Sivukierre (sivuttaisliike): käärmeiden liikkuminen hiekalla ja mudassa
Sivukierre: käärmeiden tehokas sivuttaisliike hiekalla ja mudassa — energiatehokas, tunnistettavat jäljet ja selitys aavikko- ja rantaympäristöissä liikkumiselle.
Sivukierre (tai sivuttaisliike) on joillekin käärmeille ominainen liikkumistapa, jota käytetään erityisesti löysällä, irtonaisella tai liukkaalla alustalla. Ne käyttävät sitä liikkuakseen esimerkiksi hiekalla, mudalla ja muilla heikosti kantavilla pinnoilla. Tunnettuja sivukierrettä käyttäviä lajeja ovat mm. Saharan sarvikyykäärme, Cerastes cerastes, sekä Amerikan aavikoilla elävä sivukäärme, Crotalus cerastes. Myös jotkut Kaakkois-Aasian lajit käyttävät sivukierrettä liikkumiseen esimerkiksi vuorovesien mutalautoilla. Muita käärmeitä voidaan saada sivuttaisliikkumaan kokeellisesti sileillä pinnoilla eriasteisella menestyksellä. Sivukierre ei ole ainoa tapa liikkua hiekalla, mutta se sopii erityisen hyvin heikosti kantaville alustoille.
Miten sivukierre toimii
Sivukierre perustuu vartalon osittaiseen nostamiseen ja kiinteisiin kosketuspisteisiin maassa. Liikkeen periaate on yksinkertainen: käärme nostaa vuorotellen niitä vartalon segmenttejä, joiden kulma suhteessa maahan on sama, ja työntää ne eteenpäin. Samalla toiset vartalon kohdat pysyvät staattisessa (eli liukumattomassa) kosketuksessa alustan kanssa. Pää näyttää "heittäytyvän" eteenpäin ja vartalo seuraa sitä nostamalla aiemmin maassa olleita kohtia ja asettamalla ne maahan uudelleen ennen kuin alkuperäinen kosketus irtoaa.
Tässä liikkumistavassa käärmeen kosketus maahan ei liu'u, joten kosketuspisteissä näkyvät selkeät vatsansuomujen jäljet. Jäljissä muodostuu yleensä sarja melko suoraviivaisia tai J-kirjaimen muotoisia painaumia. Koska jokainen staattinen kosketus kattaa usein suuren osan käärmeen pituudesta, yksittäinen jälki on usein lähes yhtä pitkä kuin itse käärme.
Kuvitus
Alla on karkea animoitu viivapiirros, jossa näkyy sivukierre toiminnassa. Vaaleanruskeat alueet ovat käärmeen jättämiä jälkiä, jotka osoittavat, missä käärmeen ruumis koskettaa maata.
Hyödyt ja fysiikka
Sivukierre on tehokas tapa voittaa irtonaisen hiekan tai mudan liukas luonne, koska työntövoima kohdistuu vain vartalon staattisiin osiin eikä liukuviin. Kosketuspisteiden staattisuus näkyy selvästi jäljissä: vatsan suomujen kuvio jää terävänä ilman vedon aiheuttamaa "tahraantumista". Tämä liikkumistapa on myös energiatehokas: sen kalorikustannukset ovat yleensä hyvin alhaiset, usein huomattavasti alle esimerkiksi saman matkan kulkemisen kustannuksiin verrattuna tavanomaiseen liskon tai käärmeen liikkumiseen.
Sivukierre soveltuu myös haastavampiin olosuhteisiin, kuten hiekkadyyneiden nousuun: käärmeet voivat säädellä maahan koskettavien kohtien pituutta ja kulmaa välttääkseen lipsumista jyrkemmillä rinteillä. Tutkimuksissa on havaittu, että käärmeet muuttavat kosketuspintojen pituutta ja ajoitusta sopeutuakseen eri kaltevuuksiin ja alustoihin.
