Perijät (1955) – William Goldingin romaani neandertalilaisten tuhosta
Perijät (1955) — William Goldingin koskettava romaani neandertalilaisten tuhosta: primitiivisyys, mytologia ja ihmislajin synkkä perintö.
The Inheritors on vuonna 1955 ilmestynyt toinen romaani brittiläiseltä kirjailijalta William Goldingilta, joka tunnetaan parhaiten Lord of the Flies -teoksesta. Se oli hänen henkilökohtainen suosikkinsa. Teos sijoittuu aikaan, jolloin neandertalilaiset ja varhaiset Homo sapiens -ryhmät elivät rinnakkain, ja se käsittelee yhden viimeisistä jäljellä olevista neandertalilaisheimoista sukupuuttoon kuolemista kehittyneemmän (ja väkivaltaisemman) Homo sapiensin toimesta. Romaani tunnetaan kokeilevasta kerronnastaan, jossa Golding yrittää tavoittaa neandertalilaisten tietoisuuden yksinkertaisella, aistikeskeisellä kielellä.
Romaanin keskeinen kertojaperspektiivi on neandertalaisen heimon nuorten jäsenten näkökulma. Yksi bändin jäsenistä, Lok, on teoksen "näkökulmahahmo". Hän on se, jota seuraamme, kun yksi kerrallaan bändin aikuiset kuolevat tai tapetaan, ja sitten "uudet ihmiset" varastavat nuoret. "Uudet ihmiset" ovat joukko varhaisia nykyihmisiä, joiden käyttäytyminen ja aseistus (jotka Lokille näyttäytyvät oudoina ja uhkaavina "kepeinä" tai nuolenkaltaisina esineinä) johtaa neandertalilaisten tuhoon. Lok ja Fa, jäljelle jääneet aikuiset, suhtautuvat sekä kiehtovasti että pelokkaasti näihin uusiin ihmisiin: he tarkkailevat hämmästyneinä heidän tekojaan ja rituaalejaan ja ymmärtävät vasta hitaasti, että uusien ihmisten väkivalta ei ole sattumaa vaan tarkoituksellista.
Kerronta ja kieli
Golding käyttää teoksessa kieltään rakentaakseen uskottavan kuvan neandertalilaisten tietoisuudesta: lauseet ovat usein lyhyitä, vahvasti aistitietoisia ja toistavia, ja hahmojen väliset yhteydet tuntuvat lähes telepaattisilta. He elävät hyvin yksinkertaisesti ja käyttävät mentaalisia kykyjään voidakseen olla yhteydessä toisiinsa ilman laajaa sanavarastoa tai sellaisia muistoja, jotka luovat kulttuuria. Heillä on runsas tietämys ravinnonlähteistä, erityisesti juurista ja vihanneksista, ja heidän ajattelunsa on sidoksissa nykyhetkeen. Lukijalle tämä kieli tekee hahmoista vieraan mutta myös myötätuntoisen kokemuksen: neandertalaiset tuntuvat herkiltä, hienovaraisilta ja syvästi yhteydessä luontoon.
Teemat ja symboliikka
Teos käsittelee monia teemoja, kuten viattomuuden menetystä, väkivallan syntyä ja sen suhdetta älyn ja teknologian kehittymiseen. Golding kuvaa uuden lajin edustajia paitsi älykkäämpinä myös taktisesti armottomampina: heidän "keksintönsä" ja järjestäytyneisyytensä merkitsevät perinteisen, herkän elämäntavan loppua. Kirja herättää kysymyksiä siitä, mitä pidetään edistyksenä ja mikä siitä seuraa moraalisesta näkökulmasta.
