Summerhill School on itsenäinen brittiläinen sisäoppilaitos, jonka perusti vuonna 1921 A.S. Neill (Alexander Sutherland Neill). Hän uskoi, että koulun tulisi sopia lapselle, eikä päinvastoin.

Summerhilliä johdetaan demokraattisena yhteisönä. Päätökset tehdään koulun kokouksissa, joihin kuka tahansa, henkilökunta tai oppilas, voi osallistua ja joissa kaikilla on yhtäläinen äänioikeus. Kokoukset toimivat sekä lainsäädäntö- että tuomiovaltaa käyttävänä elimenä. Summerhill on maailman vanhin "lasten demokratia". Se on luultavasti tunnetuin vaihtoehtoinen tai "vapaa" koulu.

Neillin periaatteen "Freedom, not Licence" (vapaus, ei lisenssi) mukaisesti yhteisön jäsenet voivat tehdä mitä haluavat, kunhan heidän toimintansa ei aiheuta haittaa muille. Tämä koskee myös oppilaiden vapautta valita, mille oppitunneille he osallistuvat.

Koulu ei ole suuri. Koulussa on 60-80 poikaa ja tyttöä, joiden iät vaihtelevat 5-17 vuoteen. Koulun omistaa nykyään Zoë Readhead, A.S. Neillin tytär.

Summerhill sijaitsee itäisessä Englannissa, lähellä Leistonia Suffolkin maakunnassa. Se toimii sekä sisäoppilaitoksena että ottaa vastaan päiväoppilaita. Oppilaiden arki voi sisältää vapaaehtoista läsnäoloa opetustunneilla, yhteisön kokouksiin osallistumista, luovaa toimintaa, ulkoilua ja käytännön töitä koulun arjen pyörittämiseksi.

Keskeisiä piirteitä ja toimintatapoja:

  • Demokraattinen hallinto: kaikki oppilaat ja henkilökunta voivat osallistua koulukokouksiin ja äänestää päätöksistä, säännöistä ja seuraamuksista.
  • Oppilaiden valinnaisuus: oppilaat voivat itse päättää, osallistuuko he tunneille vai käyttääkö ajan muuhun oppimiseen ja leikkiin.
  • Rajat ja yhteisön vastuu: "vapaus, ei lisenssi" -periaate korostaa, että yksilön vapaudet päättyvät siihen, missä ne haittaavat muita.
  • Pieni koko: luokkakoot ja yhteisön koko mahdollistavat yksilöllisen huomion ja tiiviin yhteisöllisyyden.

Summerhillin opetusfilosofia painottaa lapsen tunne-elämän ja itsesäätelyn kehitystä, luovuutta ja itsenäisyyttä. Koulu tarjoaa opetusta niille, jotka sitä haluavat, mutta ei pakota oppilaita osallistumaan kaikkiin virallisiin oppitunteihin. Tämän takia koulua on arvosteltu joskus siitä, että akateeminen taso voi vaihdella – kannattajat korostavat kuitenkin, että motivaatio, itseohjautuvuus ja hyvinvointi usein paranevat vapaassa ympäristössä.

Koulu on historiansa aikana herättänyt sekä suurta kiinnostusta että kritiikkiä. Summerhill on joutunut ajoittain viranomaisvalvonnan, median ja yleisen keskustelun kohteeksi, mutta se on myös toiminut esikuvana ja innoittajana demokraattisen ja vaihtoehtoisen koulutuksen liikkeille ympäri maailmaa. Monet uudet demokraattiset koulut ja niin sanotut Sudbury-koulut lainaavat Summerhillin periaatteita.

Tänään Summerhill jatkaa toimintaansa ja säilyttää asemansa yhtenä tunnetuimmista esimerkeistä lapsikeskeisestä, demokraattisesta koulutuksesta. Sen käytännöt kiinnostavat vanhempia, opettajia ja tutkijoita, jotka pohtivat vaihtoehtoisia tapoja tukea oppimista ja hyvinvointia kouluissa.