Scagliola – keinotekoinen marmori: historia, valmistus ja käyttö

Scagliola – keinotekoinen marmori: tutustu sen historiaan, valmistustekniikoihin ja käyttömahdollisuuksiin. Inspiroivia ideoita restaurointiin ja sisustukseen.

Scagliola (italian scagliasta, joka tarkoittaa "siruja") on keinotekoinen tapa jäljitellä marmoria ja muita arvokkaita materiaaleja. Se on koristeellinen rakennusmateriaali, jota käytetään usein sisätilojen pinnoissa, pylväissä ja huonekaluissa silloin, kun halutaan marmorin ilmettä kevyemmällä tai edullisemmalla ratkaisulla.

Scagliolalla voidaan valmistaa stukkopylväitä, veistoksia ja muita arkkitehtonisia elementtejä. Se tuli muotiin 1600-luvun Toscanassa, ja levisi nopeasti italialaisten käsityöläisten mukana myös muihin Euroopan maihin barokin ja rokokoon aikakausina. Scagliolaa käytettiin erityisesti kirkkojen ja palatsien koristepinnoissa, joissa haluttiin monipuolisia värisävyjä ja marmorinomaisia kuvioita ilman luonnonkiven raskautta.

Valmistus ja materiaali

Scagliola on valmistettu yhdistämällä seleeniä, liimaa ja pigmenttejä siten että syntyy muokattava massa, joka kovettuu ja hiotaan kiiltäväksi. Alkuperäisessä tekstissä kuvattu muotoilu on:

Scagliola on seleenistä, liimasta ja luonnonpigmenteistä valmistettu komposiittiaine, joka jäljittelee marmoria ja muita kovia kiviä.

Lisätietona: seleeni tässä yhteydessä tarkoittaa usein seleniittiä tai muuta kipsiperäistä materiaalia (kalsiumsulfaattia), joka antaa seokselle massamaisen ja työstettävän rakenteen. Liimana käytetään yleensä eläinperäisiä liimoja (esim. nahkaliima), ja pigmentit ovat luonnollisia tai kauemmin käytettyjä väriaineita. Joissain työtavoissa käytetään myös hienoksi jauhettuja marmorin tai kalkkikiven siruja (scaglia = siru), joilla lisätään rakenteellista ja visuaalista syvyyttä.

Tekniikat ja ilmentymät

• Scagliolamassa voidaan levittää suoraan kappaleen pintaan, muotoilla ja kaivertaa joko ennen tai jälkeen kovettumisen.
• Värisuonet ja marmoroidut kuviot tehdään lisäämällä eri värisiä massoja, sivelytekniikoilla, veitsellä vedellen tai painamalla kuvioita muotteihin.
• Kun massat kovettuvat, pinta hiotaan ja kiillotetaan kerroksittain hienoilla hiontapaperilla tai kivellä. Pinnalle voidaan levittää pellavaöljyä ja vaha viimeistelyksi, mikä tuo esiin värisävyt ja suojaa pintaa.
• Scagliolaa voidaan työstää myös intarsiana (sisäänpaines) muistuttavalla tekniikalla, jolloin eri väreistä muodostetaan kuvioita kuten kivimosaiikissa.

Käyttökohteet ja edut

Scagliolan etuja ovat:

• Kevyempi paino kuin aidolla marmorialla, helpompi asentaa erityisesti pystyrakenteisiin.
• Mahdollisuus suuriin värivalikoimiin ja dekoratiivisiin kuvioihin, joita luonnonkivestä voi olla vaikea tai kallis saada.
• Edullisempi vaihtoehto arvokiville, mutta ulkonäöltään usein hyvin realistinen.

Tyypillisiä käyttökohteita ovat pylväät, seinäpinnat, portaalit, pöytäpinnat, sisustuselementit ja kirkolliset sisätilat.

Huolto ja korjaus

Scagliola vaatii suojausta ja asianmukaista huoltoa. Se on herkempi kosteudelle ja kemikaaleille kuin luonnonkivi, joten:

• Vältä liiallista kastelua ja vesipesua — puhdista mieluummin kuivalla tai kevyesti kosteutetulla mikrokuituliinalla.
• Vahan tai öljyviimeistelyn uusiminen säännöllisesti auttaa säilyttämään kiillon ja suojaa pintaa.
• Halkeamat, naarmut tai irronneet kohdat kannattaa korjauttaa ammattilaisella — scagliolan restaurointi on erikoisosaamista vaativa työ, mutta mahdollinen. Materiaaleja ja värejä voidaan sovittaa alkuperäiseen.

Rajoitukset ja pitkäikäisyys

Scagliola ei ole aivan yhtä kestävä kuin massiivinen marmori, erityisesti alttiina mekaaniselle rasitukselle, iskuille ja voimakkaille liuottimille. Oikein tehtynä ja hoidettuna scagliola voi kuitenkin säilyä kauniina vuosisatoja, kuten monet barokin ajan esimerkit osoittavat.

Esimerkkejä ja kulttuurinen merkitys

Scagliola on ollut tärkeä osa eurooppalaista sisustusta 1600–1700-luvuilla, ja se nähtiin usein korvaamassa luonnonkiveä kirkoissa, kartanoissa ja virallisen tyylin kohteissa. Nykyään se kiinnostaa myös restauroijia ja sisustusarkkitehtejä, jotka hakevat autenttista barokkiaikakauden ilmettä tai kestävää jäljitelmää historiallisille pinnoille.

Yhteenvetona scagliola on monipuolinen ja koristeellinen komposiittimateriaali, joka yhdistää käsityötaitoa, värien hallintaa ja teknistä työstöä. Se tarjoaa käytännöllisen ja usein näyttävän vaihtoehdon luonnonkivelle, kun halutaan säilyttää historiallista tai koristeellista estetiikkaa ilman luonnonmarmorin haittoja.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on scagliola?

K: Millaisia arkkitehtonisia elementtejä voidaan valmistaa scagliolalla?

K: Mistä scagliola on peräisin?

K: Miten scagliola valmistetaan?

K: Voiko scagliolaan lisätä värejä?

K: Miten scagliola kiillotetaan?

K: Mitä hyötyä scagliolan käytöstä on luonnonmarmoriin verrattuna?

Hae kirjaimella