Olympialaiset | tärkeä kansainvälinen tapahtuma, johon kuuluu kesä- ja talviurheilua

Antiikin olympialaiset

Antiikin Kreikan olympialaisissa kilpailtiin pääasiassa yleisurheilussa, mutta myös taistelussa ja vaunukilpailuissa. Olympialaisten aikana kaikki taistelut osallistuvien kaupunkivaltioiden välillä lykättiin kisojen päättymiseen asti. Olympialaisten alkuperä on mysteerien ja legendojen peitossa Legendan mukaan Herakles oli se, joka ensimmäisenä kutsui kisoja "olympialaisiksi" ja otti käyttöön tavan järjestää ne joka neljäs vuosi. Yleisimmin hyväksytty päivämäärä antiikin olympialaisten alkamisajankohdaksi on 776 eKr.; se perustuu kirjoituksiin, joissa mainitaan siitä lähtien joka neljäs vuosi järjestettyjen juoksukilpailujen voittajat. Muinaisissa kisoissa järjestettiin juoksukilpailuja, viisiottelu (joka koostui hyppykilpailusta, kiekon- ja keihäänheitosta, juoksukilpailusta ja painista), nyrkkeilyä, painia ja ratsastusta.

Siitä, milloin kisat päättyivät virallisesti, ei ole päästy yksimielisyyteen, mutta monet historioitsijat katsovat, että se tapahtui vuonna 393 jKr., jolloin keisari Theodosius I julisti, että kaikki pakanalliset uskonnolliset käytännöt oli lopetettava. Toinen päivämäärä voisi olla 426 jKr., jolloin seuraava keisari Theodosius II määräsi kaikki kreikkalaiset temppelit tuhottaviksi. Olympialaisten lopettamisen jälkeen olympialaiset järjestettiin uudelleen vasta 1800-luvun lopulla.

 
Olympian stadion, Kreikka  

Olympialaisten kasvu

Muinaisia olympialaisia yritettiin kopioida L'Olympiade de la République -tapahtumassa, joka järjestettiin vuosittain vuosina 1796-1798 vallankumouksellisessa Ranskassa. Kilpailussa oli useita antiikin Kreikan olympialaisista peräisin olevia urheilulajeja.

Kreikan kiinnostus olympialaisten palauttamiseen alkoi Kreikan itsenäisyyssodan myötä vuonna 1821. Ensimmäisen kerran sitä ehdotti runoilija ja sanomalehden toimittaja Panagiotis Soutsos vuonna 1833 julkaistussa runossaan "Dialogue of the Dead". Evangelis Zappas, varakas kreikkalais-romanialainen hyväntekijä, kirjoitti ensimmäisen kerran Kreikan kuningas Ottolle vuonna 1856 ja tarjoutui rahoittamaan olympialaisten pysyvän elvyttämisen. Zappas rahoitti ensimmäiset olympialaiset vuonna 1859, jotka pidettiin Ateenassa. Niihin osallistui urheilijoita Kreikasta ja Osmanien valtakunnasta. Zappas rahoitti muinaisen Panathenaiksen stadionin restauroinnin, jotta se voisi isännöidä kaikkia tulevia olympialaisia.

Vuosina 1862-1867 Liverpoolissa järjestettiin vuosittain Grand Olympic Festival. Sen perustivat John Hulley ja Charles Melly tohtori Brookesin tuella. Nämä kisat olivat luonteeltaan epäreilut, sillä vain miehet saattoivat kilpailla. Vuonna 1865 Hulley, tohtori Brookes ja E.G. Ravenstein perustivat Liverpoolissa National Olympian Associationin, joka oli Britannian olympialiiton edeltäjä. Sen perussäännöt loivat puitteet kansainväliselle olympialaisten peruskirjalle.

Tohtori Brookes kopioi Ateenassa vuonna 1859 pidetyissä olympialaisissa esiintyneet lajit Wenlockin tuleviin olympialaisiin (Brookes loi nämä lajit ensin luokkana vuonna 1850 ja sitten tapahtumana vuonna 1856). Vuonna 1866 tohtori Brookes järjesti Ison-Britannian kansalliset olympialaiset Lontoon Crystal Palacessa.

