Anglikaanisessa kirkkomusiikissa service on kuorolle tarkoitettu musiikkikappale, joka lauletaan jumalanpalveluksen aikana. Service perustuu jumalanpalveluksen perinteisiin teksteihin ja sen tarkoitus on korostaa liturgian keskeisiä kohtia. Kuoroa säestävät yleensä urut, mutta palveluksia esiintyy myös kokonaan ilman säestystä (a cappella) tai orkesterin kanssa; käytännöt vaihtelevat kirkkokunnittain ja seurakunnittain.

Musiikillinen sisältö ja paikat liturgiassa

Aamurukouksessa kuorolle sävelletään usein avaavat ja kiitollisuuden ilmaisemat tekstit, kuten Venite (psalmi 95), Te Deum ja Jubilate (psalmi 100) tai Benedictus. Nämä kappaleet avaavat päivän rukoushetken ja ne voivat olla joko lyhyitä responsorisia osia tai laajempia kuoroteoksia.

Ehtoollisen yhteydessä kuoron käyttö koskee yleensä messun keskeisiä osia: Gloria, joskus uskontunnustus (Credo), Sanctus, Agnus Dei ja liturgiset vastaukset. Näitä osia kutsutaan myös englanniksi usein "Communion Service" -sovituksiksi tai messuosiksi; ne voidaan sovittaa sekä yksinkertaisiin seurakuntakäyttöön sopiviin muotoihin että suuriin, konserttimaisiin esityksiin.

Iltarukouksen (Evensong) rakenteessa keskeiset tekstit ovat Magnificat ja Nunc Dimittis, joita kuoron laulajat kutsuvat usein lyhyesti "Mag" ja "Nunc". Nämä kaksi laulettua raamatuntekstin sävellystä muodostavat illan rukouksen pysyvän ydinparin. Monet tunnetut säveltäjät ovat laatineet omat palvelussovituksensa näistä ja muista teksteistä, ja ne ovat usein vakiintuneet kuororepertuaariin.

Säestyksen, kokoonpanon ja tyylin vaihtelut

Service-sovitukset voivat olla hyvin erilaisia kokoonpanoltaan ja tyyliltään. Yleisin kokoonpano on nelikuoroinen sekakuoro (SATB), mutta käytetään myös mies- tai poikakuoroja, kamarakuoroja ja paikoin yksittäisiä solisteja. Säestyksenä toimivat yleensä urut, mutta suuremmissa tilaisuuksissa voidaan käyttää myös orkesteria tai pienempiä instrumenttiryhmiä. A cappella -sovitukset korostavat kuoroinstrumentaalista sointia ja polyfonista laulutapaa.

Historialliset muodot: "short", "great", "verse"

Tudor- ja Stuart-kaudella englanninkielisiä jumalanpalveluksia luokiteltiin usein termeillä "lyhyet", "suurit" tai "säkeistöpalvelukset".

  • Lyhyet palvelukset (short services) olivat tarkoituksella tiiviitä: tekstit laulettiin yleensä kerran, usein yksinkertaisemmin ja joskus ilman instrumenttisaustusta.
  • Suuret palvelukset (great services) olivat laajempia ja monumentaalisempia: tietyt kohdat saattoivat toistua tai laajentua, ja sävellyksissä oli runsaammin polyfoniaa ja kontrapunktia. Tunnettu esimerkki on William Byrdn kuuluisa suuri jumalanpalvelus.
  • Säkeistöpalvelukset (verse services) koostuivat useista säkeistöistä, joista kukin saattoi tulla esitettyä yhden kuoron jäsenen tai solistin toimesta. Jokaisen säkeistön jälkeen koko kuoro lauloi vasteen, mikä loi vuorottelun soolo- ja kuorosoundin välille.

Säveltäjät ja perinne nykypäivänä

Anglikaanisen service-tradition keskeiset nimet ulottuvat keskiajalta ja renessanssista (esim. Thomas Tallis, Orlando Gibbons, William Byrd) aina 1800–1900-lukujen suuriin harmonisteihin ja 1900-luvun kuorosäveltäjiin (esim. Charles Villiers Stanford, Herbert Howells, Gerald Finzi, John Rutter). Nykyään perinteitä elävöittävät sekä kirkkojen omat kuorot että ammattikuorot, ja palvelussovitukset löytyvät niin jumalanpalvelusohjelmista kuin konserttiohjelmistoistakin.

Nykykäyttö

Tänään service-musiikkia kuullaan etenkin katedraaleissa ja suurissa seurakunnissa, joissa evensong (ilta- tai aattorukous) on edelleen elävä rituaali. Monet kuorot esittävät palvelussävellyksiä myös konserteissa ja levytyksissä, ja modernit säveltäjät jatkavat tradition laajentamista uusilla, usein liturgisesti soveltuvilla teoksilla. Service-musiikki yhdistää liturgisen funktion ja taidemusiikin perinteen, ja sen monimuotoisuus antaa tilaa niin yksinkertaiselle seurakuntalaululle kuin monimutkaiselle kuorokontrapunktille.