Viittomakieli

Kielen oppiminen ja käyttö

Kuurot oppivat joskus viittomakielen perheeltään, varsinkin jos heidän vanhempansa ovat kuuroja. Useimmilla kuuroilla lapsilla on kuitenkin kuulevat vanhemmat, joten he oppivat viittomakielen muilta kuuroilta. He saattavat tavata muita kuuroja koulussa tai kadulla. Kuulevat ihmiset voivat oppia viittomakieltä suoraan kuuroilta ihmisiltä. Tai he voivat oppia viittomakieltä käymällä viittomakielikursseilla tai opiskelemalla viittomakielistä työkirjaa, jonka mukana voi olla interaktiivinen DVD.

Joskus kuurot käyttävät puhuttua kieltä, erityisesti keskustellessaan kuulevien ihmisten kanssa. Joskus kuulevat ihmiset käyttävät keskenään viittomakieltä puhumisen sijaan. Kuurot käyttävät kuitenkin yleensä viittomakieliä, ja kuulevat ihmiset käyttävät yleensä puhuttua kieltä.

Jotkut kuurot ymmärtävät puhutut sanat myös katsomalla puhujan huulia. Tätä kutsutaan huulilta lukemiseksi. Sitä on vaikea oppia, ja harvat osaavat sen hyvin. Joskus viittominen ja huulilta lukeminen yhdistetään, varsinkin kun kuurot ja kuulevat puhuvat toisilleen.

 

Historia

Viittomakieliä on aina ollut kuurojen yhteisöissä. Muinaisissa teksteissä kirjoittajat kommentoivat kuuroja ja viittomakieltä. Länsimaissa ensimmäiset viittomakielille omistetut tutkimukset ovat peräisin 1600-luvulta. Vuonna 1620 Espanjassa pappi Juan Pablo Bonnet julkaisi tekstin kuurojen opettamisesta puhumaan eleitä apuna käyttäen. Abbé Charles-Michel de l-Épée käytti Bonet'n luomaa viittomakielistä kieltä luodessaan sormikirjaimilla kirjoitettavat aakkoset 1700-luvulla. Nämä aakkoset ovat muuttuneet sittemmin hyvin vähän, ja niitä käytetään viittomakielten kanssa monissa maissa.

L-Épéen luomat viittomakieliset aakkoset eivät kuitenkaan ole ranskalaisen viittomakielen alkuperä, joka on vaikuttanut moniin muihin viittomakieliin ympäri maailmaa. Jo ennen kuin l-Épée alkoi opettaa kuuroja, he käyttivät jo vanhaa ranskalaista viittomakieltä ja osasivat lukea ja kirjoittaa ranskaksi. Tämä oli suuri edistysaskel, sillä se osoitti, että kuuroja voitiin kouluttaa eivätkä he tarvinneet puhetta ajatteluun ja oppimiseen.

 

Eri viittomakielet

Viittomakielet eivät ole universaaleja. Se tarkoittaa, ettei ole olemassa yhtä ainoaa viittomakielistä kieltä kaikille kuuroille ympäri maailmaa. On olemassa monia erilaisia viittomakieliä. Kukin kuurojen yhteisö voi kehittää oman viittomakielensä. Yleensä jokaisessa maassa on oma viittomakielensä. Kielitieteilijät ovat tunnistaneet ainakin 137 erilaista viittomakieltä.

Seuraavassa on joitakin tunnettuja viittomakieliä:

Luettelo kaipaisi lisää vaihtelua. Siinä ei tarvitse luetella kaikkia kieliä. Voit kuitenkin auttaa Wikipediaa lisäämällä kieliä, jotka eivät liity jo lueteltuihin kieliin.