Panathinaiko-stadionilla järjestettiin olympialaiset vuosina 1870 ja 1875. Vuoden 1870 kisoihin osallistui kolmekymmentätuhatta katsojaa, mutta vuoden 1875 kisoista ei ole saatavilla virallisia tietoja. Vuonna 1890 paroni Pierre de Coubertin perusti Kansainvälisen olympiakomitean osallistuttuaan Wenlockin olympiayhdistyksen olympialaisiin vuonna 1890. Coubertin jatkoi Brookesin ja Zappasin ideoita ja työtä tavoitteenaan luoda olympialaiset, jotka järjestettäisiin joka neljäs vuosi eri maassa. Hän esitteli nämä ajatukset vasta perustetun Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) ensimmäisessä kokouksessa. Kokous pidettiin 16.-23. kesäkuuta 1894 Sorbonnen yliopistossa Pariisissa. Kokouksen viimeisenä päivänä päätettiin, että ensimmäiset KOK:n valvomat olympialaiset järjestettäisiin kaksi vuotta myöhemmin Ateenassa. KOK valitsi ensimmäiseksi puheenjohtajakseen kreikkalaisen kirjailijan Demetrius Vikelasin.

1896 Pelit

Ensimmäiset KOK:n alaisuudessa järjestetyt kisat pidettiin Ateenan Panathenaisten stadionilla vuonna 1896. Näihin kisoihin osallistui 14 maata ja 241 urheilijaa, jotka kilpailivat 43 lajissa. Zappas ja hänen serkkunsa Konstantinos Zappas olivat jättäneet Kreikan hallitukselle rahaa tulevien olympialaisten rahoittamiseksi. Nämä rahat käytettiin vuoden 1896 kisojen maksamiseen. George Averoff maksoi stadionin kunnostuksen kisoja varten. Myös Kreikan hallitus antoi rahaa, joka maksettiin takaisin lippujen myynnillä. Rahat maksettiin takaisin myös myymällä ensimmäinen olympialaisten muistopostimerkkisarja.

Kreikan virkamiehet ja yleisö olivat innoissaan kisojen isännöinnistä. Tätä mieltä olivat myös monet urheilijat, jotka jopa vaativat, että Ateenasta tulisi pysyvästi olympialaisten isäntämaa. KOK ei hyväksynyt tätä pyyntöä. KOK totesi, että jokainen olympiakilpailu järjestettäisiin eri maassa.

Muutokset ja mukautukset

Vuoden 1896 kisojen menestyksen jälkeen olympialaiset ajautuivat pysähtyneeseen vaiheeseen, joka uhkasi niiden säilymistä. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä ja St. Louisin maailmannäyttelyssä vuonna 1904 järjestetyt olympialaiset olivat sivuseikkoja. Pariisin olympialaisissa ei ollut stadionia, mutta silloin naiset osallistuivat kisoihin ensimmäistä kertaa. St. Louisin kisoihin osallistui 650 urheilijaa, mutta 580 oli Yhdysvalloista. Näiden juhlallisuuksien homogeenisuus oli olympialiikkeen matalapaikka. Kisat elpyivät, kun Ateenassa järjestettiin interkalaattiset kisat (joita kutsutaan niin, koska ne olivat toiset kisat, jotka järjestettiin olympiadin eli neljän vuoden pituisen ajanjakson sisällä). KOK ei ole virallisesti tunnustanut näitä kisoja, eikä interkalaatiokisoja ole sen jälkeen järjestetty. Nämä kisat järjestettiin Ateenan Panathenaiksen stadionilla. Kisat houkuttelivat kansainvälisen osallistujakentän ja herättivät suurta yleistä kiinnostusta.

Vuosina 1912-1948 taidekilpailut olivat osa olympialaisia. Mitaleja jaettiin urheilun innoittamista taideteoksista, jotka jaettiin viiteen luokkaan: arkkitehtuuri, kirjallisuus, musiikki, maalaus ja kuvanveisto. Taidekilpailuista luovuttiin vuonna 1954, koska taiteilijoiden katsottiin olevan ammattilaisia, kun taas olympiaurheilijoiden edellytettiin olevan amatöörejä. Kilpailut olivat osa olympialiikkeen alkuperäistä tarkoitusta.

Talvikisat

Talviolympialaiset luotiin lumi- ja jääurheilulajeja varten, jotka eivät kuuluneet kesäkisoihin. Taitoluistelu (1908 ja 1920) ja jääkiekko (1920) olivat kesäolympialaisten olympialajeja. Vuoden 1921 olympiakongressissa Lausannessa päätettiin järjestää olympialaisista talviversio. Talviurheiluviikko (itse asiassa 11 päivää) järjestettiin vuonna 1924 Ranskan Chamonixissa. KOK päätti, että talviolympialaisia vietetään joka neljäs vuosi samana vuonna kuin kesäkisoja. Tämä malli jatkui aina vuoden 1992 kisoihin asti Albertvillessä, Ranskassa. Tämän jälkeen, vuoden 1994 kisoista alkaen, talviolympialaiset järjestettiin kunkin olympiadin kolmantena vuonna.

