Tämä artikkeli käsittelee aavikkoa. Maata koskeva artikkeli löytyy osoitteesta Länsi-Sahara.
Pohjois-Afrikassa sijaitseva Sahara on Antarktista lukuun ottamatta maailman suurin aavikko, ja se on suurin kuuma aavikko. Se kuuluu maapallon kuumimpiin ja kuivimpiin alueisiin, vaikka se ei olekaan kaikkein kuivin aavikko.
Sijainti ja rajat
Saharaa rajaavat lännessä Atlantin valtameri, pohjoisessa Atlasvuoret ja Välimeri, idässä Punainenmeri ja etelässä puoliaavikkoinen Sahelin alue. Aavikko ulottuu useiden maiden, kuten Marokon, Algerian, Tunisian, Libyan, Egyptin, Mauritanian, Malin, Nigerin, Tšadin ja Sudanin läpi. Suurin osa alueesta on harvaan asuttu tai asumaton, mutta ihmiset elävät ja liikkuvat siellä, missä vettä on saatavilla – erityisesti keitailla ja jokilaaksoissa.
Koko ja maisemat
Alue: Saharan aavikon pinta-ala on noin 9 000 000 neliökilometriä (noin 3,5 miljoonaa neliömailia). Ajan saatossa se on ollut sekä suurempi että pienempi ilmaston vaihteluiden vuoksi. Sahara on suunnilleen yhtä suuri kuin koko Yhdysvallat.
Maaston tyypit: Sahara ei ole pelkästään hiekkadyynien meri. Siellä on laajoja hiekkakenttiä (erg), soratasankoja (reg), kallioisia ylätasankoja (hamada), suolatasankoja (sebkha/chott) sekä jyrkkiä vuoristoalueita, kuten Ahaggar ja Tibesti. Saharan korkein kohta on tulivuori Emi Koussi (noin 3 415 m) Tšadissa, ja matalimmillaan maa painuu Qattaran masennuksessa Egyptissä yli 100 metriä merenpinnan alapuolelle.
Vesi ja joet: Pysyviä jokia on vähän. Niistä merkittävin on Niili, joka leikkaa Saharan itäosan. Monilla alueilla on kuivia joenuomia (wadi/oued), joissa vesi virtaa vain satunnaisesti. Maanalaiset pohjavesiesiintymät, kuten Nubian hiekkakivimuodostuman vesivarannot, ruokkivat keitaita. Libyassa on hyödynnetty fossiilista pohjavettä esimerkiksi Great Man-Made River -vesihankkeessa.
Ilmasto ja sää
Saharan ilmastoa luonnehtii erittäin vähäinen sademäärä ja suuret lämpötilavaihtelut. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on useimmilla alueilla alle 100 mm, keskiosissa usein alle 25 mm. Päivälämpötilat kohoavat kesällä tyypillisesti 40–45 °C:een ja voivat hetkellisesti ylittää 50 °C. Talviyöt voivat olla kylmiä, ja paikoin lämpötila laskee lähelle nollaa tai sen alapuolelle.
Voimakkaat kuivat tuulet – kuten harmattan, sirocco ja khamsin – nostattavat pölyä ja hiekkaa. Saharan hieno pöly kulkeutuu ilmakehän virtauksissa kauas, jopa Atlantin yli lannoittamaan trooppisia alueita. Vaikka Sahara on erittäin kuuma, maailman kuivimpana pidetään yleensä Atacaman autiomaata Etelä-Amerikassa.
Luonto
Kasvillisuus keskittyy keitaille, vuoristoille ja Sahelin reunavyöhykkeelle. Tyypillisiä kasveja ovat esimerkiksi taatelipalmu, akaasia, tamariski ja sitkeät pensaat sekä keväisin kukkivat lyhytikäiset ruoho- ja kukkalajit. Eläimistöön kuuluu mm. dromedaareja, gaselleja, aavikkoantilooppi addax, fennekki (aavikkokettu), sakaaleja, hietakissoja, monia liskoja ja käärmeitä sekä skorpioneja. Moni laji on sopeutunut veden säästämiseen ja äärimmäiseen lämpöön.
Ihminen, kulttuuri ja historia
Nykyinen aavikko on nuori ilmiö geologisessa mielessä. Viimeisen jääkauden jälkeen Afrikan monsuuni voimistui, ja Sahara hedelmällisemmäksi muuttuneena vihertyi – alueella oli järviä, jokia ja runsasta eläimistöä. Noin 5 000–6 000 vuotta sitten ilmasto kuivui uudelleen, ja aavikkoutuminen eteni. Muinaisesta ”vihreästä Saharasta” kertovat lukuisat kalliotaideteokset ja arkeologiset löydöt.
Saharan halki kulkenut karavaanikauppa yhdisti vuosisatojen ajan Välimeren ja Länsi-Afrikan: suola, kulta, norsunluu ja muut tuotteet kulkivat kamelikaravaaneissa, ja syntyi vilkas kulttuurinen vuorovaikutus. Paikallisia kansoja ovat mm. berberit ja tuaregit, ja aavikon reuna-alueilla elää monia muita etnisiä ryhmiä. Elinkeinoina ovat olleet perinteisesti paimentolaisuus, keidasviljely sekä kaupankäynti.
Talous, luonnonvarat ja nykypäivän haasteet
Saharan alueella on merkittäviä luonnonvaroja: öljyä ja maakaasua (erityisesti Algeriassa ja Libyassa), rautaa (Mauritania), uraania (Niger) sekä fosfaatteja ja muita kaivannaisia. Keitaisiin tukeutuva maatalous on paikoin mahdollista, mutta riippuu veden saannista. Aavikon valtava aurinko- ja tuulienergiapotentiaali on herättänyt laajoja energiahankkeita koskevaa kiinnostusta.
Haasteita ovat aavikoituminen ja Sahelin alueen ympäristöongelmat, väestönkasvu, veden niukkuus sekä sään ääri-ilmiöt. Ilmastonmuutos vaikuttaa lämpötiloihin, sateiden ajoittumiseen ja pölypäästöihin, mikä lisää tarvetta sopeutumistoimille ja kestävälle vesien hallinnalle.
Asutus ja liikenne
Asutus keskittyy keitaisiin ja suurten jokien läheisyyteen. Keitailla viljellään mm. taateleita, viljoja ja vihanneksia käyttäen perinteisiä kastelutekniikoita (kuten kanavat ja maanalaiset vesikäytävät) sekä modernimpia ratkaisuja. Liikkuminen on perinteisesti nojannut kamelikaravaaneihin, mutta nykyisin tärkeimpiä ovat maantiet, reittilennot sekä kaasu- ja öljyputket. Matkailua houkuttelevat dyynimaisemat, vuoristot, keitaat ja kalliotaidealueet; samalla herkät ekosysteemit tarvitsevat huolellista suojelua.
