Martinin NBC-komediasarja (1968–1974)
Laugh-In (1968–1974) — Rowan & Martinin ikoninen NBC-komediasarja: nopeita sketsejä, iskulauseita kuten "Sock it to me!" ja uraauurtavia tähtiä kuten Goldie Hawn.
Laugh-In oli yhdysvaltalainen televisiosarja, jota esitettiin NBC:llä. Pilotti esitettiin vuonna 1967 ja ohjelma nousi vakituiseksi sarjaksi vuodesta 1968 lähtien. Sen juontajina toimivat koomikot Dan Rowan ja Dick Martin. Sarjan nimi viittasi 1960-luvun trendiin nimetä julkisia tapahtumia päätteellä "-In" (esim. vuonna 1967 järjestetty Human Be-In).
Ohjelman rakenne ja tyyli
Laugh-In oli tunnettu nopeasta tempostaan, katkonaisesta leikkaustyylistään ja runsaasta visuaalisesta efektien käytöstä: lyhyitä, toisiaan seuraavia sketsejä ja non-sequitur-tyyppisiä vitsejä yhdistettiin psykedeeliseen estetiikkaan ja värikkääseen lavastukseen. Rowan ja Martin pukeutuivat usein smokkeihin ja toimivat ohjelman virallisina juontajina ja sillanrakentajina sketchien välillä. Radiojuontaja Gary Owens toimi sarjan tunnistettavana kuuluttajana. Tuottajat George Schlatter ja Ed Friendly työskentelivät kulissien takana eivätkä yleensä esiintyneet kamerassa.
Ohjelman huumori oli vahvasti ajankohtaista: Laugh-In sisälsi paljon poliittista ja yhteiskunnallista pilaa, mutta myös kevytmielisempiä toistoja ja sanaleikkejä. Vakiokohtauksia olivat esimerkiksi "The Party", jossa näyttelijät esittivät lyhyitä yksittäisiä repliikkejä juhlaseurueessa; pilkattu uutisosio "Laugh-In Looks at the News"; sekä kuuluisa "Joke Wall", jossa esiintyjät juoksivat oven kaltaisista reijistä ja iskivät perinteisiä vitsejä. Ohjelmassa käytettiin myös useita iskulauseita, kuten "Sock it to me!", "You bet your bippy!" ja "Look that up in your Funk and Wagnall!".
Esiintyjät ja vieraat
Ohjelmassa esiintyi laaja näyttelijäkaartti, ja se toimi monelle uudelle tähdelle ponnahduslautana. Vakioesiintyjiin kuuluivat muun muassa Goldie Hawn, Arte Johnson, Lily Tomlin, Henry Gibson, Ruth Buzzi, Dave Madden, Joanne Worley, Alan Sues, Chelsea Brown ja Judy Carne. Myös brittinäyttelijä Jeremy Lloyd ja Hogan's Heroesin näyttelijöistä Richard Dawson ja Larry Hovis esiintyivät ohjelmassa jonkin aikaa.
Sarjan vieraslistalla nähtiin paljon musiikki- ja viihdetaivaan nimiä: esimerkiksi Tiny Tim, The Monkees ja Ringo Starr esiintyivät jaksoissa. Jotkut vieraat olivat alalla pitkään mukana olleita showbisneksen veteraaneja, toiset taas nousivat tunnetuiksi myös ohjelman kautta. Esimerkiksi afroamerikkalainen koomikko Dewey "Pigmeat" Markham esitti ohjelmassa pitkään harrastamaansa "Judge"-rutiinia, ja hänen tokaistuaan "Here come the Judge!" syntyi uusi iskulause.
Poliittinen näkyvyys ja kiistat
Ohjelma ei vältellyt politiikkaa: vuonna 1968 republikaanien presidenttiehdokas Richard M. Nixon esiintyi lyhyessä jaksossa kampanjansa aikana, ja jotkut kommentaattorit arvelivat, että vierailu paransi hänen tunnettavuuttaan television katsojien keskuudessa. Toisaalta sarjaa on myös kritisoitu stereotyyppisistä hahmoista ja siitä, että osa huumorista hyötyi ajan seksuaalisista ja etnisistä ennakkoluuloista.
Suosio, palkinnot ja taantuma
Laugh-In oli 1960-luvun lopussa poikkeuksellisen suosittu ja kulttuurisesti vaikutusvaltainen show, ja se voitti useita televisioalan palkintoja, muun muassa Emmy-palkintoja. Ajan myötä katsojaluvut alkoivat kuitenkin laskea: osa tämän taantuman syistä liitettiin muutoksiin katsojakunnassa, politiikan ja huumorin suhteeseen sekä siihen, että ohjelman kaavoja pidettiin toistuviin tai kuluneina. Sarja lopetettiin alkuperäiseltä kaudelta 1973, kun tuottajat totesivat, että heiltä oli vaikea löytää uusia aiheita parodioitavaksi.
Jälkivaikutus ja perintö
Laugh-Inin nopea rytmi, lyhyet sketsit ja tunnetut iskulauseet jättivät pysyvän jäljen amerikkalaiseen televisiokomediaan. Ohjelman vaikutus näkyy myöhemmissä sketch-sarjoissa ja viihdeformaateissa, erityisesti siinä, miten politiikkaa ja nykyhetken ilmiöitä voidaan pilkata lyhyissä, terävissä blokkeina esitetyissä numeroissa. Useat sarjasta ponnistaneet esiintyjät menestyivät myöhemmin elokuva- ja televisiourallaan.
Uudelleen kokoontumiset ja elvytykset
Myöhemmin sarjasta järjestettiin jälleennäkemisiä ja satunnaisia erikoisjaksoja, ja vaikutelmaa on yritetty ajoittain elvyttää uusilla versioilla tai spesiaaleilla. Näihin liittyi niin vanhojen tähtien paluita kuin nuorempien vieraiden esiintymisiä.
Merkitys
Laugh-In oli aikakautensa ilmiö: se tallensi 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun yhteiskunnallisia jännitteitä leikillisellä, nopeasti etenevällä tavalla ja toi uuden, monta nopeaa läppää ja iskulausetta hyödyntävän huumorimuodon laajemman yleisön tietoisuuteen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli televisiosarjan nimi?
V: Televisiosarjan nimi oli Laugh-In.
K: Ketkä olivat Laugh-Inin juontajia?
V: Laugh-Inin juontajat olivat koomikot Dan Rowan ja Dick Martin.
K: Minkälaista huumoria sarjassa oli?
V: Laugh-In sisälsi "ajankohtaista huumoria", jossa suurin osa komediasta perustui ajankohtaisiin tapahtumiin. Se pilkkasi aikansa trendejä ja muotia ja jäljitteli aikansa suosittuja tyylejä.
K: Kuka näytteli ohjelman kuuluttajaa?
V: Radiojuontaja Gary Owens esitti ohjelman kuuluttajaa.
K: Kuka työskenteli Laugh-Inin kulissien takana?
V: Tuottajat George Schlatter ja Ed Friendly työskentelivät kulissien takana eivätkä esiintyneet kameran edessä.
K: Keitä kuuluisia vieraita esiintyi Laugh-Inissä?
V: Laugh-Inin vieraita olivat muun muassa Tiny Tim, The Monkees, Ringo Starr, Richard M. Nixon, Sammy Davis Jr., Dewey "Pigmeat" Markham, Robin Williams ja muita kuuluisia laulajia ja näyttelijöitä.
K: Milloin Laugh-In päättyi?
V: Sarja päättyi vuonna 1974, ja tuottajat selittivät, että heiltä oli "loppunut parodioitavat asiat".
Etsiä