Nuorten pelit

Vuodesta 2010 alkaen Youth Games auttaa kehittämään nuoria urheilijoita olympialaisia varten. Kilpailuun osallistuvat 14-18-vuotiaat urheilijat. Nuorten olympialaiset perusti KOK:n puheenjohtaja Jacques Rogge vuonna 2001, ja ne hyväksyttiin KOK:n 119. kokouksessa. Ensimmäiset nuorten kesäkisat järjestettiin Singaporessa 14.-26. elokuuta 2010. Ensimmäiset talvikisat järjestettiin Innsbruckissa, Itävallassa vuonna 2012. Nämä kisat ovat olympialaisia lyhyemmät. Kesäversio kestää kaksitoista päivää ja talviversio yhdeksän päivää. KOK sallii 3 500 urheilijan ja 875 toimihenkilön osallistua nuorten kesäkisoihin. Nuorten talvikisoihin osallistuu 970 urheilijaa ja 580 toimitsijaa. Pelattavat lajit ovat samat kuin olympialaisissa.

 
Jääkiekko-ottelu St. Moritzin talviolympialaisissa 1928.  


Avajaiset Panathinaiko Stadiumilla  


Leima ensimmäisestä Olympic-leimasimesta  


Paroni Pierre de Coubertin  

Olympialiike

Olympialiikkeeseen kuuluu suuri määrä kansallisia ja kansainvälisiä urheilujärjestöjä ja -liittoja. Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on olympialiikkeen johtoryhmänä vastuussa isäntäkaupungin valinnasta. Olympialaisten suunnittelun valvonnasta. Mukana olevien urheilulajien muuttaminen. sponsorointi- ja lähetysoikeuksista sopiminen.

Olympialiike koostuu kolmesta tärkeästä osatekijästä:

• Kansainväliset lajiliitot ovat hallintoelimiä, jotka valvovat urheilua kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA (International Federation of Association Football) on jalkapalloa (jalkapalloa) hallinnoiva kansainvälinen lajiliitto, ja Kansainvälinen lentopalloliitto FIVB (Fédération Internationale de Volleyball) on lentopallon kansainvälinen hallintoelin. Olympialiikkeessä on 35 kansainvälistä lajiliittoa, jotka edustavat kutakin olympialajia.
• Kansalliset olympiakomiteat edustavat ja säätelevät olympialiikettä kussakin maassa. Esimerkiksi Yhdysvaltain olympiakomitea (USOC) on Yhdysvaltojen kansallinen olympiakomitea. KOK:n tunnustamia kansallisia olympiakomiteoita on tällä hetkellä 205.
• Olympialaisten järjestelykomiteat (OCOG) ovat väliaikaisia ryhmiä, jotka vastaavat tiettyjen olympialaisten järjestämisestä. Kukin ryhmä lakkautetaan (hajotetaan) kunkin kisan jälkeen, kun loppuraportti on toimitettu KOK:lle.

Olympialiikkeen viralliset kielet ovat ranska ja englanti. Toinen kussakin olympiakisassa käytettävä kieli on isäntämaan kieli.

Ristiriita

Vuonna 1998 paljastui, että useat KOK:n jäsenet olivat ottaneet lahjuksia Salt Lake Cityn vuoden 2002 talviolympialaisten isännöintikomitean jäseniltä. Tämä tehtiin sen varmistamiseksi, että Salt Lake City voittaisi. KOK tutki asiaa, ja neljä jäsentä erosi ja kuusi henkilöä sai potkut.

BBC:n dokumentti Panorama: Buying the Games, joka esitettiin elokuussa 2004 ja jossa tutkittiin lahjusten ottamista vuoden 2012 kesäolympialaisten tarjouskilpailuprosessissa. Dokumentissa väitettiin, että KOK:n jäseniä oli mahdollista lahjoa äänestämään tietyn ehdokaskaupungin puolesta. Pariisin pormestari Bertrand Delanoë syytti Britannian pääministeriä Tony Blairia ja Lontoon ehdokkuuslautakuntaa ehdokkuuden sääntöjen rikkomisesta hävittyään niukasti vuoden 2012 kesäkisoja koskevan hakemuksensa.

Torinon vuoden 2006 talviolympialaisia koskeva hakemus oli myös kiistanalainen. Eräs merkittävä KOK:n jäsen, Marc Hodler, joka oli vahvasti sidoksissa kilpailevaan Sionin (Sveitsi) hakemukseen, väitti Torinon järjestelykomitean jäsenten lahjoneen KOK:n virkamiehiä. Nämä syytökset johtivat laajaan tutkimukseen. Syytökset saivat myös monet KOK:n jäsenet vastustamaan Sionin hakemusta ja auttoivat mahdollisesti Torinoa saamaan isäntäkaupunkiehdokkuuden.

