Avaruussukkula Challenger (OV-099) – onnettomuus 28.1.1986
Avaruussukkula Challenger – onnettomuus 28.1.1986: tragedia, joka vaati seitsemän astronautin hengen. Tutustu syihin, tapahtumien kulkuun ja muistamiseen.
Avaruussukkula Challenger (OV-099) oli NASAn toinen avaruussukkula, jolla se lensi avaruuteen. Sukkula hajosi 73 sekuntia Cape Canaveralista tapahtuneen nousun jälkeen 28. tammikuuta 1986. Kaikki seitsemän astronauttia, jotka tuolloin olivat siinä, saivat surmansa. Maahansyöksy johtui siitä, että o-renkaaksi kutsuttu kumiputki ei kylmän sään vuoksi laajentunut täyttämään eräässä kantoraketissa olevaa aukkoa.
Challenger sai nimensä kuninkaallisen laivaston aluksen mukaan, joka tutki Tyynenmeren ja Atlantin valtamerta vuosina 1872-1876. Challenger oli myös Apollo 17:n kuun kiertolaismoduulin nimi.
Onnettomuuden kulku
Onnettomuus sattui STS-51-L -lennolla 28. tammikuuta 1986, kun avaruussukkula ja sen kiinnityslaitteet nousivat laukaisualustalta. Noin 73 sekuntia laukaisun jälkeen oikeanpuoleisen solid rocket booster -raketin liitoskohdan o-renkaassa tapahtui tiivistevuoto, josta seurasi kuuman palokaasun pääsy rakenteisiin. Tämä aiheutti rakenteellisen vaurion, joka johti ulkoisen polttoainesäiliön rikkoutumiseen ja sukkulan hajoamiseen ilmakehässä. Palaset putosivat pitkin Atlantin rannikkoa ja hajoamistuho peitti suuren alueen.
Syy ja tutkimukset
Virallinen tutkinta, niin sanottu Rogers-komissio, totesi onnettomuuden perussyynä olleen SRB-liitoksen o-renkaan epäonnistuminen kylmissä olosuhteissa. Alkuperäiset suunnittelurajat ja liitoksen rakenne sallivat, että o-rengas voi menettää elastisuuttaan hyvin alhaisissa lämpötiloissa, minkä vuoksi tiivistys ei toiminut launch-hetkellä. Tutkinta paljasti myös organisatoorisia ja päätöksentekoon liittyviä puutteita: useat Morton Thiokolin ja NASAn työntekijät olivat aiemmin ilmaisseet huolensa o-renkaiden toimivuudesta kylmässä, mutta laukaisu päätettiin silti toteuttaa.
Seuraukset
Challenger-onnettomuus johti Space Shuttle -ohjelman väliaikaiseen jäädyttämiseen ja laajoihin suunnittelu- ja turvallisuusmuutoksiin. SRB-liitoksia muokattiin ja toimintatapoja, riskienhallintaa sekä päätöksentekoprosesseja uudistettiin NASAn sisällä. Avaruussukkulaohjelma palasi lennolle STS-26:lla syyskuussa 1988, kun paluu toteutettiin uudistetun turvallisuustyön jälkeen. Onnettomuus vaikutti voimakkaasti julkiseen keskusteluun avaruuslennoista ja nosti esiin tarvetta paremmalle turvallisuuskulttuurille teknisissä organisaatioissa.
Miehistö
- Francis R. Scobee (komentaja)
- Michael J. Smith (lentäjä)
- Ronald McNair (missiospesialisti)
- Ellison Onizuka (missiospesialisti)
- Judith Resnik (missiospesialisti)
- Gregory Jarvis (kuormanspesialisti)
- Christa McAuliffe (kuormanspesialisti, koulunopettaja — valittu "Teacher in Space" -ohjelmaan)
Muistaminen
Onnettomuus jätti pysyvän jäljen Yhdysvaltain avaruushistoriaan. Uhrien muistoa kunnioitetaan useilla muistomerkeillä, muun muassa Kennedy Space Centerin Challenger Memorialissa ja Arlingtonin kansallisessa hautausmaassa. Tapaus on myös muuttunut tärkeäksi esimerkiksi tekniikan, turvallisuuden ja organisaation johdonmukaisuuden välisistä riippuvuuksista sekä muistutukseksi siitä, miten kriittistä on kuunnella asiantuntijoiden huolia korkean riskin projekteissa.