Lokin ihmisillä on voimakkaita aistimuksia ja tunteita, ja he näyttävät joskus jakavan ajatuksia lähes telepaattisella tavalla. He elävät niin vahvasti nykyhetkessä, että lukija huomaa selkeän eroavaisuuden meidän tapaamme taivuttaa aika ja muisti kulttuurin muokkaamina. He selviytyvät suunnittelusta ja mielikuvituksesta käyttämällä yksinkertaisia kuvauksia ("minulla on kuva") ja jakamalla ajatuksia toisilleen ilman laajaa kielellistä rakennetta.
Viimeinen luku ja näkökulman vaihto
Viimeisessä luvussa kerronta siirtyy uuden rodun, enemmän tai vähemmän moderneina kuvattujen ihmisten, näkökulmaan. He pakenevat veneillään ja katsovat metsää, jossa neandertalaiset elävät. He pelkäävät näitä "metsän olentoja" ja tulkitsevat heidät uhaksi tai jopa paholaismaisiksi. Tämä näkökulmanvaihto korostaa teoksen ironiaa: neandertalaiset, joita lukija on oppinut tuntemaan myötätuntoisesti, muuttuvat toisten silmissä hirviöiksi. Viimeinen luku viittaa siihen, että uusi laji perii maailman — mutta samalla se haastaa lukijan pohtimaan, mitä perintö todella merkitsee.
Vastaanotto ja merkitys
The Inheritors on saanut kiitosta erityisesti kerronnallisesta rohkeudestaan ja kyvystään välittää toisenlaista tietoisuutta kirjallisin keinoin. Teosta on pidetty tärkeänä osana Goldingin tuotantoa, sillä se jatkaa hänen kiinnostustaan ihmisen pahuuteen ja yhteiskunnalliseen reviiriin liittyviin kysymyksiin, joita myös Lord of the Flies käsittelee. Kirja on vaikuttanut myöhempään esihistorialliseen fiktiioon ja herättänyt keskustelua siitä, miten kuvata muukalaisuutta, katoavaa kulttuuria ja edistyksen moraalisia seurauksia.
Suositeltavaa luettavaa teos on niille, joita kiinnostavat kokeellinen kerronta, esihistoriallinen ympäristö ja kirjalliset pohdinnat ihmislajin kehityksestä ja etiikasta. Lukukokemus voi olla haastava kielen ja näkökulman vuoksi, mutta se tarjoaa palkitsevan ja koskettavan kuvauksen yhdenlaisen ihmisyyden katoamisesta.
Le Moustierin neandertalilaisten restaurointi (Charles R. Knight, 1920).
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on William Goldingin toisen romaanin nimi?
A: Perilliset.
K: Ketkä ovat tämän romaanin päähenkilöt?
V: Päähenkilöt ovat Lok ja Fa, kaksi neandertalilaisheimon jäsentä, ja "uudet ihmiset", joukko varhaisia nykyihmisiä.
K: Miten neandertalilaiset kommunikoivat keskenään?
V: Neandertalilaiset kommunikoivat keskenään voimakkaiden aistimusten ja tunteiden välityksellä, ja joskus he näyttävät jakavan ajatuksia lähes telepaattisesti. Ne käyttävät myös rajallista sanavarastoaan ja muistojaan voidakseen olla yhteydessä toisiinsa.
K: Millaista ruokaa neanderolaiset syövät?
V: Neandertalilaiset syövät ravinnokseen enimmäkseen juureksia ja vihanneksia.
K: Miten ne selviytyvät suunnittelusta tai mielikuvituksesta?
V: Selvitäkseen suunnittelusta tai mielikuvituksesta neandertalilaiset sanovat lauseen "Minulla on kuva" ennen kuin he puhuvat ajatuksistaan.
K: Miksi uudet ihmiset pelkäävät neandertalilaisia?
V: Uudet ihmiset pelkäävät neandertalilaisia, koska he pitävät niitä metsän paholaisina.
K: Mihin tämä romaani viittaa lopussa?
V: Tämä romaani viittaa loppuratkaisussaan siihen, että nykyihmiset perivät maailman.
Etsiä