 
KOK:n päämaja Lausannessa  

Symbolit

Olympialogo, joka tunnetaan myös nimellä olympiarenkaat, koostuu viidestä toisiinsa kietoutuneesta renkaasta, ja se edustaa viiden asutun maanosan (Amerikka, Afrikka, Aasia, Australia, Eurooppa) yhtenäisyyttä. Olympialipun muodostavat renkaiden värilliset versiot - sininen, keltainen, musta, vihreä ja punainen - valkoisen kentän päällä. Lippu otettiin käyttöön vuonna 1914, mutta se liehui ensimmäisen kerran Antwerpenin kesäolympialaisissa 1920. Sittemmin lippu on liehunut kaikissa kisoissa. Olympialaisten tunnuslause on Citius, Altius, Fortius, joka on latinankielinen ilmaisu ja tarkoittaa "nopeampi, korkeampi, vahvempi".

Olympiatuli sytytetään Olympiassa ennen jokaista kisaa seremoniassa, joka heijastaa antiikin Kreikan rituaaleja. Naispuolinen esiintyjä, joka toimii papittarena, sytyttää soihdun auringon avulla. Tämän jälkeen nainen sytyttää ensimmäisen viestinviejän soihdun. Aloitetaan olympiasoihdun rele, joka kuljettaa liekin isäntäkaupungin olympiastadionille. Liekki on ollut olympialaisten symboli vuodesta 1928 lähtien, ja soihtuviesti otettiin käyttöön vuoden 1936 kesäkisoissa.

Olympialaisten maskotti otettiin käyttöön vuonna 1968. Maskotti on joko eläin- tai ihmishahmo, joka edustaa isäntämaan kulttuuriperintöä.

 
Olympialippu  

Seremoniat

Avaaminen

Olympialaisen peruskirjan mukaisesti olympialaisten avajaisseremoniaa kehystävät eri elementit. Useimmat näistä rituaaleista otettiin käyttöön Antwerpenin kesäolympialaisissa 1920. Seremonia alkaa yleensä isäntämaan lipun nostolla ja sen kansallislaulun esittämisellä. Tämän jälkeen isäntämaa esittää kulttuuriaan edustavia taide-esityksiä musiikista, laulusta, tanssista ja teatterista.

Seremonian taiteellisen osuuden jälkeen urheilijat marssivat stadionille ryhmiteltyinä kansakunnittain. Kreikka on perinteisesti ensimmäinen maa, joka astuu sisään olympialaisten alkuperän kunnioittamiseksi. Tämän jälkeen kansakunnat astuvat stadionille aakkosjärjestyksessä isäntämaan valitseman kielen mukaan. Isäntämaan urheilijat tulevat aina viimeisenä. Vuoden 2004 kesäolympialaisissa, jotka järjestettiin Ateenassa, Kreikassa. Kreikan lippu astui stadionille ensimmäisenä ja viimeisenä. Kun se tuli stadionille toisen kerran, urheilijat seurasivat sitä. Tämän jälkeen pidettiin puheet, joilla kisat avattiin virallisesti. Lopuksi urheilijoiden vala sanottiin. Tämän jälkeen olympiasoihtu tuodaan stadionille ja sitä kuljetetaan eteenpäin, kunnes se saavuttaa viimeisen soihdunkantajan, joka sytyttää kattilan.

Sulkeminen

Olympialaisten päättäjäiset järjestetään kaikkien urheilutapahtumien päätyttyä. Jokaisen osallistujamaan lipunkantajat astuvat stadionille. Heitä seuraavat urheilijat, jotka astuvat paikalle yhdessä ilman mitään kansallisia eroja. Kolme kansallista lippua nostetaan ja samalla soitetaan vastaavat kansallislaulut. Kreikan lippu olympialaisten synnyinmaan kunniaksi. Nykyisen isäntämaan lippu. Myös seuraavien kesä- tai talviolympialaisten isäntämaan lippu liehuu. Järjestelykomitean puheenjohtaja ja KOK:n puheenjohtaja pitävät päätöspuheensa. Kisat päättyvät virallisesti ja olympiatuli sammutetaan. Antwerpenin seremoniaksi kutsutussa seremoniassa (koska tämä perinne sai alkunsa Antwerpenissä) kisat järjestäneen kaupungin pormestari luovuttaa erityisen olympialipun KOK:n puheenjohtajalle. Puheenjohtaja luovuttaa lipun sitten seuraavia olympialaisia isännöivän kaupungin pormestarille. Näiden pakollisten elementtien jälkeen seuraava isäntämaa esittäytyy lyhyesti esittelemällä kulttuuriaan edustavia tanssi- ja teatteriesityksiä.