Challenger räjähtää lentoonlähdön aikana vuonna 1986.
Crew
- Francis "Dick" Scobee (46)
- Michael John Smith (40)
- Judith Resnik (36)
- Ellison Onizuka (39)
- Ronald McNair (35)
- Gregory Jarvis (41)
- Christa McAuliffe (37), ensimmäinen opettaja avaruudessa.
Challengerin astronautit
Tehtävät
| # | Päivämäärä | Nimitys | Laukaisualusta | Laskeutumispaikka | Huomautukset |
| 1 | 04.huhtikuuta.1983 | STS-6 | 39-A | Edwardsin ilmavoimien tukikohta | Ensimmäinen sukkulan avaruuskävely |
| 2 | .18.kesäkuuta.1983 | STS-7 | 39-A | Edwardsin ilmavoimien tukikohta | Ensimmäinen yhdysvaltalainen nainen avaruudessa |
| 3 | 30. elokuuta.1983 | STS-8 | 39-A | Edwardsin ilmavoimien tukikohta | Ensimmäisen yön laukaisu ja laskeutuminen |
| 4 | 03. helmikuu.1984 | STS-41-B | 39-A | Ensimmäinen KSC-laskeutuminen | |
| 5 | 06.huhtikuuta.1984 | STS-41-C | 39-A | Edwardsin ilmavoimien tukikohta | Ensimmäinen avaruusaluksen korjaus kiertoradalla. |
| 6 | 05.lokakuuta.84 | STS-41-G | 39-A | Earth Radiation Budget Satellite, avaruus- ja maanpäällisten sovellusten toimisto-3. | |
| 7 | 29.huhtikuuta.1985 | STS-51-B | 39-A | Edwardsin ilmavoimien tukikohta | Spacelab-3 |
| 8 | 29. heinäkuu.1985 | STS-51-F | 39-A | Edwardsin ilmavoimien tukikohta | Spacelab-2 |
| 9 | 30.lokakuuta.1985 | STS-61-A | 39-A | Edwardsin ilmavoimien tukikohta | D-1-avaruuslaboratorio (ensimmäinen saksalainen avaruuslaboratorio) |
| 10 | 28. tammikuuta 1986 | 39-B | Ei laskeutunut (tarkoitus laskeutua Kennedy Space Centeriin). | TDRS-2; SPARTAN-203 Satelliitit. Sukkula tuhoutui laukaisun jälkeen ja kaikki seitsemän astronauttia kuolivat. |
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli NASAn käyttämän toisen avaruussukkulan nimi?
V: NASAn käyttämän toisen avaruussukkulan nimi oli Space Shuttle Challenger (OV-099).
K: Milloin avaruussukkula Challengerin onnettomuus tapahtui?
V: A: Avaruussukkula Challenger syöksyi maahan 73 sekuntia Cape Canaveralista tapahtuneen nousun jälkeen 28. tammikuuta 1986.
K: Kuinka monta astronauttia oli aluksella, kun onnettomuus tapahtui?
V: Aluksella oli seitsemän astronauttia, kun onnettomuus tapahtui.
K: Mikä aiheutti avaruussukkula Challengerin maahansyöksyn?
V: Challenger-sukkulan putoaminen johtui siitä, että o-renkaaksi kutsuttu kumiputki ei laajentunut täyttämään eräässä kantoraketissa olevaa aukkoa kylmän sään vuoksi.
K: Mistä nimi "Challenger" on peräisin?
V: Nimi "Challenger" on peräisin kuninkaallisen laivaston aluksesta, joka tutki Tyynenmeren ja Atlantin valtameriä vuosina 1872-1876, ja se on myös Apollo 17:n kuun kiertolaismoduulin nimi.
K: Selvisikö onnettomuudessa ketään?
V: Ei, tässä onnettomuudessa ei ollut eloonjääneitä; kaikki seitsemän astronauttia, jotka olivat siinä tuolloin mukana, kuolivat.
Etsiä