Selena julkaisi uransa aikana 22 musiikkivideota ja 12 video-/live-albumia. Hänen videografiansa kattaa varhaiset duetto‑videot, energiset tanssiesitykset, tunnelmalliset balladit ja lukuisia jälkijulkaisuja ja kunnianosoitusprojekteja, jotka ovat vahvistaneet hänen perintöään visuaalisen esittäjänä.
Varhaiset videot (1991–1993)
Ensimmäinen musiikkivideo, "Buenos Amigos", oli duetto Alvaro Torresin kanssa ja julkaistiin kesällä 1991; videolla esiintyy orkesteri Selenan ja Torresin taustalla. Neljä kuukautta myöhemmin julkaistiin Selenan ensimmäinen sooloistinen musiikkivideo "La Carcacha", jossa hän tanssii käyttäen chroma‑avainta (chroma key) taustavideokuvien kanssa, ja jossa näkyy vilkkaan moottoritien kaltaisia kohtauksia sekä kaduilla käveleviä ihmisiä.
Keväällä 1993 julkaistu "La Llamada" esitteli Selenan ja lavatanssijoiden cumbia‑tanssia Malibussa, Kaliforniassa sijaitsevassa rantatalossa. Joulukuussa 1993 ilmestynyt "DondeQuiera Que Estes" kuvattiin New Yorkissa ja siinä Barrio Boyzz ja Selena esiintyvät hip hop ‑vaikutteisissa tanssikohtauksissa.
Kansainvälistymisen ja balladien kausi (1994–1995)
Ystävänpäivänä 1994 julkaistu "Amor Prohibido" kuvattiin ikonisesti Joshua Tree -kansallispuistossa Kaliforniassa, ja sen estetiikka yhdisteli yksinkertaisia maisemia Selenan karismaan. Energisempi "Bidi Bidi Bom Bom Bom" kuvattiin Santa Monican laiturilla, kun taas herkempi "No Me Queda Mas" kuvattiin San Antoniossa Amtrakin asemalla; tästä tuli Selenan viimeinen musiikkivideo, joka julkaistiin hänen eläessään.
Heinäkuussa 1995 Telemundo julkaisi livevideon "No Debes Jugar", jossa Selena esitti kappaletta televisioesityksessä Padrisimo. Samassa kuussa julkaistu "Fotos y Recuerdos" koostui kotivideoista ja arkistomateriaaleista, ja elokuussa ilmestynyt "I Could Fall in Love" yhdisti videokohtauksia ja valokuvia Selenasta.
Englanninkielinen läpimurto ja jälkijulkaisut (1995–1998)
Englanninkieliseltä Dreaming of You -albumilta julkaistu "Dreaming of You" -musiikkivideo kertoi tarinan nuoresta naisesta, joka pakkaa vaatteitaan karatakseen poikaystävänsä kanssa; videolla on myös kohtaus äidistä, joka katselee yöllistä taivasta ja muistuttaa elämän haurautta ja siitä, kuinka tärkeää on olla rakkaidensa lähellä.
"Techno Cumbia" koottiin muun muassa julkaisemattomista kohtauksista "Bidi Bidi Bom Bom Bom" -videolta ja esitteli ryhmän tanssijoita. Syyskuussa 1995 julkaistu "Tú Sólo Tú" sisälsi arkistokuvaa ja esiintymisvideota, ja Mariachi Sol de México esiintyi kappaleen taustalla. "I'm Getting Used To You" (Dreaming of You ‑singlestä) esitteli konseptin, jossa "Selena wannabe" ‑hahmot tekevät koe‑esiintymistä Selenan rooliin, sekä toisessa kohtauksessa nuoren parin rakkaustarinan.
Remix‑kappale "Siempre Hace Frio" julkaistiin promootiona remix‑albumille Siempre Selena; videolla Jennifer Lopez esiintyy "Selenana", vaikkakin hänen koko vartalonsa oli peitetty chroma‑avaimella. Remixversio "No Quiero Saber" julkaistiin joulukuussa 1996 ja siinä on kohtauksia Selenalta konserttitallenteista.
Kunnianosoitukset, promovideot ja myöhemmät julkaisut (1997–2005)
Maallisen uransa jälkeen julkaistiin useita kunnianosoitusvideoita ja promovideoita. Maaliskuussa 1997 ilmestynyt kunnianosoitus "Viviras Selena" (linkki alkuperäisessä tekstissä puuttuu, mutta viittaa tribute‑kappaleeseen) kuvattiin Q‑Productionsin äänitysstudiossa. Videolla ja äänityksissä esiintyivät tunnetut Tejano‑artistit, muun muassa Pete Astudillo, Bobby Pulido, Emilio Navaria, Jennifer Peña ja Graciela Beltran, ja Barrio Boyzz nauhoittivat kappaleen livenä.
Kesällä 1997 julkaistu "A Boy Like That" ohjasi Kenny Ortega; videolla taustatanssijoilla oli radioluminesenssimaalilla päällystetyt paidat, jotka hohtivat pimeässä. Promovideo "Missing My Baby" (tuotanto: VH1) tehtiin mainostamaan Anthology‑boksisarjaa, joka julkaistiin syksyllä 1998.
Lisäksi löytyy konserttitaltiointeja ja yhteistyöprojekteja, joissa Selena esiintyy: esimerkiksi "Disco Medley" näyttää Selenan esiintymässä Houston Astrodomessa 26. helmikuuta 1995. Vuonna 2001 Los Tres Reyes julkaisi duettoversion kappaleesta "No Me Queda Mas", jossa Selena esiintyy vain kahdessa kohtauksessa. David Byrne julkaisi live‑videon, jossa Selena näyttäytyy kappaleessa "God's Child (Baila Conmigo)" (taltioitu 2003). Selenan kymmenvuotispäivänä veljensä yhtye Kumbia Kings julkaisi remix‑videon kappaleesta "Baila Esta Cumbia" maaliskuussa 2005.
Selenan videografian merkitys
Selenan musiikkivideot ja video‑julkaisut ovat olleet keskeisiä osia hänen artistiuttaan: ne dokumentoivat hänen lavakarismaansa, tanssityyliään, muotivalintojaan ja crossover‑kykyään liikkua sekä espanjankielisen tejano‑perinteen että englanninkielisen popin välillä. Monia videoita julkaistiin tai kierrätettiin myös postuumisti, ja tribute‑videot sekä kokoelmat ovat pitäneet hänen muistonsa elävänä uusien sukupolvien keskuudessa. Nykyisin Selenan videot löytyvät laajasti arkistoista, boksisarjoista ja suoratoistopalveluista, ja ne kiinnostavat sekä faneja että musiikkihistoriasta kiinnostuneita tutkijoita.
- Huomionarvoisia videokohtauksia: Buenos Amigos (orkesterikohtaus), La Carcacha (chroma‑efektit), Bidi Bidi Bom Bom Bom (Santa Monica Pier), No Me Queda Mas (San Antonio, Amtrak-asema).
- Keskeiset promovideot ja tribuutit: Anthology‑promootio (Missing My Baby), Viviras Selena‑kunnianosoitukset ja Kumbia Kingsin remixit.
Selena jätti lyhyen mutta vaikuttavan videografian, jonka visuaaliset elementit ja esitykset elävät edelleen musiikillisena ja kulttuurisena perintönä.