Maanpako (maanpaossa): määritelmä, historia ja tunnetut esimerkit
Maanpakolaisuus tarkoittaa henkilön poistamista tai lähettämistä pois maasta tai alueelta, jossa hän asuu. Usein puhutaan myös siitä, että joku on "maanpaossa" eli hän elää vapaaehtoisesti tai pakotettuna poissa kotimaastaan. Ihmiset karkotetaan yleensä poliittisista syistä, mutta karkotuksen taustalla voi olla myös rikosoikeudellinen syy tai muut valtio‑ ja hallintoperusteet. Toisinaan ihmisiä karkotetaan, koska he ovat syyllistyneet rikokseen, toisinaan siksi, että he ovat arvostelleet vallassa olevia tai pyrkineet valtaan. Ihmisiä ei karkoteta demokraattisissa maissa, mutta monet historian kuuluisat ihmiset on lähetetty maanpakoon.
Maanpako ja sen eri muodot
- Pakollinen maanpako (deportaatio) — valtio määrää, että henkilö on poistettava alueelta tai maasta, usein rangaistuksena tai turvallisuussyistä.
- Sisäinen maanpako — henkilöä siirretään maan sisällä syrjäiselle alueelle; tätä käytettiin esimerkiksi rangaistuksena tai hallinnollisena keinona estää poliittista toimintaa.
- Itseaiheutettu maanpako — henkilö päättää lähteä maastaan protestina tai oman turvallisuutensa vuoksi; tästä käytetään termiä myös pakenuus tai vapaaehtoinen maanpako (vastalauseena sille, miten maata on hallittu).
- Poliittinen pakolaisuus — henkilö hakee suojaa toisesta maasta, koska hänet on vainottu tai hän pelkää vainoa kotimaassaan.
Historiallinen näkökulma
Maanpako on tunnettu ilmiö antiikin ajoista lähtien. Jo Vanhassa testamentissa kuvataan, miten juutalaiset karkotettiin Babyloniaan. Antiikin Kreikassa ja antiikin Roomassa poliittiset vastustajat saatettiin karkottaa tai määrättiin asumaan kaukana vallan keskuksista. Useiden vuosisatojen ajan Venäjä — ja erityisesti 1900‑luvulla Neuvostoliitto — lähetti valtaosan poliittisista vangeistaan ja epäillyistä työleireille Siperiaan, mikä aiheutti valtavat henkilövahingot ja populaation siirtymiä.
Modernin ajan esimerkkinä on myös 1930‑luvun pakolaisaallot: tuhannet eurooppalaiset, myös monet kuuluisat ihmiset, lähtivät Yhdysvaltoihin, kun natsit nousivat valtaan Saksassa 1930‑luvulla. Pian sen jälkeen syntyneet diasporat vaikuttivat voimakkaasti sekä vastaanottajamaiden kulttuuriin että kotimaiden poliittiseen historiaan.
Tunnettuja yksittäisiä esimerkkejä
- Napoléon Bonaparte — karkotettiin Ranskasta ensin Elbaan ja myöhemmin Saint Helenaan sen jälkeen, kun hän oli hävinnyt liittoutuneiden joukoille. Nämä karkotukset estivät hänen palaamisensa vallan keskiöön.
- Pablo Casals — sellotaiteilija, joka lähti maanpakoon vastalauseena Espanjan hallitukselle. Hän julkisesti ilmoitti, ettei palaisi ennen kuin Espanjasta tulisi demokratia, ja hänen paikkansa muuttui symboliseksi kannanotoksi.
Oikeudelliset ja ihmisoikeusnäkökohdat
Nykyisessä kansainvälisessä oikeudessa mielivaltaista karkotusta ja pakkosiirtoa pidetään vahvasti ongelmallisena. Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus (UDHR) kieltää mielivaltaisen pidätyksen, vangitsemisen ja karkotuksen. Monet kansainväliset sopimukset ja kansalliset lait säätelevät deportaation ehtoja, turvapaikan myöntämistä ja palauttamista. Samalla termejä deportaatio ja maanpako käytetään eri yhteyksissä — juridinen deportaatio on valtion toimeenpanema toimenpide, kun taas maanpako voi olla myös itseaiheutettua tai poliittisesti motivoitua vallasta erottamista.
Seuraukset ja vaikutukset
Maanpakoon joutuminen voi merkitä perheen ja omaisuuden menettämistä, kansalaisoikeuksien rajoittamista, sosiaalista eristämistä sekä psykologisia vaikutuksia. Toisaalta maanpakoon lähteneet henkilöt ovat usein muodostaneet vastustusliikkeitä, ylläpitäneet kulttuurista perintöä ja vaikuttaneet huomattavasti poliittiseen keskusteluun kotimaassaan ulkomailla ollessaan. Joissain tapauksissa pakolaiset ovat palaaneet myöhemmin kotimaahansa vapautuksen tai amnestian myötä ja osallistuneet jälleenrakennukseen tai politiikkaan.
Nykytila ja merkitys
Tänään mielivaltaisen maanpakon käyttö rangaistuksena on vähentynyt monissa maissa, mutta poliittinen vaino, hallituksen harjoittama syrjintä sekä konfliktit aiheuttavat edelleen pakolaisuutta ja pakotettua maastamuuttoa. Maanpako liittyy laajempaan keskusteluun ihmisoikeuksista, turvapaikasta ja kansainvälisestä suojelusta — ja se muistuttaa siitä, miten politiikka, sota ja sorron muodot voivat pakottaa ihmisiä elämään kaukana kotiseudultaan.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Maanpaossa oleva hallitus
- Poliittinen turvapaikka
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on maanpakolaisuus?
V: Maanpakolaisuus on sitä, kun joku lähetetään pois maasta tai alueelta, jossa hän asuu, yleensä poliittisista syistä tai koska hän on tehnyt rikoksen.
K: Karkotetaanko ihmisiä demokraattisissa maissa?
V: Ei, ihmisiä ei yleensä karkoteta demokraattisissa maissa.
K: Keitä juutalaisia karkotettiin Babyloniaan?
V: Juutalaiset karkotettiin Babyloniaan Vanhassa testamentissa.
K: Mitä tapahtui muinaisessa Kreikassa ja Roomassa?
V: Muinaisessa Kreikassa ja Roomassa ihmiset lähetettiin usein maanpakoon.
K: Miten Venäjä / Neuvostoliitto kohteli maanpakolaisia?
V: Useiden vuosisatojen ajan Venäjä (1900-luvulla Neuvostoliitto) lähetti monia ihmisiä maanpakoon, usein työleireille Siperiaan.
K: Kuka oli Napoléon Bonaparte ja miksi hänet karkotettiin?
V: Napoléon Bonaparte oli kuuluisa Ranskan johtaja, jonka liittoutuneet joukot kukistivat ja joka sen jälkeen karkotettiin Ranskasta ensin Elballe ja sitten Saint Helenalle.
K: Kuka oli Pablo Casals ja miksi hän lähti maanpakoon?
V:Pablo Casals oli sellisti, joka lähti maanpakoon vastalauseena Francisco Francon hallitukselle. Hän sanoi, ettei palaisi ennen kuin Espanjassa olisi demokratia, mutta valitettavasti hän kuoli kaksi vuotta ennen Francon kuolemaa.