• Amerikkalainen viittomakieli (ASL)
• Auslan (Australian viittomakieli)
• Itävallan viittomakieli
• Brittiläinen viittomakieli (BSL)
• Indo-Pakistanin viittomakieli
• Japanin viittomakieli (日本手話, Nihon Shuwa) (JSL tai NS)
• Meksikolainen viittomakieli (espanja: Lengua de señas mexicana tai LSM).
• Nicaraguan viittomakieli
• Uuden-Seelannin viittomakieli (NZSL)
• Quebecin viittomakieli (ranskaksi Langue des signes québécoise, LSQ).
• Turkkilainen viittomakieli (TSL)

Viittomakielet eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia toisistaan. Viittomakielet voivat kehittyä samasta lähteestä. Esimerkiksi ASL, LSM ja LSQ ovat kaikki kehittyneet vanhasta ranskalaisesta viittomakielestä. Ne kuuluvat samaan kieliperheeseen. Viittomakielet voivat olla keskenään samankaltaisia. BSL, Auslan ja NZSL ovat hyvin samankaltaisia. Kielitieteilijät puhuvat niistä joskus ikään kuin ne olisivat yksi kieli. He kutsuvat sitä nimellä "BANZSL" (lyhenne sanoista "British Australian New Zealand Sign Language"). Viittomakielet voivat vaikuttaa toisiinsa. Joskus ne kopioivat viittomia toisista viittomakielistä samalla tavalla kuin puhutut kielet kopioivat lainasanoja.

 
Saksalainen postimerkki, jossa on eräänlainen saksalainen viittomakieli  

Viittomakielten kielioppi

American Heritage Dictionary -sanakirjan mukaan viittominen on "kieli, jossa käytetään manuaalisia, kasvojen ja kehon liikkeitä kommunikaatiokeinona, erityisesti kuurojen keskuudessa". Viittomakielillä on omat kielioppisääntönsä: syntaksi, morfologia, fonologia ja semantiikka. Viittomakielet eivät ole pelkkää mimiikkaa. Ne eivät ole eleitä, jotka on koottu yhteen ilman sääntöjä. Viittomakielet ovat oikeita kieliä.

(Joskus käytetään myös termiä "viittomakieli" puhuttaessa "eri kielten puhujien välisestä kommunikaatiomenetelmästä, jossa käytetään käsien liikkeitä ja muita eleitä". Tämä artikkeli käsittelee termin "viittomakieli" ensimmäistä käyttöä. Siinä puhutaan oikeasta kielestä, joka on opeteltava, eikä vain yksinkertaisista eleistä, joita kuka tahansa voi keksiä kommunikoidakseen).

Viittomakieli ei ole puhutun kielen kopio. Esimerkiksi amerikkalainen viittomakieli (ASL) ja brittiläinen viittomakieli (BSL) eivät ole englannin kielen kopioita. Ne eroavat toisistaan, vaikka niitä molempia käytetäänkin maissa, joissa puhutaan englantia. Joskus viittomakielet saattavat kopioida joitakin elementtejä puhutusta kielestä, mutta yleensä ne ovat hyvin erilaisia. Viittomakielissä käytetään esimerkiksi usein eri paikkoja viittojan ympärillä kuvaamaan ihmisiä tai esineitä, joista puhutaan. Näitä paikkoja käytetään kuten pronomineja puhutuissa kielissä.

Suurin ero viittomakielten ja puhuttujen kielten välillä on se, että viittomakielissä käytetään käden ja kehon liikkeitä viittomien muodostamiseen, kun taas puhutuissa kielissä käytetään äänteitä sanojen muodostamiseen. Jokainen viittomakielen merkki on kuin sana puhutussa kielessä. Molemmissa kielissä käytetään kielioppisääntöjä sanojen/merkkien yhdistämiseksi lauseiksi. Tämä tekee niistä kieliä ja siksi molemmat kielet eroavat pantomiimista tai yksinkertaisista eleistä.

Puhutut sanat koostuvat pienemmistä palasista: yksittäisistä äänteistä, kuten "p" tai "o". Samoin viittomat koostuvat pienemmistä palasista: käden muodoista, käsien liikkeistä ja sijainnista, ilmeistä ja muista kehon liikkeistä. Näitä osia käytetään eri yhdistelminä kielen merkkien muodostamiseen. Jotkin merkit tehdään vain yhdellä kädellä, toiset taas molemmilla käsillä. Joihinkin merkkeihin sisältyy suun tai muiden kehon osien liikkeitä; ilman näitä muita liikkeitä merkki ei ole oikea. Myös muut kehon liikkeet ovat tärkeitä kieliopissa. Esimerkiksi monissa viittomakielissä kohotetut kulmakarvat ilmaisevat kysymyksen, johon voi vastata joko "kyllä" tai "ei".

