Snarkin metsästys – Lewis Carrollin nonsenssiruno (1874–1876)
Snarkin metsästys – Lewis Carrollin absurdin nonsenssirunon (1874–1876) kiehtova tarina: outoja sanoja, Bellmanin huumoria ja pysyvä kulttuurivaikutus.
The Hunting of the Snark (An Agony in 8 Fits) on Lewis Carrollin (oikealta nimeltään Charles Lutwidge Dodgsonin) kirjoittama nonsenssiruno, joka yhdistää huumoria, sana- ja merkitysleikkejä sekä runonomaisia kertomuksellisia jaksoja.
Tausta ja julkaisu
Runon työstö ajoittuu vuosille 1874–1876, ja se julkaistiin lopulta vuonna 1876. Teksti jatkaa Carrollille tyypillistä nonsenssin perinnettä: siinä esiintyy satunnaisia sanoja, ovelia sanaleikkejä ja absurdeja tilanteita, jotka kyseenalaistavat tavallisen kerronnan logiikan. Monet runon aineksista — mm. asetelma ja useita erikoisia sanoja — ovat peräisin Carrollin aiemmasta runosta Jabberwocky teoksesta Through the Looking-Glass (1871).
Kieli ja nonsenssi
Runossa esiintyvät tunnetut nonsenssisanat ovat: bandersnatch, beamish, frumious, galumphing, jubjub, mimsiest (joka esiintyi aiemmin nimellä mimsy Jabberwockyssä), outgrabe ja uffish. Carrollin tyyli sekoittaa täysin keksittyjä sanoja ja tuttuja kielikuvia siten, että merkitys jää usein avoimeksi — se on osa runon viehätystä: lukija voi täyttää aukot mielikuvituksellaan.
Kaksi ensimmäistä säkeistöä sisältävät yhden nonsense-runouden tunnetuimmista sitaateista (suomennos esitetty teoksesta saatettujen käännösten mukaisesti):
"Juuri oikea paikka Snarkille!" kellomies huusi,
Kun hän laskeutui miehistönsä varovasti;
tukien jokaista miestä vuoroveden huipulla...
Hänen hiuksiinsa kietoutuneella sormella.
"Juuri oikea paikka Snarkille! Olen sanonut sen kahdesti:
Jo sen pitäisi rohkaista miehistöä.
Juuri oikea paikka Snarkille! Olen sanonut sen kolmesti:
Se, mitä sanon sinulle kolme kertaa, on totta."
Hahmot ja rakenne
Runon otsikossa mainittu "Snark" on arvoituksellinen olento, jota etsitään merimatkalla. Matkalle lähtee satunnainen ja humoristinen miehistö, jonka johtajana on Bellman. Yksi runon leikkivistä yksityiskohdista on se, että kymmenen hengen miehistöllä on kaikilla nimi tai ammatti, joka alkaa B-kirjaimella — esimerkiksi Bellman ja Baker esiintyvät tekstissä. Runo on jaettu kahdeksaan osaan, joita Carroll kutsuu "fits" eli "kohtauksiksi" (An Agony in 8 Fits), ja kukin osa etenee omalla, usein absurdilla logiikallaan.
Tulkinnat ja teemat
Vaikka tekstiä voi lukea yksinkertaisena nonsenssirunona, sitä on myös tulkittu monin eri tavoin: osa lukijoista ja tutkijoista näkee siinä satiiria, eksistentiaalisia teemoja, ihmisen etsintää ja suhteita tuntemattomaan tai jopa kuolemaan. Toisaalta runon huumori, sanojen sointi ja käänteet ovat itsessään riittävä syy sen lukemiseen naurun ja ihmettelyn vuoksi.
Riveissä esiintyvä toistoon liittyvä lausahdus “Se, mitä sanon sinulle kolme kertaa, on totta” on antanut aihetta kutsua tätä ajatuslogiikkaa joskus leikillisesti Bellmanin teoriaksi: toiston käyttäminen totuuden perusteluna. Carrollilla on tässä selvästi humoristinen ja ironinen tarkoitus, mutta toisto on myös laajemmin käytetty retorinen keino monissa keskusteluissa ja väitteissä.