Mitalin luovutus

Jokaisen olympialajin päätyttyä järjestetään mitaliseremonia. Voittaja, toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet kilpailijat tai joukkueet seisovat kolmiportaisen korokkeen päällä ja saavat mitalinsa. Kun KOK:n jäsen on jakanut mitalit, kolmen mitalistin kansalliset liput nostetaan ylös samalla kun kultamitalistin maan kansallislaulu soi.

 
Mitaliseremonia vuoden 2008 kesäolympialaisissa  


Urheilijat kokoontuvat stadionille vuoden 2008 kesäolympialaisten päättäjäisseremonian aikana.  


Kohtaus Los Angelesin vuoden 1984 kesäolympialaisten avajaisseremoniasta.  

Urheilu

Olympialaisten ohjelmaan kuuluu 26 urheilulajia, 30 lajia ja lähes 300 tapahtumaa. Esimerkiksi paini on kesäolympialaisten laji, johon kuuluu kaksi lajia: Kreikkalais-roomalainen ja vapaaottelu. Se jakautuu neljääntoista lajiin miehille ja neljään lajiin naisille. Kukin laji edustaa eri painoluokkaa. Kesäolympialaisten ohjelmaan kuuluu 26 urheilulajia, kun taas talviolympialaisten ohjelmaan kuuluu 15 urheilulajia.

Olympialajeja hallinnoivat kansainväliset lajiliitot, jotka KOK on tunnustanut kyseisten urheilulajien maailmanlaajuiseksi valvojaksi. KOK:ssa on edustettuna 35 lajiliittoa. Olympialaisten urheilulajien luetteloon voi tulla muutoksia. Urheilulajeja voidaan lisätä tai poistaa luettelosta KOK:n jäsenten kahden kolmasosan enemmistöäänestyksellä.

KOK:n 114. kokous vuonna 2002 rajoitti kesäkisojen ohjelman enintään 28 urheilulajiin, 301 tapahtumaan ja 10 500 urheilijaan. Kolme vuotta myöhemmin, KOK:n 117. kokouksessa, tehtiin ensimmäinen suuri muutos luetteloon. Tämän seurauksena baseball ja softball poistettiin vuoden 2012 Lontoon kisojen urheilulajien luettelosta. Koska kahden muun lajin edistämisestä ei päästy sopimukseen, vuoden 2012 ohjelmassa on vain 26 lajia. Vuosien 2016 ja 2020 kisoissa palataan 28 urheilulajin enimmäismäärään rugbyn ja golfin lisäämisen myötä.

Amatöörimaisuus ja ammattimaisuus

Ammattilaisten poissulkeminen aiheutti useita kiistoja nykyaikaisten olympialaisten historian aikana. Vuoden 1912 olympiavoittajalta Jim Thorpelta riistettiin mitalit, kun kävi ilmi, että hän oli pelannut puoliammattimaista baseballia ennen olympialaisia. KOK palautti hänen mitalinsa vuonna 1983 myötätuntosyistä. Kun luokkarakenne kehittyi 1900-luvulla, amatööriurheilijan määritelmä aristokraattisena herrasmiehenä kävi vanhanaikaiseksi. Valtion tukeman "kokopäiväisen amatööriurheilijan" tulo itäblokin maihin murensi entisestään puhtaan amatöörin ideologiaa, sillä se asetti länsimaiden omarahoitteiset amatöörit epäedulliseen asemaan. KOK piti kuitenkin kiinni perinteisistä amatöörisäännöistä.

1970-luvulta alkaen amatööriyttä koskevat vaatimukset poistettiin asteittain olympialaisperuskirjasta. Vuoden 1988 kisojen jälkeen KOK päätti, että kaikki ammattiurheilijat voivat osallistua olympialaisiin, jos kansainväliset järjestöt hyväksyvät sen. Vuodesta 2004 lähtien ainoa laji, jossa ei ole ammattilaisia, on nyrkkeily, vaikka tämäkin laji edellyttää amatöörimääritelmää, joka perustuu ottelusääntöihin eikä palkkaukseen, sillä jotkut nyrkkeilijät saavat käteispalkintoja kansallisilta olympiakomiteoiltaan. Miesten jalkapallossa (jalkapallo) vain kolme yli 23-vuotiasta ammattilaispelaajaa saa osallistua olympiaturnaukseen joukkuetta kohden.

 
NHL-ammattilaispelaajat saivat osallistua jääkiekkoon vuodesta 1998 alkaen (kuvassa Venäjän ja Tšekin välinen kultamitaliottelu 1998).  

