The Bonfire of the Vanities on yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1990. Se perustuu Tom Wolfen romaaniin Bonfire of the Vanities. Tom Hanks esittää Sherman McCoyta, Bruce Willis Peter Fallow'ta, Kim Cattrall Judy McCoyta, Melanie Griffith Maria Ruskinia ja Morgan Freeman tuomari Leonard Whitea. Elokuva käsittelee yritysmaailman ahneutta, turhamaisuutta ja kostonhimoa sekä kuvaa 1980-luvun lopun New Yorkin poliittisia ja yhteiskunnallisia jännitteitä. Elokuvakriitikot antoivat elokuvalle yleensä ankarat arvostelut, ja se jäi odotettua heikommin menestyneeksi lipputulojen perusteella.

Juoni lyhyesti

Elokuvan keskiössä on Sherman McCoy, menestynyt sijoituspankkiiri, joka joutuu henkilökohtaiseen ja julkiseen kriisiin sen jälkeen, kun auto-ongelmailta hänen ja hänen rakastajattarensa kohdalla johtaa rikostutkintaan. Tilanne kärjistyy mediahuomion ja poliittisten intressien myötä: lehdistön sensaatiohakuinen raportointi ja oikeusjärjestelmän paine tekevät tapauksesta laajemman symbolin 1980-luvun materialismista ja yhteiskunnallisista kuiluista. Journalistihahmo Peter Fallow pyrkii hyödyntämään tapausta uransa edistämiseksi, ja oikeudenkäynnin alla Shermanin henkilökohtainen elämä kärsii ja hänen asemansa murenee.

Tuotanto ja taustat

Elokuvaa ohjasi Brian De Palma, ja se oli yksi 1980–1990-lukujen isoista kirjasovituksista, joilla pyrittiin siirtämään laaja ja monisäikeinen romaani valkokankaalle. Sovittaminen lyhyempään elokuvalliseen muotoon aiheutti haasteita: romaanin monikerroksinen yhteiskuntakritiikki ja laaja henkilögalleria jouduttiin tiivistämään, mikä vaikutti kertomuksen tasapainoon ja sävyyn. Tuotannon aikana tehtiin useita leikkaus- ja versiovaihtoehtoja, ja elokuvan lopullinen muoto herätti keskustelua siitä, olisiko laajempaa minisarjaa tai pidempää elokuvaversiota tarvittu teeman käsittelyyn.

Roolitus

Useat näyttelijäsuoritukset saivat ristiriitaisen vastaanoton: jotkut kriitikot arvostivat yksittäisiä roolisuorituksia, kun taas kokonaisuus koettiin epäonnistuneeksi suhteessa romaanin laajuuteen ja kotiutukseen.

Vastaanotto ja perintö

Elokuva kohtasi pääosin kielteisen kriittisen vastaanoton ja menestyi heikosti taloudellisesti suhteessa tuotantobudjettiin. Kritiikki kohdistui usein käsikirjoituksen rytmiin, sävyjen epäyhtenäisyyteen ja siihen, että elokuva ei onnistunut välittämään romaanin terävää yhteiskuntakritiikkiä. Samalla teos on jäänyt elokuvahistoriaan esimerkkinä vaativan ja laajamittaisen kirjasovituksen vaikeuksista sekä siitä, miten kaupalliset odotukset ja taiteelliset ratkaisut voivat olla ristiriidassa.

Teemat

Elokuva käsittelee muun muassa seuraavia teemoja:

  • Yhteiskunnalliset luokka- ja rotukysymykset
  • Median rooli ja sensaatiohakuinen journalismi
  • Henkilökohtainen moraali ja julkinen vastuu
  • 1980-luvun taloudellisen voitontavoittelun ja turhamaisuuden kritiikki

Jälkivaikutus

Vaikka elokuva ei saavuttanut suosiota julkaisuvuonnaan, se herättää edelleen keskustelua siitä, miten laajat kirjalliset teokset kannattaa sovittaa elokuvamuotoon. Joidenkin mielestä sen epäonnistuminen on opetus siitä, ettei kaikkea voi tai kannata tiivistää kahteen tuntiin, kun taas toiset arvioivat, että valinnat näyttelijöiden ja ohjauksen suhteen olisivat voineet olla ratkaisevampia lopputuloksen kannalta. Elokuva pysyy kiinnostavana tapaustutkimuksena elokuvatuotannon haasteista sekä kirjallisuuden ja elokuvan suhteesta.