Sivukierre
Sivukierre on joillekin käärmeille ominainen liikkumistapa. Ne käyttävät sitä liikkuakseen löysällä tai liukkaalla maalla, kuten hiekalla tai mudalla. Saharan sarvikyykäärme, Cerastes cerastes, ja sivukäärme, Crotalus cerastes, käyttävät sitä usein liikkuakseen löysällä aavikkohiekassa. Jotkut Kaakkois-Aasian käärmeet käyttävät sitä myös liikkuakseen vuorovesien mutalautoilla. Muita käärmeitä voidaan houkutella kulkemaan sivutuulella keinotekoisilla sileillä pinnoilla eriasteisella menestyksellä. Sivutuuli ei ole ainoa tapa, jolla käärmeet voivat liikkua hiekalla.
Sivukierre tehdään yksinkertaisesti nostamalla kaikki saman kaltevuuden omaavat segmentit maasta. Liikkeessä käärmeen vartalo on aina staattisessa (eikä liukuvassa) kosketuksessa maahan. Pää näyttää "heittäytyvän" eteenpäin, ja vartalo seuraa sitä nostamalla sitä aiemmasta asennosta ja siirtämällä sitä eteenpäin niin, että se asettuu maahan ennen alkuperäistä asentoaan. Samaan aikaan pää heitetään taas eteenpäin. Tällä tavoin käärme etenee hitaasti kulmassa ja jättää jälkeensä sarjan enimmäkseen suoria, J:n muotoisia jälkiä. Koska käärmeen vartalo on staattisessa kosketuksessa maahan, jäljissä näkyy vatsan suomujen jäljet, ja jokainen jälki on lähes täsmälleen käärmeen pituinen.
Alla on karkea animoitu viivapiirros, jossa näkyy sivukierre toiminnassa. Vaaleanruskeat alueet ovat käärmeen jättämiä jälkiä, jotka osoittavat, missä käärmeen ruumis koskettaa maata.
Tämä liikkumistapa voittaa hiekan tai mudan liukkaan luonteen työntämällä pois vain kehon staattisilla osilla. Kosketuskohtien staattisuus voidaan osoittaa sivuttain liikkuvan käärmeen jäljistä, joissa näkyy jokaisen vatsa-asteikon jälki ilman mitään likaantumista. Tämän liikkumistavan kalorikustannukset ovat hyvin alhaiset, alle ⅓ liskon tai käärmeen kustannuksista saman matkan kulkemiseen. Vastoin yleistä uskomusta ei ole todisteita siitä, että sivuttaisliikkuminen liittyisi siihen, että hiekka on kuumaa.
Sivuhakaajan jäljet hiekassa
Crotalus scutulatus , Mojaven kalkkarokäärme, sivukäärme, sivukääpiö
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Minkälainen liikkumistapa on sivuttain liikkuminen?
V: Sivukierre on joillekin käärmeille ominainen liikkumistapa.
K: Mitkä eläimet käyttävät sivukäämitystä?
V: Saharan sarvikyykäärme, Cerastes cerastes, ja sivukäärmeen kalkkarokäärme, Crotalus cerastes, käyttävät usein sivukäämitystä liikkuakseen irtonaisen aavikkohiekan päällä. Myös jotkut Kaakkois-Aasian käärmeet käyttävät sitä liikkuakseen vuorovesien aiheuttamien mutalauttojen yli. Muita käärmeitä voidaan houkutella kulkemaan sivutuulella keinotekoisilla sileillä pinnoilla eriasteisella menestyksellä.
Kysymys: Miten sivutuuletus toimii?
V: Sivutuulen toiminta perustuu siihen, että kaikki saman suuntaiset segmentit nostetaan irti maasta ja pää heitetään eteenpäin, kun vartalo seuraa sen perässä staattisessa kosketuksessa maahan. Näin syntyy sarja enimmäkseen suoria J-kirjaimen muotoisia jälkiä, jotka ovat lähes täsmälleen yhtä pitkiä kuin käärme itse.
K: Onko käärmeillä muita tapoja liikkua hiekalla?
V: Kyllä, käärmeillä on muitakin tapoja liikkua hiekalla kuin sivuttain.
K: Onko sivukierrosta jääneissä jäljissä havaittavissa likaantumista?
V: Ei, koska käärmeen vatsan suomujen ja maan väliset staattiset kosketuspisteet muodostavat jokaisen jäljen, käärmeen sivukierrosta jäävissä jäljissä ei ole likaantumista.
K: Onko olemassa todisteita siitä, että kuuma hiekka vaikuttaa siihen, miten hyvin käärme pystyy käärimään sivukierteitä?
V: Ei, vastoin yleistä uskomusta ei ole todisteita siitä, että kuuma hiekka vaikuttaisi siihen, miten hyvin käärme kykenee sivukierteeseen.
K: Millaisia kalorikustannuksia tämä liikkumistapa aiheuttaa verrattuna liskoihin tai muihin käärmeisiin, jotka liikkuvat samanlaisia matkoja?
V: Sivukierron kalorikustannukset ovat hyvin alhaiset verrattuna liskoihin tai muihin käärmeisiin, jotka liikkuvat samankaltaisia matkoja; se kuluttaa alle ⅓ niiden energiankulutuksesta liikkumiseen samankaltaisilla matkoilla.