Kiistat

Boikotit

Monet maat ovat jättäneet olympialaiset tarkoituksella väliin poliittisten lausuntojen antamiseksi. Tunnetuimmat esimerkit siitä, että maat jättivät olympialaiset väliin, tapahtuivat vuosina 1980 ja 1984. Kylmän sodan vastustajat jättivät toistensa kisat väliin. 65 maata kieltäytyi osallistumasta Moskovan olympialaisiin vuonna 1980 Neuvostoliiton Afganistaniin tekemän hyökkäyksen vuoksi. Neuvostoliitto ja 14 sen itäblokin kumppania (Romaniaa lukuun ottamatta) vastasivat jättämällä Los Angelesin olympialaiset vuonna 1984 väliin. Maat ilmoittivat, etteivät ne voineet taata urheilijoidensa turvallisuutta. Neuvostoliiton virkamiehet puolustivat päätöstään vetäytyä kisoista sanomalla, että "Yhdysvalloissa lietsotaan sovinistisia tunteita ja Neuvostoliiton vastaista hysteriaa".

Politiikka

Olympialaisia on käytetty poliittisten ideologioiden edistämiseen lähes alusta lähtien. Natsi-Saksa halusi esittää kansallissosialistisen puolueen hyväntahtoisena ja rauhaa rakastavana, kun se isännöi vuoden 1936 kisoja. Kisojen tarkoituksena oli myös osoittaa arjalaisen (valkoisen) rodun ylivertaisuutta. Tämä tavoite ei toteutunut osittain Jesse Owensin kaltaisten urheilijoiden saavutusten ansiosta, sillä hän voitti olympialaisissa neljä kultamitalia.

Yksittäiset urheilijat ovat myös käyttäneet olympialavoja oman poliittisen ohjelmansa edistämiseen. Vuoden 1968 kesäolympialaisissa Mexico Cityssä kaksi amerikkalaista yleisurheilijaa, Tommie Smith ja John Carlos, jotka sijoittuivat ensimmäiseksi ja kolmanneksi 200 metrin sprintissä, tekivät korokkeella Black Power -tervehdyksen. Toiseksi sijoittunut Peter Norman käytti Smithin ja Carlosin tukena Olympic Project for Human Rights -merkkiä. KOK:n puheenjohtaja Avery Brundage käski sen jälkeen Yhdysvaltoja joko lähettämään nämä kaksi urheilijaa kotiin tai vetämään yleisurheilujoukkueen pois. Yhdysvallat päätti lähettää kaksikon kotiin.

Suorituskykyä parantavien lääkkeiden käyttö

1900-luvun alussa monet olympiaurheilijat alkoivat käyttää huumeita parantaakseen urheilullisia kykyjään. Esimerkiksi vuoden 1904 kisojen maratonin voittaja Thomas J. Hicks sai valmentajaltaan strykniiniä ja konjakkia. Ainoa dopingiin liittyvä olympiakuolema tapahtui Rooman kisoissa vuonna 1960. Pyöräilyn maantieajon aikana tanskalainen Knud Enemark Jensen putosi polkupyörältään ja kuoli myöhemmin. Kuolemansyyntutkinnassa todettiin, että hän oli amfetamiinin vaikutuksen alaisena. 1960-luvun puoliväliin mennessä urheiluliitot alkoivat kieltää suorituskykyä parantavien lääkkeiden käytön. KOK teki samoin vuonna 1967. KOK perusti Maailman antidopingtoimiston vuonna 1999. KOK:n perustama dopingtestausjärjestelmä (joka tunnetaan nykyään nimellä Olympic Standard) on asettanut maailmanlaajuisen vertailukohdan, jota muut urheiluliitot ympäri maailmaa pyrkivät jäljittelemään. Ensimmäinen olympiaurheilija, jonka testi oli positiivinen suorituskykyä parantavien lääkkeiden käytön suhteen, oli Hans-Gunnar Liljenwall, ruotsalainen viisiottelija vuoden 1968 kesäolympialaisissa, joka menetti pronssimitalinsa alkoholin käytön vuoksi.

