Jabberwocky

Alkuperä ja julkaiseminen

Carroll ei ollut keksinyt nonsense-lyriikan käsitettä. Hölynpölyä esiintyi jo Shakespearen teoksissa, ja se tunnettiin hyvin Grimmin veljesten saduissa, joista osaa kutsutaan valesaduiksi tai lügenmärcheniksi. John Tenniel suostui vastahakoisesti kuvittamaan kirjan vuonna 1871, ja hänen kuvituksensa ovat edelleen runon määrääviä kuvia.

Jabberwockin kuvitus saattaa heijastaa viktoriaanisen ajan pakkomiellettä luonnonhistoriaan ja nopeasti kehittyviin paleontologian ja geologian tieteisiin. Darwinin teokset ja Kristallipalatsi-näyttelyn dinosaurusten pienoismallit ruokkivat osaltaan kiinnostusta. Ehkä ei olekaan niin yllättävää, että Tenniel antoi Jabberwockille "lentoliskon nahkamaiset siivet ja sauropodin pitkän karhean kaulan ja hännän".

Liisa kiipeää peilikuvamaailmaan. Kuvitus: John Tenniel, 1871

Runo

Jabberwocky

'Se oli kirkas, ja liuskaiset
varvutKehruivat ja kehräsivät vappuna;
kaikki mimmit olivat borogoveja,
Ja komeat rotat karkasivat.

"Varo Jabberwockia, poikani!
Leuat, jotka purevat, kynnet, jotka tarttuvat!
Varokaa Jubjub-lintua, ja
välttäkääHöperöä Bandersnatchia!"

Hän otti miekkansa käteensä:
Kauan hän etsi Manxomen vihollista,Niin
hän lepäsi Tumtum-puun
luona,
Ja seisoi hetken aikaa ajatuksissaan.

Ja kun hän seisoi ajatuksissaan,
tuli
 liekkisilmäinen Jabberwock,
tulvahti tuulenhohtoisen metsän läpi,
ja pörräsi tullessaan!

Yksi, kaksi! Yksi, kaksi! ja läpi ja
läpiPihkainen terä meni räkäisesti!
Hän jätti sen kuolleena, ja sen pää mukanaan hän
palasi takaisin.

"Ja oletko sinä tappanut Jabberwockin?
Tule syliini, sädekehäpoikani!
Oi hurja päivä! Callooh! Callay!"
Hän iloitsi ilostaan.

'Se oli kirkas, ja liuskaiset tovesitDid
pyörivät ja kehräsivät wabeissa;
Kaikki mimmit olivat borogovesit,
ja mome raths outgrabe.

Monet runon sanoista ovat Carrollin itsensä keksimiä leikkisiä sanoja, joilla ei ole erityistä merkitystä. Kun Alice on lukenut runon loppuun, hän kertoo vaikutelmansa:

"Se näyttää hyvin kauniilta", hän sanoi, kun hän oli saanut sen valmiiksi, "mutta sitä on aika vaikea ymmärtää!" (Hän ei halunnut tunnustaa edes itselleen, että hän ei saanut siitä mitään selvää.) "Jotenkin se tuntuu täyttävän pääni ajatuksilla - mutta en tiedä tarkalleen, mitä ne ovat! Joku on kuitenkin tappanut jotakin: se on joka tapauksessa selvää.

Teoksessa Through the Looking Glass Tyhjänpäiväinen hahmo selittää tytölle runon ensimmäisen säkeistön hölynpöly-sanoja. Carrollin henkilökohtaiset kommentit useista sanoista poikkeavat kuitenkin Humpty Dumppumin sanoista. Analyysi runosta ja Carrollin kommentista on Martin Gardnerin kirjassa The Annotated Alice.