Muistin pysyvyys
Muistin pysyvyys (espanj: La persistencia de la memoria; katalaani: La persistència de la memòria) on taiteilija Salvador Dalín maalaus. Se on tehty vuonna 1931. Se on yksi hänen kuuluisimmista maalauksistaan.
Maalaus esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1932. Se on ollut New Yorkissa sijaitsevassa Museum of Modern Artissa (MoMA) vuodesta 1934. Maalaus edustaa sitä, mitä kriitikot kutsuvat "surrealismiksi". Se on helppo tunnistaa, ja sitä käytetään usein populaarikulttuurissa.
Kuvaus
Maalaus oli ensimmäinen, jossa oli sulava taskukello, jota kutsuttiin "pehmeäksi kelloksi". Jotkut luulivat, että pehmeä kello oli saanut inspiraationsa Albert Einsteinin suhteellisuusteoriasta. Dalí sanoi, että kellot eivät saaneet inspiraatiota suhteellisuusteoriasta vaan auringossa sulavasta Camembert-juustosta.
Maalauksen keskellä on ihminen. Vasemmassa alareunassa oleva oranssi kello on muurahaisten peitossa. Dalí käytti maalauksissaan usein muurahaisia kuoleman symbolina.
The Persistence of Memory käyttää "realistisen maalaustekniikan tarkkuutta". Käytännössä maalaus näyttää pikemminkin joltakin, jonka ihminen voisi nähdä unessa kuin hereillä.
Maisema
Oikealla olevat kalliot ovat oletettavasti Cap de Creusin niemimaan kärki Koillis-Kataloniassa. Monet Dalín maalauksista ovat saaneet inspiraationsa Katalonian maisemista. Maalauksen etualalla on outo varjo, joka viittaa Pani-vuorelle.
Versiot
Dalí palasi tähän ajatukseen teoksessaan The Disintegration of the Persistence of Memory (1954). Tämä maalaus on Dalí-museossa Pietarissa Floridassa. Ensimmäinen Muistin pysyvyys -teos on Museum of Modern Artissa New Yorkissa. Dalí teki myös monia litografioita ja veistoksia pehmeistä kelloista.