Väkivalta

Olympialaiset eivät ole tuoneet pysyvää rauhaa maailmaan edes kisojen aikana. Kolme olympiakisaa jäi järjestämättä sodan vuoksi. Vuoden 1916 kisat peruttiin ensimmäisen maailmansodan vuoksi, ja vuosien 1940 ja 1944 kesä- ja talvikisat peruttiin toisen maailmansodan vuoksi. Myös terrorismi on uhannut olympialaisia. Vuonna 1972, kun kesäkisat pidettiin Münchenissä, Länsi-Saksassa, terroristiryhmä Musta syyskuu otti panttivangiksi yksitoista Israelin olympiajoukkueen jäsentä. Tapahtuma tunnetaan nykyään Münchenin verilöylynä. Terroristit tappoivat kaksi urheilijoista pian panttivangiksi ottamisensa jälkeen ja loput yhdeksän epäonnistuneen pelastusyrityksen aikana. Myös yksi saksalainen poliisi ja viisi terroristia kuoli. Atlantassa vuonna 1996 pidettyjen kesäolympialaisten aikana Centennial Olympic Parkissa räjähti pommi, joka tappoi kaksi ja haavoitti 111 muuta. Eric Robert Rudolph istuu tällä hetkellä elinkautista tuomiota pommi-iskusta.

 
Thomas J. Hicks juoksee maratonin vuoden 1904 kesäolympialaisissa.  


Jesse Owens palkintokorokkeella voitettuaan pituushypyn vuoden 1936 kesäolympialaisissa.  


Kartta, jossa näkyvät vuoden 1976 (keltainen), 1980 (sininen) ja 1984 (punainen) kesäolympialaiset väliin jättäneet maat.  

Isäntämaat ja -kaupungit

Olympialaisten isäntäkaupunki valitaan seitsemän vuotta ennen tapahtumaa. Valintaprosessi toteutetaan kahdessa vaiheessa, jotka kestävät kaksi vuotta. Prosessi alkaa, kun kisoja isännöimään haluava kaupunki tekee hakemuksen maansa olympiaryhmälle. Jos useampi kuin yksi kaupunki samasta maasta antaa ehdotuksen kansalliselle olympiakomitealleen, kansallinen ryhmä valitsee, mikä kaupunki pyrkii isännäksi. Kun määräaika on kulunut umpeen (ilmoittaa KOK:lle haluavansa järjestää kisat), ensimmäinen vaihe on pyytää kaupunkeja täyttämään kyselylomake, joka kattaa monia olympialaisten järjestämiseen liittyviä keskeisiä seikkoja. Kun ryhmä arvioi täytetyt kyselylomakkeet, KOK saa käsityksen kunkin kaupungin hankkeesta ja sen mahdollisuuksista järjestää olympialaiset. Tämän arvioinnin perusteella KOK valitsee hakijat, jotka etenevät ehdokkuusvaiheeseen.

Kun ehdokaskaupungit on valittu, niiden on esiteltävä KOK:lle hankkeensa laajemmin osana ehdokkuusasiakirjoja. Arviointiryhmä analysoi jokaisen kaupungin. Tämä ryhmä vierailee myös kaupungeissa. Ryhmä antaa raportin havainnoistaan kuukautta ennen KOK:n lopullista päätöstä. Haastatteluprosessin aikana ehdokaskaupungin on myös taattava, että se pystyy rahoittamaan kisat. Kokoukseen kokoontuneet KOK:n jäsenet äänestävät lopullisesti isäntäkaupungista.

Vuoteen 2016 mennessä olympialaisia on isännöinyt 44 kaupunkia 23 maassa. Yhdysvallat on isännöinyt neljä kesä- ja neljä talviolympialaisia, enemmän kuin mikään muu maa. Kesäolympialaisten isäntämaista Yhdistynyt kuningaskunta on isännöinyt kolme kisaa, ja se isännöi kolmatta kertaa olympialaisia vuonna 2012 Lontoossa. Saksa, Australia, Ranska ja Kreikka ovat muut maat, jotka ovat isännöineet kesäolympialaisia kahdesti. Isäntäkaupungeista vain Los Angeles, Pariisi, Ateena ja Lontoo ovat isännöineet olympialaisia useammin kuin kerran, ja jokainen niistä on pitänyt olympialaiset järjestettävänään kahdesti. Vuonna 2012 Lontoossa järjestettyjen kisojen ansiosta Britannian pääkaupunki on isännöinyt nykyaikaisia olympialaisia kolme kertaa, enemmän kuin mikään muu kaupunki. Pariisista tulee toinen kaupunki, joka isännöi nykyaikaisia olympialaisia kolme kertaa vuonna 2024, ja Los Angeles on kolmas kaupunki vuonna 2028.

Ranska on isännöinyt talviolympialaisia kolme kertaa, kun taas Sveitsi, Itävalta, Norja, Japani ja Italia ovat isännöineet kisoja kahdesti. Viimeisimmät kisat pidettiin Pyeongchangissa, joka oli Etelä-Korean ensimmäiset talviolympialaiset ja toiset talviolympialaiset kokonaisuudessaan. Seuraavat talvikisat järjestetään Pekingissä, Kiinassa vuonna 2022, ja se on ensimmäinen kerta, kun tämä maa isännöi kisoja.