Erottaminen muista liikkumistavoista ja jälkien tunnistaminen
Sivukierre eroaa selvästi muista käärmeiden liikkumistavoista kuten sivuaaltoisuudesta (lateral undulation) ja konsertina-liikkeestä (concertina). Toisin kuin lateral undulationissa, jossa vartalo liukuu jatkuvasti sivuttaisvoiman avulla, sivukierteessä kosketuspisteet pysyvät liikkumattomina suhteessa maahan kunnes ne siirtyvät seuraavaan asentoon. Tämä tekee sivukierrejäljistä helposti tunnistettavia: toistuvat selkeät vatsansuomun painaumat ja säännölliset, erilliset segmentoituina näyttävät jälkikuvion.
Kenttähavaintoja tekevien kannattaa huomioida seuraavat tunnusmerkit:
- Selkeät vatsansuomujen jäljet ilman vedon tai liukuman aiheuttamaa harmaata "pyöristystä".
- Säännölliset, erilliset kosketusalueet jotka muodostavat vaakasuoria tai loivasti vinoja viivoja.
- J-kirjaimen tai suoran segmentin kaltaiset painaumat peräkkäin, usein saman mittaiset kuin käärmeen pituusosat.
Muita huomioita
Vaikka sivukierre on erinomainen sääntöjen mukaiseen liikkumiseen löysällä alustalla, se ei ole ainoa tapa liikkua hiekalla — lajikohtaiset erot, ympäristö ja käyttäytymistarpeet vaikuttavat liikkumismuodon valintaan. Vastoin yleistä uskomusta ei ole näyttöä siitä, että sivuttaisliikkuminen liittyisi erityisesti hiekan kuumuuteen; päätöksen taustalla on ensisijaisesti tarve välttää liukumista ja maksimoida pidon hyöty heikosti kantavilla pinnoilla.
Sivuhakaajan jäljet hiekassa
Crotalus scutulatus , Mojaven kalkkarokäärme, sivukäärme, sivukääpiö
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Minkälainen liikkumistapa on sivuttain liikkuminen?
V: Sivukierre on joillekin käärmeille ominainen liikkumistapa.
K: Mitkä eläimet käyttävät sivukäämitystä?
V: Saharan sarvikyykäärme, Cerastes cerastes, ja sivukäärmeen kalkkarokäärme, Crotalus cerastes, käyttävät usein sivukäämitystä liikkuakseen irtonaisen aavikkohiekan päällä. Myös jotkut Kaakkois-Aasian käärmeet käyttävät sitä liikkuakseen vuorovesien aiheuttamien mutalauttojen yli. Muita käärmeitä voidaan houkutella kulkemaan sivutuulella keinotekoisilla sileillä pinnoilla eriasteisella menestyksellä.
Kysymys: Miten sivutuuletus toimii?
V: Sivutuulen toiminta perustuu siihen, että kaikki saman suuntaiset segmentit nostetaan irti maasta ja pää heitetään eteenpäin, kun vartalo seuraa sen perässä staattisessa kosketuksessa maahan. Näin syntyy sarja enimmäkseen suoria J-kirjaimen muotoisia jälkiä, jotka ovat lähes täsmälleen yhtä pitkiä kuin käärme itse.
K: Onko käärmeillä muita tapoja liikkua hiekalla?
V: Kyllä, käärmeillä on muitakin tapoja liikkua hiekalla kuin sivuttain.
K: Onko sivukierrosta jääneissä jäljissä havaittavissa likaantumista?
V: Ei, koska käärmeen vatsan suomujen ja maan väliset staattiset kosketuspisteet muodostavat jokaisen jäljen, käärmeen sivukierrosta jäävissä jäljissä ei ole likaantumista.
K: Onko olemassa todisteita siitä, että kuuma hiekka vaikuttaa siihen, miten hyvin käärme pystyy käärimään sivukierteitä?
V: Ei, vastoin yleistä uskomusta ei ole todisteita siitä, että kuuma hiekka vaikuttaisi siihen, miten hyvin käärme kykenee sivukierteeseen.
K: Millaisia kalorikustannuksia tämä liikkumistapa aiheuttaa verrattuna liskoihin tai muihin käärmeisiin, jotka liikkuvat samanlaisia matkoja?
V: Sivukierron kalorikustannukset ovat hyvin alhaiset verrattuna liskoihin tai muihin käärmeisiin, jotka liikkuvat samankaltaisia matkoja; se kuluttaa alle ⅓ niiden energiankulutuksesta liikkumiseen samankaltaisilla matkoilla.
Etsiä