Katutanssi

Street Dance Genres

Katutanssin lajeja on monia erilaisia. Se jaetaan usein vanhaan ja uuteen koulukuntaan, ja jakovuosi on 1984 (johtuen teknologian vaikutuksista maailman kaupunkeihin ja nuorisokulttuureihin). Vanhan koulukunnan osiossa on kategorioita kuten steppi, lukkotanssi, popping ja break-tanssi. New school -osastoon kuuluvat hip hop, house ja tekno. On paljon kuuluisia tanssiliikkeitä, kuten esim:

Vanha koulukunta

• Steppitanssi - Irlantilaisten ja afroamerikkalaisten 1800-luvun alussa keksimä steppitanssi on yksi ensimmäisistä "katutansseista", jolloin termiä "katutanssi" käytettiin kuvaamaan aikaisempien kansantanssien "kansantanssien" ja "heimotanssien" vastakohtaa. Myös swing ja perinteiset jazz-tanssit ovat katutanssia (toisin kuin nykytanssi).
• Locking - Funk-tanssijat tekivät sen ensimmäisen kerran vuonna 1970 eri klubeilla, ja yksi ensimmäisistä tanssijoista oli Don Campbell (joka oletettavasti keksi "lukon", jonka mukaan koko locking-tanssi on nyt nimetty). Se oli hyvin suosittu 1970-luvulla, ja itse tanssi on tunnetusti suhteellisen koominen ja vilkas. Perusliikkeitä ovat ylöslukko, alaslukko, ranteen rullaus, pisteitä ja käden taputukset. Vastaavasti Hustle kehittyi diskosta, mutta monet Hustlen liikkeistä kuuluvat Locking-kategoriaan.
• Popping - Amerikan Yhdysvaltojen länsirannikolta peräisin oleva popping tarkoittaa lihasten äkillistä jäädyttämistä liikkeiden maksimoimiseksi. Siinä käytetään tätä perusperiaatetta ja sekoitetaan siihen tyylejä, kuten heiluttelua, tikitystä ja nukkeilua. Ei tiedetä, mitkä henkilöt nimenomaan keksivät tanssityylin, mutta robottitanssista, josta sen uskotaan kehittyneen, on kuitenkin jonkin verran historiaa.
• Breakdance - Se alkoi 70-luvun alussa, kun DJ Kool Herc käytti ensimmäistä kertaa break-biittejä. Hip hop -musiikki perustui alun perin siihen, että diskomusiikkilevyjen päälle levitettiin loopattuja breakbeatteja korttelibileissä. Tanssijat alkoivat soveltaa uusia tansseja tähän uuteen musiikkityyliin, joka tunnettiin breakbeattien jälkeen nimellä "breakdancing". Tanssi muistuttaa lattiatyöskentelyltään brittiläistä northern soulia ja loft-tanssia. Break-tanssijoita kutsutaan b-pojiksi ja b-tytöiksi, vastaavasti heidän sukupuolensa mukaan. Tanssi sisältää kahdenlaisia askeleita: power-liikkeitä ja style-liikkeitä. Voimaliikkeitä ovat muun muassa windmill ja headspin, kun taas tyyliliikkeitä ovat muun muassa freezes ja footwork. Breakdancesta on kehittynyt uudempia muotoja, kuten uprock ja toprock, joita tanssitaan pystyasennossa erityisesti ennen varsinaista downrockia (tai lattiatöitä).

• Hip hop - Hip hop on yksi tunnetuimmista katutanssilajeista, ja siitä, miten se on saanut alkunsa, on monia teorioita. Koska hip hop on tanssin lisäksi kulttuuri, johon kuuluu taidetta, musiikkia, runoutta ja muotia, on vielä vaikeampaa määritellä, milloin hip hop -tanssi oikeastaan alkoi. Katutanssin ajattelutavan ohella hip hopissa ei ole sääntöjä, ja myös freestyle hip hop on hyvin kuuluisaa. Hip hop, kun se nimetään tanssilajiksi, viittaa lähinnä kaupallistettuihin breakdance-, locking- ja popping-muotoihin, jotka ovat suosittuja myös pop- ja klubitanssikulttuurissa. Nykyään hip hop -tanssikulttuuriin kuuluu tanssikavereiden massiivinen kerääminen kilpailuihin, mikä teoriassa auttaa ehkäisemään fyysistä väkivaltaa jengien välillä, koska tällaiset ihmiset käyvät tanssitaisteluita varsinaisten reviiritaistelujen sijasta. Musiikkilajit gangsta rap ja nu soul (nykyaikainen R&B) kuvaavat usein kaupunki- ja esikaupunkikulttuurin jokapäiväistä väkivaltaa, ja hip hop auttaa (erityisesti nuoria) tarjoamalla rakentavaa tekemistä harrastuksena työn/koulun välillä.
• House - Syntyi Chicagossa, mutta alkoi yleistyä New Yorkin klubeilla 80-luvun alussa. Siihen vaikuttivat aluksi tanssit kuten tunkki ja lofting. Myöhemmin siihen sekoitettiin askeleita eri tyylilajeista, kuten hip hopista. Lopuksi tyyliä täydennettiin liikkeisiin liitetyllä hyppelyllä, mikä teki tanssista erittäin energisen ja ilmeikkään house-musiikin muuttuessa yhä rytmikkäämmäksi. Housen perusaskeleita ovat sidewalk, happy feet, scribble feet ja skating. Yksi suosittu house-tanssin muoto on "waacking". Waackingia (tai punkingia) tanssivat tiettävästi ensimmäisenä lähinnä vain homot, ja sen esitteli virallisesti valtavirtaan Tyrone Proctorm. 1980-luvulta lähtien sitä alettiin sekoittaa muihin genreihin, ja nykyään sitä sekoitetaan usein tyttöjen hiphopiin ja tecktonikiin.
• Techno - 80-luvun alkupuolella industrial- ja synthpop-musiikki alkoivat vaikuttaa hip hopin ja housen soundiin suuresti käyttämällä eurooppalaisia elektronisen musiikin ääniä, jotka heijastivat sitä, että urbaanista maailmasta oli tulossa hitaasti yhä enemmän teknologiapohjainen. Yksi ensimmäisistä elektronisista tansseista oli electric boogaloo (kuvattu elokuvassa breakin 2: electric noogaloo), joka perustuu pitkälti breakdanceen sovellettuna sähköisiin rytmeihin. Teknotanssista tuli suosittua uusien katutanssien soveltamisesta sähkömusiikkiin, kun sähkömusiikki siirtyi jatkuvasti pois emoalustastaan "hip hop -kulttuurista" ja aloitti rave- ja modernin yökerhokulttuurin. Nykyään Eurooppa on omaksunut katutanssikulttuurin house- ja teknotanssin muodossa. Vaikka tekno viittaa useimpiin elektronisiin tanssilajeihin, se voi viitata myös Detroitin teknotanssityyleihin ja -musiikkigenreen, josta ei koskaan tullut kovin suosittua. Australiassa tanssijuhlissa syntyi Melbourne shuffle (joka perustuu muun muassa hip hopiin, houseen, steppiin ja malesialaiseen kansantanssiin), ja Euroopassa on keksitty omia tansseja, kuten hakken, candy walk, jumpstyle jne. Nykymuodossaan teknotanssi tekee kilpailusta tarpeetonta ja vastustaa yleensä taistelua ja tarjoaa sen sijaan tanssimista musiikin tunnelman vuoksi (toisin kuin varhainen lukitus).