Ja nuorten olympialaiset erillisessä luettelossa.

Olympialaisten isäntäkaupungit
Vuosi	Kesäolympialaiset		Talviolympialaiset
	Olympialaiset	Isäntäkaupunki	Ei.	Isäntäkaupunki
1896	I	Ateena, Kreikka
1900	II	Pariisi, Ranska
1904	III	St. Louis, Yhdysvallat
1906	III	Ateena, Kreikka
1908	IV	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
1912	V	Tukholma, Ruotsi
1916	VI	Berliini, Saksa → Peruutettu ensimmäisen maailmansodan  vuoksi.
1920	VII	Antwerpen, Belgia
1924	VIII	Pariisi, Ranska	I	Chamonix, Ranska
1928	IX	Amsterdam, Alankomaat	II	St. Moritz, Sveitsi
1932	X	Los Angeles, Yhdysvallat	III	Lake Placid, Yhdysvallat
1936	XI	Berliini, Saksa	IV	Garmisch-Partenkirchen, Saksa
1940	XII	Tokio, Japani → Helsinki, Suomi → Peruutettu toisen maailmansodan  vuoksi.	V	Sapporo, Japani → St. Moritz, Sveitsi → Garmisch-Partenkirchen, Saksa → Peruutettu toisen maailmansodan  vuoksi.
1944	XIII	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta → Peruutettu toisen maailmansodan vuoksi.	V	Cortina d'Ampezzo, Italia → Peruutettu toisen maailmansodan vuoksi.
1948	XIV	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta	V	St. Moritz, Sveitsi
1952	XV	Helsinki, Suomi	VI	Oslo, Norja
1956	XVI	Melbourne, Australia + Tukholma, Ruotsi	VII	Cortina d'Ampezzo, Italia
1960	XVII	Rooma, Italia	VIII	Squaw Valley, Yhdysvallat
1964	XVIII	Tokio, Japani	IX	Innsbruck, Itävalta
1968	XIX	Mexico City, Meksiko	X	Grenoble, Ranska
1972	XX	München, Länsi-Saksa	XI	Sapporo, Japani
1976	XXI	Montreal, Kanada	XII	Denver, Yhdysvallat → Innsbruck, Itävalta
1980	XXII	Moskova, Neuvostoliitto	XIII	Lake Placid, Yhdysvallat
1984	XXIII	Los Angeles, Yhdysvallat	XIV	Sarajevo, Jugoslavia
1988	XXIV	Soul, Etelä-Korea	XV	Calgary, Kanada
1992	XXV	Barcelona, Espanja	XVI	Albertville, Ranska
1994			XVII	Lillehammer, Norja
1996	XXVI	Atlanta, Yhdysvallat
1998			XVIII	Nagano, Japani
2000	XXVII	Sydney, Australia
2002			XIX	Salt Lake City, Yhdysvallat
2004	XXVIII	Ateena, Kreikka
2006			XX	Torino, Italia
2008	XXIX	Peking, Kiina
2010			XXI	Vancouver, Kanada
2012	XXX	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
2014			XXII	Sotši, Venäjä
2016	XXXI	Rio de Janeiro, Brasilia
2018			XXIII	Pyeongchang, Etelä-Korea
2020	XXXII	Tokio, Japani
2022			XXIV	Peking, Kiina
2024	XXXIII	Pariisi, Ranska
2026			XXV	Milano, Italia
2028	XXXIV	Los Angeles, Yhdysvallat
2030			XXVI
2032	XXXV	Brisbane, Australia

Kesäolympialaiset (seuraajineen)

Ei.	Nation	Kulta	Hopea	Pronssi	Yhteensä
1	Yhdysvallat (USA)	1061	836	739	2636
2	Venäjä (RUS)	610	514	503	1627
3	Saksa (GER)	438	455	490	1383
4	Iso-Britannia (GBR)	285	316	315	916
5	Kiina (CHN)	262	199	173	634
6	Ranska (FRA)	222	253	274	749
7	Italia (ITA)	216	188	213	617
8	Unkari (HUN)	181	154	176	511
9	Japani (JPN)	169	150	178	497
10	Australia (AUS)	164	170	209	543

 
Kartta talviolympialaisten paikoista. Yhden talviolympialaisen järjestäneet maat on merkitty vihreällä, kaksi tai useampia talviolympialaisia järjestäneet maat sinisellä.  

Aiheeseen liittyvät sivut

• Paralympialaiset
• Special Olympics
• Maailman pelit
• Nuorten olympialaiset