Synkronisukellus – laji, säännöt, tuomarit ja olympiahistoria

Synkronisukellus (synkrosukellus) on urheilulaji, jossa kaksi sukeltajaa sukeltaa samanaikaisesti joukkueena kolmen metrin ponnahduslaudalta tai kymmenen metrin alustalta. Se on yksi sukelluksen laji, joka on kuulunut olympialaisiin vuoden 2000 Sydneyn olympialaisista lähtien. Kilpailuissa pareilla on yleensä viisi kierrosta. Ensimmäiset kaksi sukellusta ovat pakollisia, usein rajoitetulla vaikeusasteella, ja viimeiset kolme ovat vapaa- tai valintasukelluksia ilman samaa rajoitusta. Voittaja määräytyy tuomareiden antamien pisteiden perusteella; synkronisukelluksessa arvioidaan sekä yksittäisten sukellusten teknistä laatua että kahden sukeltajan välistä synkronointia.

Säännöt ja kilpailumuoto

Synkronisukelluksessa kilpailijoina on pari, joka suorittaa jokaisella kierroksella saman tai toisinaan eri sukelluksen kummallekin sukeltajalle. Kilpailu voi koostua esikarsinnoista, puolivälieristä ja finaalista riippuen tapahtuman luonteesta. Finaalissa pareilla on yleensä viisi suoritusta.

• Pakolliset sukellukset: Ensimmäiset kaksi kierrosta ovat yleensä pakollisia tai rajoitetun vaikeusasteen sukelluksia, joiden tarkoituksena on arvioida perustekniikkaa ja yhtenäisyyttä.
• Vapaasukellukset: Viimeiset kierrokset ovat vapaita valintoja, joissa pari voi valita korkeampia vaikeusasteita näyttääkseen taitojaan ja hakeakseen suurempia pisteitä.
• Kilpailualueet: Tavallisimmat sarjat ovat miesten ja naisten 3 m ponnahduslauta sekä 10 m tasoalusta. Kansainvälisissä kilpailuissa ja monissa mestaruustapahtumissa nämä sarjat ovat vakiintuneita.

Tuomarit ja pisteytys

Synkronisukelluksen arviointi kattaa sekä yksittäisten sukellusten teknisen suorituksen että kahden sukeltajan synkronoinnin. Tuomareita on useampia ja heidän työnsä jakautuu eri osa-alueisiin:

• Tekniset tuomarit: Arvioivat kummankin sukeltajan yksittäisten suoritusten teknistä laatua – asento, käännökset, kierrokset ja sisäänmeno veteen.
• Synkronointituomarit: Arvioivat lähtöjen ja ilmalentojen ajoitusta, samaa korkeutta, käännösten ja asennon yhtenäisyyttä sekä yhteensopivaa vedenpinnan kosketusta.

Tuomaristo valitsee korkeimmat ja matalimmat pisteet tietyiltä osa-alueilta, ja lopullinen pistelasku perustuu jäljelle jäävien pisteiden summaan, joka kerrotaan vakiofaktorilla ja sukelluksen vaikeusasteella. Tämä laskentatapa pyrkii vähentämään yksittäisten tuomariarvioiden vaikutusta ja korostamaan lajin objektiivisuutta.

Tekniikka ja tärkeät osa-alueet

Synkronisukelluksessa onnistuminen vaatii sekä yksilöllistä teknistä osaamista että tiukkaa yhteistyötä. Tärkeimpiä osa-alueita ovat:

• Lähdöt ja ajoitus: Molempien sukeltajien on irrotuttava laudan tai alustan reunasta samaan aikaan ja samanlaisella voimankäytöllä.
• Ilmalento: Korkeus, pyörähdysten määrä sekä asento ja linjat pitää olla mahdollisimman identtisiä.
• Synkronointi: Pyörähdysten ja käännösten tahdittaminen sekä samaa kohtaa veden kosketus ovat kriittisiä pisteiden saamiseksi.
• Vedenpintaan sisäänmeno: Pieni roiske ja suora, vartaloa pitkin kulkeva sisäänmeno nostavat pisteitä.

Valmennus ja harjoittelu

Parivalmennus ja pitkä yhteinen harjoitusaika ovat olennaisia. Harjoittelussa keskitytään muun muassa:

• Yhdenmukaisten lähtöjen ja asento-ominaisuuksien kehittämiseen
• Videoanalyysiin ja rytmiharjoituksiin synkronoinnin parantamiseksi
• Voimaharjoitteluun ja kehonhallintaan, erityisesti kropan tiukkuuden ja lähdön voimantuoton kehittämiseen

Olympiahistoria ja kansainvälinen taso

Synkronisukellus tuli olympiaohjelmaan vuoden 2000 Sydneyn kisoista alkaen ja on siitä lähtien ollut osa olympialaisten sukellustapahtumia. Olympialaisissa kilpaillaan muun muassa miesten ja naisten 3 m ponnahduslaudasta sekä 10 m tasoalustalta. Kansainvälisellä tasolla laji on erittäin kilpailtu; erityisesti Kiina on ollut pitkään hallitseva voima, mutta menestystä ovat saavuttaneet myös useat muut sukelluskansakunnat eri aikoina.

Turvallisuus

Koska synkronisukellus tapahtuu usein korkealta alustalta ja vaatii nopeita liikkeitä, turvallisuus on tärkeää. Hyvä valmennus, asteittainen harjoittelu suuremmissa korkeuksissa, asianmukainen palautuminen ja venyttely sekä uintivalmiudet ovat osa turvallista harjoittelua. Kilpailuympäristössä huolehditaan myös valvonnasta ja ensiapujärjestelyistä.

Synkronisukellus yhdistää teknisen taituruuden ja tiimityön — laji vaatii sekä yksilö- että yhteissuorituksen huippuunsa hiomista. (Synchro)

Hae kirjaimella