Kuvitus, vastaanotto ja vaikutus
Runon alkuperäisessä julkaisussa olivat mukana myös kuvat, jotka vahvistivat teoksen leikittelevää luonnetta; tunnettuja Carrollin teosten kuvittajia oli mm. John Tenniel, joka teki kuvituksia Alice-kirjoihin — Tennielin tyyli ja kuvien suhde tekstiin ovat usein olleet kommentoitujen painosten aiheena. Julkaisu sai aikaan monenlaisia reaktioita: sitä arvostettiin kielellisestä kekseliäisyydestä, mutta osa kriitikoista ei aina pitänyt teoksen arvoituksellisuudesta.
The Hunting of the Snark on sovitettu monta kertaa teatteriin, ja siihen on viitattu laajasti eri kaunokirjallisissa ja populaarikulttuurin yhteyksissä: runo on inspiroinut lauluja, näytelmiä, lastenkirjoja ja akateemisia tulkintoja.
Merkitys nykylukijalle
Nykylukijalle teos tarjoaa sekä kevyttä viihdettä että mahdollisuuden kielelliseen leikkiin ja pohdintaan. Carrollin tapa yhdistää nonsense ja tarkka sanankäyttö kutsuu lukijaa osallistumaan: täydentämään merkityksiä, kuvittelemaan olentoja ja nauttimaan siitä, että kaikki ei aina ole ymmärrettävää eikä tarkoituksellakaan.
Lisätietoja teoksesta, sen eri painoksista ja tulkinnoista löytyy runsaasti tutkimuskirjallisuudesta sekä suomen- ja englanninkielisistä lähteistä; teoksen vaikutus näkyy edelleen niin kirjallisuudessa kuin draamassa ja populaarikulttuurissa.
Kuvitus kirjasta
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Kuka kirjoitti The Hunting of the Snark -kirjan?
V: Runon kirjoitti Lewis Carroll, Charles Lutwidge Dodgsonin kirjailijanimi.
K: Milloin The Hunting of the Snark kirjoitettiin?
V: Runo kirjoitettiin vuosina 1874-1876.
K: Mitkä sanat on otettu Carrollin aiemmasta runosta Jabberwocky?
V: Joitakin Jabberwockysta poimittuja sanoja ovat bandersnatch, beamish, frumious, galumphing, jubjub, mimsiest (joka esiintyi aiemmin nimellä mimsy "Jabberwockyssä"), outgrabe ja uffish.
Kysymys: Mikä on kuuluisa nonsense-runouden sitaatti, joka löytyy The Hunting of the Snark -teoksen kahdesta ensimmäisestä säkeistöstä?
V: Kuuluisa sitaatti on "Juuri oikea paikka Snarkille! Olen sanonut sen kahdesti: Jo sen pitäisi rohkaista miehistöä. Juuri oikea paikka Snarkille! Olen sanonut sen kolmesti: Se, mitä sanon kolme kertaa, on totta."
K: Mitä Oyez tarkoittaa?
V: Oyez tarkoittaa "kuulkaa" tai "kuunnelkaa". Sitä käyttävät kaupunginkuuluttajat tai kellonmiehet ilmoittaakseen tuomioistuinten tai kaupunginvaltuustojen antamista julistuksista.
Kysymys: Miksi kaupunginkuuluttajat käyttivät Oyeziä? V: Kaupunginjulistajat käyttivät Oyeziä, koska suurin osa ihmisistä oli tuohon aikaan lukutaidottomia, ja heille oli tiedotettava suullisesti tuomioistuinten tai kaupunginvaltuustojen tekemistä oikeudellisista päätöksistä.
K: Mihin Bellmanin teoria viittaa? V: Bellmanin teoria viittaa ajatukseen toistosta totuuden perusteena - ajatukseen, johon joskus viitataan humoristisesti, kun puhutaan toistosta trooppina monenlaisissa keskusteluissa ja argumenteissa.
Etsiä