Sutoku-tennō (Keisari Sutoku) – Japanin 75. keisari, elämä ja kiistat
Sutoku-tennō — Japanin 75. keisari: elämäkerta, Sanukin vaiheet, Toba-kysymykset ja kiistat, jotka muovasivat keskiajan Japanin vallan ja perinnön.
Sutoku (崇徳天皇, Sutoku-tennō, 7. heinäkuuta 1119 - 14. syyskuuta 1164) oli Japanin 75. keisari perinteisen perimysjärjestyksen mukaan. Häntä kutsutaan myös nimellä Sanuki-Inn,koska hän asui Sanukissa (Kagawa) elämänsä loppupuolella. Vaikka hän oli virallisesti Toba-Tennon lapsi, todellisuudessa sanotaan, että se ei pidä paikkaansa.
Varhainen elämä ja valtaannousu
Sutoku syntyi vuonna 1119. Hän nousi valtaistuimelle hyvin nuorena, ja hallitsijan viralliset tehtävät hoidettiin käytännössä usein muiden vaikutusvaltaisten tahojen — erityisesti tukevan suvun ja yksityisten klaanien — kautta. Aikakauden politiikkaa leimasi edeltäneiden ja eläkkeelle siirtyneiden keisareiden niin kutsuttu insei-järjestelmä (luostaroituva hallinta), jossa eläkkeelle jääneet keisarit pitivät otetta vallasta ja vaikuttivat valtakunnan asioihin.
Hallituskausi ja poliittinen tausta
Sutokun hallituskausi osui Heian-kauden loppuvaiheeseen, jolloin hovin sisäinen valtapeli, Fujiwara-klanin vaikutus sekä nousevat sotilaalliset suvut, kuten Minamoto ja Taira, muokkasivat käytäntöjä ja valtasuhteita. Perimyskiistat ja hovin sisäiset riidat olivat yleisiä, ja ne johtivat usein aseelliseen yhteenottoon, kun eri tahot hakivat etua valta-asemien ja vaikutusvallan jakautumisessa.
Luopuminen valtaistuimesta ja syrjäytyminen
Sutoku luopui valtaistuimesta 1142, kuten monet keisarit tuolloin tekivät osana poliittisia järjestelyjä. Luopumisen jälkeen hän kuitenkin säilytti asemansa yhtenä keskeisenä hahmona hovin dynamiikassa, ja ristiriidat jatkuivat seuraavien vuosien aikana. Lopullinen käänne tapahtui aseellisessa kamppailussa, joka tunnetaan nimellä Hōgenin kapina (1156).
Hōgenin kapina, häviö ja karkotus
Hōgenin kapinassa eri hoviryhmät ja sotilasheimot ottivat toisistaan mittaa keisarillisen vallanjaon ja perimyssuhteiden vuoksi. Sutoku kuului tappioon joutuneeseen tahoon. Kapinan seurauksena hänet karkotettiin Sanukin maakuntaan (Kagawa) länsirannikolle, jossa hän vietti elämänsä loppuvuodet ja kuoli vuonna 1164. Karkotus merkitsi samalla hänen poliittisen vaikutusvaltansa loppua.
Perintö, legendoja ja historiallinen arvio
- Perimyskiistat ja insei-järjestelmä: Sutokun tapaus havainnollistaa Heian-kauden perimyspolitiikan monimutkaisuutta ja eläkkeelle jääneiden keisarien vaikutusvaltaa.
- Henkinen perintö: Myöhemmissä legendoissa Sutokusta tuli eräänlainen kostonjanoinen henki (onryō), jota syytettiin useista onnettomuuksista ja poliittisista mullistuksista. Tällaiset kertomukset kuvastavat osin kansan ja hovin pyrkimystä selittää odottamattomia tapahtumia ja epäonnistumisia.
- Kulttuurinen merkitys: Kuten monet keisarit, Sutoku liitetään myös hovi- ja runousperinteeseen; hänen aikakautensa ilmentää Heianin hovikulttuurin viimeisiä vaiheita ennen sotilaallisten klaanien vakiintumista valtaan.
- Historiallinen arvio: Nykyhistoriografia näkee Sutokun kohtalon osana laajempaa siirtymää kohti sotilaallisten perheiden merkityksen kasvua Japanissa ja keisarillisen vallan muuttumista symbolisempaan suuntaan.
Miksi Sutoku on muistettava?
Sutokun elämä ja kohtalo tarjoavat ikkunoita Heian-kauden poliittisiin rakenteisiin, vallan ja perimyskäytäntöjen mutkikkuuteen sekä siihen, miten yksittäisen hallitsijan kohtalo saattoi kytkeytyä laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Hänet tunnetaan sekä historiallisena hahmona että legendojen lähteenä, mikä tekee hänestä kiinnostavan kohteen sekä tutkijoille että kulttuuriperinnön harrastajille.
Hogen no Ran
Hän kamppaili veljensä Goshirakawa-Tennon kanssa poliittisesta johtajuudesta. Tätä poliittista taistelua kutsutaan nimellä Hogen no Ran. Hän hävisi ja hänet karkotettiin Sanukiin.
Legendat
Sotokun luopumisen ja maanpaon jälkeen hän omistautui luostarielämälle. Hän kopioi lukuisia kirjoituksia ja tarjosi niitä hoville. Koska hovi pelkäsi, että kirjoitukset olivat kirottuja, se kieltäytyi hyväksymästä niitä. Sotokun sanotaan paheksuneen hovia, ja hänen kuoltuaan hänestä tuli onryō. Kaikesta, keisarillisen hovin onnen laskusta, samuraiden vallan noususta, kuivuudesta ja sisäisistä levottomuuksista, syytettiin hänen kummittelustaan.
Toiset legendat kertovat hänen muuttuneen Ootenguksi (suureksi tenguksi). Nurarihyonin, yhdeksänhäntäisen kitunen Tamamo-no-Maen ja oni Shuten-dōjin ohella heitä kutsutaan usein Japanin neljäksi suurimmaksi yōkaiksi.
Etsiä