Eri viittomakielten kielioppisäännöt muistuttavat toisiaan, mutta ne eivät ole samat. Viittomakielille ei ole olemassa universaalia kielioppia, vaan jokaisella viittomakielellä on oma kielioppinsa. Viittomakielet käyttävät esimerkiksi erilaisia käsimuotoja viittomien muodostamiseen; jokaisella viittomakielellä on omat käsimuotonsa.

Joskus merkki näyttää siltä, mitä se edustaa, mutta tämä ei aina pidä paikkaansa. Monien merkkien merkitys on vain opittava, kuten puhutun kielen sanat. Merkitystä ei ole helppo arvata sen perusteella, miltä merkki näyttää. Tämä on toinen asia, joka erottaa viittomakielet mimiikasta; mimiikassa eleen merkitys on ilmeinen, sitä ei tarvitse opetella. Viittomatkaan eivät kuitenkaan ole täysin mielivaltaisia. Kun henkilö tietää viittoman merkityksen, viittoman muoto voi usein auttaa muistamaan merkityksen.

 
Joitakin käsimuotoja turkkilaisessa viittomakielessä.  

Fingerspelling

Tavallisten viittomien lisäksi monet viittomakielet käyttävät sormikirjailua. Sormikirjoitus tunnetaan myös nimellä "käsiaakkoset" tai "daktylologia". Sormikirjailussa jokaisella puhutun kielen aakkosten kirjaimella on oma merkkinsä. Sormikirjailu on työkalu. Sitä käytetään nimien, lyhenteiden ja muiden puhuttujen kielten sanojen kirjoittamiseen. Joskus ihmiset tekevät sitä silloin, kun viittomia ei vielä ole. Joskus ihmiset käyttävät sormella kirjoitettua sanaa, vaikka samalle merkitykselle on olemassa normaali merkki. Esimerkiksi puhuessaan henkilöstä viittoja saattaa kirjoittaa hänen nimensä sormiviittomalla. Tai hän voi käyttää "nimiviittomaa" eli erityistä viittomaa kyseiselle henkilölle.

Sorminäppäily ei ole yleismaailmallista. Se on erilainen eri viittomakielissä. Kahdella viittomakielellä voi olla samanlainen sormikirjoitusjärjestelmä. Tai niiden sormien kirjoitusjärjestelmät voivat olla hyvin erilaisia. Joissakin sormien kirjoitusjärjestelmissä käytetään vain yhtä kättä. ASL:ssä käytetään yhden käden järjestelmää. Toisissa viittomakielissä käytetään molempia käsiä sormien kirjoittamiseen. BANZSL-kielissä käytetään kahden käden järjestelmää. Eri kirjoitusjärjestelmille on olemassa erilaisia sormikirjainjärjestelmiä. Japania kirjoitetaan eri kirjaimilla kuin englantia. Tämä tarkoittaa, että japanin viittomakielen sormilyhenteet eroavat ASL:n tai BANZSL:n sormilyhenteistä. ASL:ssä käytetään paljon sormikirjailua. Useimmissa viittomakielissä käytetään vähemmän sormikirjoitusta kuin ASL:ssä. Joissakin viittomakielissä ei käytetä lainkaan sormikirjoitusta.

 
BANZSL-kielissä käytettävät sormiaakkoset.  


Japanin viittomakielen sormikirjoitus. Nämä käsimuodot tarkoittavat Nihon Shuwa. Nihon Shuwa on japanilainen nimi japanilaiselle viittomakielelle.  

Viittomakielten kirjoittaminen

Ei ole olemassa mitään virallista tapaa kirjoittaa merkkejä. Joidenkin kuurojen ja kuulevien mielestä sellainen pitäisi olla. Jotkut ovat keksineet erilaisia tapoja kirjoittaa viittomakieliä. Tässä on joitakin niistä.

