Charles Rudolph Boysen (14. heinäkuuta 1895 – 25. marraskuuta 1950) oli kalifornialainen puutarhuri, joka tunnetaan parhaiten boysenmarjan kehittäjänä. Boysen toimi Anaheimin kaupungin puistojen ylitarkastajana vuosina 1921–1950 ja vaikutti pitkään kaupungin viherrakentamiseen ja puistojen hoitoon.
Boysenmarjan synty
Boysen kehitti hybridimarjan 1920-luvulla risteyttämällä eri Rubus-ryhmien edustajia. Nykyisessä kuvauksessa boysenmarja määritellään usein useiden karhunvatukka-, vadelma- ja loganinmarjatyyppien risteymäksi, ja se on saanut nimensä kasvattajansa mukaan. Alkuperäiskasvustot olivat aluksi harvinaisia ja lähes hävisivät, kun Boysen itse lopetti viljelyn sairauden ja muiden syiden takia. Myöhemmin paikallinen viljelijä Walter Knott löysi ja elvytti kasveja, minkä seurauksena marja yleistyi ja tuli tunnetuksi markkinoilla.
Ominaisuudet ja käyttö
Boysenmarja on suurehko, tumman purppuranpunainen marja, joka koostuu useista pieniä drupeoleja muistuttavista osista. Maku on makean ja hapan välimaastossa, joten marjaa arvostetaan erityisesti hilloissa, mehuissa, piirakoissa ja jälkiruoissa. Kasvi on pensasmainen rönsylehdykkä, jonka versot voivat olla ryhmittyneitä ja tyypillisesti köynnöstäviä tai kaarevia, kuten monilla Rubus-hybrideillä.
Perintö
Vaikka Boysen itse ei kaupallistamiseen osallistunut laajasti, hänen kehittämänsä hybridin nimi on säilynyt ja boysenmarjasta on tullut osa Kalifornian ja Yhdysvaltojen puutarhakulttuuria. Marjaa viljellään sekä kaupallisesti että kotitarvepuutarhoissa, ja sen historia yhdistetään usein Anaheimin alueen puutarhaosaamiseen sekä Knottin viljelijän työhön, joka auttoi marjan tunnetuksi tekemisessä.
Charles R. Boysenin työtä arvostetaan etenkin paikallisena puutarha-alan vaikuttajana, jonka nimen kantava marja on jäänyt elämään sekä kotikeittiöissä että teollisessa käytössä.