Jabberwocky – Lewis Carrollin hölynpölyruno, merkitys ja neologismit

Tutustu Jabberwockyyn: Lewis Carrollin leikkisä hölynpölyruno, sen merkitys, portmanteau-sanasto ja neologismit kuten chortle ja galumphing.

Jabberwocky on "hölynpölyruno", jonka Lewis Carroll kirjoitti vuonna 1871 ilmestyneeseen romaaniinsa Through the Looking-Glass. Kummallista kyllä runossa näyttää kuitenkin olevan jonkinlaista järkeä: vaikka sanat ovat paikoin keksittyjä tai tuntemattomia, lauseiden rakenne ja kertova juoni tekevät siitä ymmärrettävän lukukokemuksen.

Eräässä varhaisessa kohtauksessa Liisa Ihmemaassa löytää Jabberwocky-säkeen. Hän sanoo (s. 24): "Jotenkin se tuntuu täyttävän pääni ideoilla - mutta en tiedä tarkalleen, mitä ne ovat". Tätä pidetään nykyään yhtenä suurimmista englanniksi kirjoitetuista hölynpölyrunoista. Sen leikkisä ja omituinen kieli on antanut meille hölynpölysanoja, portmanteau-sanoja ja neologismeja, kuten "galumphing" ja "chortle".

Runon rakenne ja juoni

Jabberwocky koostuu seitsemästä nelirivisestä säkeistöstä (quatrain), ja se on esitetty kertovana runona: isä varoittaa poikaa Jabberwockista, poika lähtee, kohtaa ja surmaa olennon ja palaa voitokkaana kotiin. Carroll käyttää tutun englannin syntaksia ja rytmiä, mikä auttaa lukijaa hahmottamaan tapahtumat, vaikka monet sanavalinnat ovat tarkoituksellisesti outoja tai leikillisiä.

Merkitys ja tulkinnat

Vaikka teksti sisältää paljon nonsenssia, sen tulkinnat vaihtelevat. Osan mielestä runo on puhdasta leikkiä kielellä ja äänenmukaisuudella; toiset näkevät siinä syvempiä teemoja, kuten pelon voittamisen, kasvatuksen tai kielen ja merkityksen rajojen tutkiskelun. Carroll itse antaa osittaisia selityksiä joillekin sanoille kirjansa hahmon Humpty Dumpty'n kautta, mikä viittaa siihen, että merkityksiä voi olla useita ja että osa sanoista on nimenomaisesti yhdistelmiä.

Neologismit ja portmanteau-sanat

Portmanteau-sanoilla tarkoitetaan kahden sanan yhdistelmistä muodostettuja uusia sanoja. Carroll teki runsaasti tällaista sanaleikkiä; Humpty Dumpty selittää kirjassa esimerkiksi joitakin sanoja yhdistelminä. Tästä syntyi myös termi "portmanteau word", jolla kuvataan tällaisia sulautumia.

• slithy – Humpty Dumpty selittää tämän sanan yhdistelmänä (esimerkiksi "lithe" + "slimy") ja se jäljittelee rytmiä ja tunnetta enemmän kuin antaa yhdenmukaisen määritelmän.
• mimsy – usein tulkitaan yhdistelmäksi "miserable" ja "flimsy".
• chortle – yhdistää 'chuckle' ja 'snort'; sana on sittemmin vakiintunut englantiin tarkoittamaan iloista, hieman röyhönaurunomaista naurua.
• galumph/galumphing – periaatteessa gallop + triumphant -tyyppinen yhdistelmä; kuvaa raskaasti etenevää mutta voitokasta liikettä.
• frabjous ja muita: monet sanat jäävät avoimiksi tulkinnoille ja inspiroivat lukuisia käännöksiä ja uusia sanamuotoja eri kielissä.

Käännökset ja kielelliset haasteet

Jabberwockyn kääntäminen on klassinen haaste kääntäjille, koska on löydettävä tasapaino säilyttää runon rytmi, muoto ja leikkisyys samalla, kun luodaan paikalliseen kieleen sopivia keksittyjä sanoja. Useissa kielissä on syntynyt omia versioitaan, joissa kääntäjä on luonut uusia nonsenssisanoja ja portmanteau-rakenteita, joiden tehtävä on välittää originaalin tunnelma eikä niinkään kirjaimellista merkitystä.

Vaikutus ja perintö

Jabberwocky on vaikuttanut paitsi kirjallisuuteen myös lingvistiikkaan ja populaarikulttuuriin. Sana "jabberwocky" on tullut yleistermiksi tarkoittamaan järjetöntä tai merkityksetöntä tekstiä. Monet runon keksityistä sanoista, kuten "chortle" ja "galumph", ovat siirtyneet arkikieleen englannissa, mikä osoittaa Carrollin luovuuden kielenkehittäjänä. Lisäksi runo toimii usein esimerkkinä tutkimuksissa, joissa tutkitaan, miten ihmiset rakentavat merkityksiä kielellisistä vihjeistä ja kontekstista.

Yhteenvetona: Jabberwocky on sekä leikkisä että älykäs esimerkki siitä, miten kieli voi rakentaa merkityksiä myös silloin, kun yksittäiset sanat eivät ole tuttuja. Carrollin teos on inspiroinut käännöksiä, uusia sanoja ja kielen tutkijoita jo yli sadan vuoden ajan.

Alkuperä ja julkaiseminen

Carroll ei ollut keksinyt nonsense-lyriikan käsitettä. Hölynpölyä esiintyi jo Shakespearen teoksissa, ja se tunnettiin hyvin Grimmin veljesten saduissa, joista osaa kutsutaan valesaduiksi tai lügenmärcheniksi. John Tenniel suostui vastahakoisesti kuvittamaan kirjan vuonna 1871, ja hänen kuvituksensa ovat edelleen runon määrääviä kuvia.

Jabberwockin kuvitus saattaa heijastaa viktoriaanisen ajan pakkomiellettä luonnonhistoriaan ja nopeasti kehittyviin paleontologian ja geologian tieteisiin. Darwinin teokset ja Kristallipalatsi-näyttelyn dinosaurusten pienoismallit ruokkivat osaltaan kiinnostusta. Ehkä ei olekaan niin yllättävää, että Tenniel antoi Jabberwockille "lentoliskon nahkamaiset siivet ja sauropodin pitkän karhean kaulan ja hännän".

Liisa kiipeää peilikuvamaailmaan. Kuvitus: John Tenniel, 1871

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka kirjoitti hölynpölyrunon nimeltä "Jabberwocky"?

K: Mihin romaaniin Lewis Carroll kirjoitti runon "Jabberwocky"?

Kysymys: Miten Liisa kuvailee runoa "Jabberwocky", kun hän löytää sen Liisa Ihmemaassa -kirjan varhaisessa kohtauksessa?

K: Miksi Jabberwockya pidetään yhtenä suurimmista englanniksi kirjoitetuista hölynpölyrunoista?

K: Millainen runo Jabberwocky on?

K: Mitkä ovat esimerkkejä sanoista, jotka Lewis Carroll keksi Jabberwockyssä?

K: Onko Jabberwockyssä mitään järkeä?

Hae kirjaimella