• Stokoe-notaation keksi William Stokoe. Hän teki sen vuonna 1965 julkaistua amerikkalaisen viittomakielen sanakirjaa varten. Sitä on käytetty myös muutamissa muissa kielissä. Nykyään vain harvat käyttävät sitä.
• Hampurin merkintäjärjestelmä (HamNoSys) on tekninen järjestelmä. Kielitieteilijät käyttävät sitä viittomakielten tutkimiseen. Suurin osa näistä kielentutkijoista on Euroopassa.
• Viittomakielen kansainväliset foneettiset aakkoset (SLIPA) on toinen tekninen järjestelmä. Se on tarkoitettu tutkimukseen.
• SignWritingin kehitti Valerie Sutton vuodesta 1974 alkaen. Ihmiset voivat käyttää sitä tavalliseen arkikäyttöön. Se toimii monilla eri viittomakielillä.
• si5s on tarkoitettu myös tavalliseen päivittäiseen käyttöön. Se on ASL-järjestelmä.
• ASL-phabet on Sam Supallan ASL:ää varten suunnittelema järjestelmä. Hän on käyttänyt sitä kuurojen kouluissa.

Muut viittomakielen käyttäjät eivät pidä viittomien kirjoittamista hyödyllisenä. Yleensä kuurot kirjoittavat vain oman maansa puhuttua kieltä. He eivät yritä kirjoittaa viittomakieltä.

 

Viittomakielet kuurojen kulttuurissa

Kuuroilla on oma kulttuurinsa. Se on samankaltainen kuin kuulevien ihmisten kulttuuri heidän ympärillään, mutta siinä on merkittäviä eroja. Kuuroilla on erilaisia kokemuksia kuin kuulevilla ihmisillä. Tämä tekee heidän kulttuuristaan erilaista.

Viittomakieli on kuurojen kulttuurin tärkein osa. Viittomakielen avulla kuurot voivat luoda itselleen sosiaalisen ja kulttuurisen identiteetin. He voivat kommunikoida luontevasti keskenään. Yhteinen viittomakieli auttaa pitämään kuurojen yhteisöä koossa. Kuulevat ihmiset käyttävät puhuttua kieltä samoihin asioihin.

Jotkut lapset syntyvät kuuroina. Toiset menettävät kuulonsa sairauden vuoksi hyvin nuorina. Nämä lapset oppivat usein viittomaan ja tulevat osaksi kuurojen yhteisöä ja kuurojen kulttuuria.

Jotkut fyysisesti kuurot eivät kuitenkaan osallistu kuurojen yhteisöön ja kuurojen kulttuuriin. Jotkut menettävät kuulonsa myöhemmin elämässään. Nämä ihmiset jatkavat yleensä vuorovaikutusta kuulevien ihmisten kanssa käyttäen puhuttua kieltä. He eivät opi viittomia. He eivät ystävysty viittomakielisten kuurojen kanssa. He ovat riippuvaisia kuulokojeista, huulilta lukemisesta tai muistiinpanojen kirjoittamisesta kommunikoidakseen kuulevien ystäviensä kanssa.

Jotkut kuurot lapset oppivat puhumaan ja lukemaan huulilta puhuttua kieltä. Tämä on vaikea taito, mutta jotkut lapset onnistuvat siinä. Joillekin voidaan myös tehdä leikkaus sisäkorvaistutteen saamiseksi. Sisäkorvaistute auttaa joitakin kuuroja lapsia kuulemaan paremmin. Se ei vastaa normaalia kuuloa, mutta se voi auttaa heitä oppimaan puhumaan. Nämä kuurot voivat olla vuorovaikutuksessa kuulevien ihmisten kanssa käyttämällä puhuttua kieltä.

Termi "kuurojen kulttuuri" viittaa yleensä vain viittomakielisten kuurojen kulttuuriin.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Amerikkalainen viittomakieli (ASL)
• VRS Video Relay Service
• Kuurot