Muistin pysyvyys (1931) — Salvador Dalín kuuluisin surrealistinen maalaus
Muistin pysyvyys (espanj: La persistencia de la memoria; katalaani: La persistència de la memòria) on taiteilija Salvador Dalín maalaus. Se on tehty vuonna 1931. Se on yksi hänen kuuluisimmista maalauksistaan.
Maalaus esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1932. Se on ollut New Yorkissa sijaitsevassa Museum of Modern Artissa (MoMA) vuodesta 1934. Maalaus edustaa sitä, mitä kriitikot kutsuvat "surrealismiksi". Se on helppo tunnistaa, ja sitä käytetään usein populaarikulttuurissa.
Kuvaus
Muistin pysyvyys on pienikokoinen, yksityiskohtaisesti toteutettu öljy maalauksen päälle -teos (öljy kankaalle). Sen mitat ovat noin 24 x 33 cm, mutta teoksen vaikutus on huomattavasti suurempi kuin sen fyysinen koko. Maalaus esittää autiota, ranta- tai kalliorantaa muistuttavaa maisemaa, jossa kellot sulavat ja roikkuvat epätavallisina, pehmeinä muotoina. Keskellä on outo, epäselvä, kasvomaisia piirteitä muistuttava olento, jonka silmäripset ja pitkät muodot ovat monien tulkintojen kohteena. Toisessa reunassa näkyy omenankaltaisia, torniin kiinnitettyjä kelloja; yhdellä kellolla on muurahaisia, jotka usein liitetään hajoamiseen ja korruptioon.
Tekniikka ja inspiraatio
Dalí hyödynsi teoksessa hyvin tarkkaa, realistista maalauksellista lähestymistapaa, jonka avulla unenomaiset ja irrationaaliset elementit näyttävät erehdyttävän todellisilta. Maisema on osin peräisin Dalín kotiseudun Katalonian rannikkoa (Port Lligat, Cap de Creus) muistuttavista muistiinpanoista ja valokuvista. Dalí itse kertoi pehmentyneiden kellojen idean syntyneen humoristisesta havainnosta pehmeästä juustosta (hänen mainitsemastaan Camembertista), joka sulautui auringossa — tätä kerrotaan usein esimerkkinä siitä, miten arkipäiväinen havainto voi muuttua surrealistiseksi kuvaksi.
Tulkinnat
- Monet tulkitsevat sulavat kellot ajankäsityksen suhteellisuuden kuvauksena: aika menettää kiinteyden unessa ja alitajunnassa.
- Pehmeät kellot ja muodonmuutokset on nähty myös viitteinä Freudilaiseen unianalyysiin ja alitajunnan vaikutuksiin, jotka olivat keskeisiä surrealistien ajattelussa.
- Muurahaisten ja rikkinäisten kellojen käyttäminen symboloi usein rappeutumista, kuolevaisuutta ja aineellisen maailman haurautta.
- Keskellä oleva epäselvä olento on tulkittu sekä Dalín itseään muistuttavaksi itsetutkiskelun että yleisemmin unenomaisen minän edustajaksi.
Vaikutus ja vastaanotto
Teosta pidetään yhtenä surrealistisen liikkeen ikonisimpiin kuuluvista maalauksista. Se on levinnyt laajalti jäljennöksinä, postikortteina ja populaarin kulttuurin viittauksina — maininnan arvoinen esimerkki siitä, kuinka yksittäinen kuva voi symboloida koko taidesuuntausta. Kritiikki ja akateeminen keskustelu ovat painottaneet teoksen kykyä yhdistää tekninen tarkkuus ja vahva kuvallinen mielikuvitus.
Näyttelyhistoria ja sijainti
Maalaus oli nähtävillä julkisesti vuodesta 1932 alkaen, ja se on ollut pysyvästi Museum of Modern Artissa vuodesta 1934. MoMA:n kokoelmassa teos on yksi museon tunnetuimmista teoksista ja vieraiden suosikeista.
Yhteenveto: Muistin pysyvyys on pienikokoinen mutta kulttuurisesti valtavan vaikutusvaltainen maalaus, joka yhdistää Dalín teknisen taidon, surrealistisen mielikuvituksen ja henkilökohtaisen symboliikan. Se jatkaa herättämistä keskustelua ajan, muistojen ja alitajunnan suhteesta taiteessa.
Kuvaus
Maalaus oli ensimmäinen, jossa oli sulava taskukello, jota kutsuttiin "pehmeäksi kelloksi". Jotkut luulivat, että pehmeä kello oli saanut inspiraationsa Albert Einsteinin suhteellisuusteoriasta. Dalí sanoi, että kellot eivät saaneet inspiraatiota suhteellisuusteoriasta vaan auringossa sulavasta Camembert-juustosta.
Maalauksen keskellä on ihminen. Vasemmassa alareunassa oleva oranssi kello on muurahaisten peitossa. Dalí käytti maalauksissaan usein muurahaisia kuoleman symbolina.
The Persistence of Memory käyttää "realistisen maalaustekniikan tarkkuutta". Käytännössä maalaus näyttää pikemminkin joltakin, jonka ihminen voisi nähdä unessa kuin hereillä.
Maisema
Oikealla olevat kalliot ovat oletettavasti Cap de Creusin niemimaan kärki Koillis-Kataloniassa. Monet Dalín maalauksista ovat saaneet inspiraationsa Katalonian maisemista. Maalauksen etualalla on outo varjo, joka viittaa Pani-vuorelle.
Versiot
Dalí palasi tähän ajatukseen teoksessaan The Disintegration of the Persistence of Memory (1954). Tämä maalaus on Dalí-museossa Pietarissa Floridassa. Ensimmäinen Muistin pysyvyys -teos on Museum of Modern Artissa New Yorkissa. Dalí teki myös monia litografioita ja veistoksia pehmeistä kelloista.
