Tilastollinen merkitsevyys
Tilastossa käytetään muuttujia kuvaamaan mittausta. Tällaista muuttujaa kutsutaan merkitseväksi, jos todennäköisyys, että sen tulos on saatu sattumalta, on pienempi kuin tietty arvo. Merkitsevyyden tarkistamiseen käytetään tilastollisia hypoteesitestejä.
Tilastollisen merkitsevyyden käsitteen loi Ronald Fisher, kun hän kehitti vuonna 1925 julkaisussaan Statistical Methods for Research Workers (Tilastolliset menetelmät tutkijoille) tilastollisen hypoteesin testauksen, jota hän kuvasi "merkitsevyystesteiksi". Fisher ehdotti nollahypoteesin hylkäämiselle sopivaksi raja-arvoksi todennäköisyyttä yksi kahdestakymmenestä (0,05). Jerzy Neyman ja Egon Pearson suosittelivat vuonna 1933 julkaisemassaan artikkelissa, että merkitsevyystaso (esim. 0,05), jota he kutsuivat nimellä α, asetettaisiin etukäteen, ennen tietojen keruuta.
Vaikka Fisher alun perin ehdotti merkitsevyystasoksi 0,05:tä, hän ei tarkoittanut tämän raja-arvon olevan kiinteä, ja vuonna 1956 julkaistussa julkaisussaan Statistical methods and scientific inference hän suositteli, että merkitsevyystasot asetettaisiin erityisolosuhteiden mukaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on tilastollisesti merkitsevä muuttuja?
A: Muuttuja on tilastollisesti merkitsevä, jos todennäköisyys, että muuttujan tulos (tai äärimmäisempi tulos) saavutetaan tietyssä status quo -olettamuksessa, on pienempi kuin tietty arvo.
K: Mihin tilastollista merkitsevyyttä käytetään?
V: Tilastollista merkitsevyyttä käytetään kokeellisen tuloksen epätodennäköisyyden määrittämiseen, kun tietyn status quo -oletuksen oletetaan olevan totta.
K: Mihin käytetään tilastollisia hypoteesitestejä?
V: Tilastollisia hypoteesitestejä käytetään merkitsevyyden tarkistamiseen.
K: Kuka loi tilastollisen merkitsevyyden käsitteen?
V: Ronald Fisher loi tilastollisen merkitsevyyden käsitteen vuonna 1925 julkaisussaan Statistical Methods for Research Workers, jossa hän kehitti tilastollisen hypoteesitestauksen.
K: Mitä raja-arvoa Fisher ehdotti nollahypoteesin hylkäämiseksi?
V: Fisher ehdotti nollahypoteesin hylkäämiseen sopivaksi raja-arvoksi todennäköisyyttä yksi kahdestakymmenestä (0,05 tai 5 %).
K: Kuka suositteli, että merkitsevyystaso asetetaan ennen tiedonkeruuta?
V: Jerzy Neyman ja Egon Pearson suosittelivat, että merkitsevyystaso (esimerkiksi 0,05), jota he kutsuivat α:ksi, asetetaan ennen tiedonkeruuta.
K: Tarkoittiko Fisher, että raja-arvo 0,05 olisi kiinteä?
V: Ei, Fisher ei tarkoittanut tätä raja-arvoa kiinteäksi. Vuonna 1956 julkaistussa julkaisussaan Statistical methods and scientific inference hän suositteli, että merkitsevyystasot asetetaan erityisolosuhteiden mukaan.
