Pino
Pino on yksi tietojenkäsittelytieteen tärkeimmistä tietorakenteista. Jos haluat ymmärtää, miten pino toimii, ajattele pelikorttipakkaa, joka on kuvapuoli alaspäin. Pääsemme helposti käsiksi vain päällimmäisenä olevaan korttiin. Kun haluamme katsoa päällimmäistä korttia, voimme tehdä kaksi asiaa: voimme katsoa sitä, mutta jättää sen pinoon, tai voimme ottaa sen pois. Kun otamme ylimmän objektin pois, otamme sen pois pinosta. Jos haluamme lisätä toisen kortin pinon yläosaan, työnnämme sen.
Pino on nimeltään LIFO-kokoelma (last-in-first-out). Tämä tarkoittaa sitä, että viimeiseksi lisätty (työnnetty) asia on ensimmäinen asia, joka vedetään (pudotetaan) pois. Jos korttipinoomme viimeksi laitettu kortti oli ässä, ensimmäinen kortti, jonka vedämme pois, on sama ässä.
Kaksi toimintoa pinossa: push ja pop.
Historia
Saksalainen Friedrich L. Bauer ehdotti pinoa ensimmäisen kerran vuonna 1955 ja patentoi sen vuonna 1957. Saman konseptin kehitti itsenäisesti samoihin aikoihin australialainen Charles Leonard Hamblin.
Muut toiminnot
Nykyaikaisissa tietokonekielissä pino on yleensä toteutettu useammilla operaatioilla kuin vain "push" ja "pop". Joissakin toteutuksissa on funktio, joka palauttaa pinon nykyisen pituuden. Toinen tyypillinen apuoperaatio on "top" (tunnetaan myös nimellä "peek"), joka voi palauttaa pinon nykyisen ylimmän elementin poistamatta sitä. Toinen yleinen operaatio on "dup", joka tekee kopion pinon ylimmässä kohdassa olevasta elementistä.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Pinoamiskone
