Litografia – mitä se on? Painomenetelmä, historia ja esimerkit
Tutustu litografiaan — painomenetelmän historia, tekniikat ja inspiroivat esimerkit. Opas litografian kehityksestä, käytöstä ja sen taiteellisista mahdollisuuksista.
Litografia (kreikan λίθος - lithos, 'kivi' + γράφω - graphο, 'kirjoittaa') on painomenetelmä, jossa käytetään kiveä (litografinen kalkkikivi) tai metallilevyä (teräs tai alumiini), jonka pinta on täysin sileä.
Baijerilainen kirjailija Alois Senefelder keksi litografian vuonna 1796 edulliseksi menetelmäksi teatteriteosten julkaisemiseen. Litografiaa voidaan käyttää tekstin tai taideteosten painamiseen paperille tai muulle sopivalle materiaalille.
Miten litografia toimii
Litografian periaate perustuu öljyn ja veden vastakkaisuuteen: kuva muodostetaan pinnalle aineilla, jotka hylkivät vettä mutta sitovat öljypohjaista painoväriä. Kuvan rasvaiset (tai öljypohjaiset) alueet ottavat vastaan musteen, kun taas kosteutetut, rasvattomat alueet hylkivät sitä.
Prosessi — askel askeleelta
- Pinnan valmistelu: litografinen kalkkikivi hiotaan ja tasoitetaan tai metallilevy puhdistetaan.
- Piirtäminen: kuva piirretään kiveen tai levyyn rasvaisilla kynillä, mastiksilla tai tusseilla.
- Kemiallinen käsittely: pintaa käsitellään gum arabic -liuoksella ja usein heikolla happo- tai etsausliuoksella, jotta rasvaiset ja rasvattomat alueet erotellaan pysyvästi.
- Kastelu: painolevy kostutetaan vedellä; vedellä kostuvat alueet hylkivät öljypohjaista mustetta.
- Värin levitys: öljypohjainen muste rullataan pinnalle; se tarttuu vain rasvaisiin kohtiin.
- Painatus: paperi asetetaan levyn päälle ja painetaan (painokoneella tai käsiprässillä) jolloin muste siirtyy paperille.
Tyypit ja nykyaikaiset variaatiot
- Kivilitografia: perinteinen menetelmä, jossa käytetään kalkkikiveä; erinomainen suoran piirtämisen ilmaisulle ja hienoille sävyille.
- Levy‑ tai metallilitografia: käytetään teräs- tai alumiinilevyjä, jotka kestävät pidempiä vedoksia ja ovat kevyempiä käsitellä kuin kivet.
- Offset‑litografia: teollinen versio, jossa kuva ensin siirtyy kumitelalle ja siitä paperille; erittäin yleinen sanoma- ja aikakauslehtipainossa sekä pakkausteollisuudessa.
- Fotolitografia (painotuotannossa): valokuvatekniikalla tehdään valotusherkälle pinnalle kuvasiirto, mikä mahdollistaa valokuvamaisen toiston ja tarkan värinhallinnan.
Missä litografiaa käytetään
- Taidevedokset ja rajoitetut grafiikka‑erät (artistien lithografiat, usein signeerattuina ja numeroituina).
- Julisteet ja mainosgrafiikka (esimerkiksi 1800–1900-luvun taitteen taiteelliset julisteet).
- Kirjapainotyöt, nuotit ja kartat (ennen massapainokoneiden yleistymistä).
- Teollinen painatus ja pakkausmateriaalit (nykyaikainen offset‑painatus).
Tunnettuja esimerkkejä ja tekijöitä
Litografia oli suosittu 1800–1900-luvun taitteen julistetaiteessa ja monien tunnettuja taiteilijoita kautta aikojen hyödynsivät menetelmää. Esimerkkejä:
- Henri de Toulouse‑Lautrec — tunnettu posterien käyttö ja vaikutus julistemediaan.
- Honoré Daumier — satiiriset litografiat ja karikatyyrit.
- Pablo Picasso ja Henri Matisse — tekivät myös litografioita osana grafiikan tuotantoaan.
- Eugène Delacroix — käytti litografiaa kokeellisena printtimediana.
Hyödyt ja rajoitukset
- Hyödyt: suora, piirtomaiselta tuntuva ilmaisu; laajat sävyvarjostukset; soveltuu sekä taiteellisiin vedoksiin että suurille painoksille (erityisesti offsetilla).
- Rajoitukset: kiviversio on raskas ja vaatii erikoistunutta työtilaa; perinteinen prosessi on aikaa vievä ja teknisesti vaativa; kivestä tehdyt vedokset eivät yleensä kestä yhtä suuria sarjoja kuin syväpaino- tai some muut menetelmät ennen kuin kivi kuluu.
Säilytys ja keräily
Taiteelliset litografiat voivat säilyä hyvin, kun niitä suojataan valolta, kosteudelta ja mekaaniselta kulutukselta. Arvostetut, rajoitetut vedokset ja artistin signeeraamat painokset ovat kiinnostavia keräilijöille.
Yhteenveto
Litografia on monipuolinen planografinen painomenetelmä, jonka perusta on öljyn ja veden vastakkaisuudessa. Se on tuonut vahvan panoksen sekä taiteeseen että teolliseen painotuotantoon: perinteiset kivilitografiat ovat taiteilijoiden työkalu, kun taas offset‑tekniikat hallitsevat suurta painotuotantoa nykypäivänä.
_1891.jpg)
Toulouse-Lautrec: La Goulou at the Moulin Rouge, värilitografoitu juliste (1891).
Johdanto
Litografiassa käytettiin alun perin vahaan tai muuhun öljyiseen aineeseen piirrettyä kuvaa, joka levitettiin litografiakivelle, jonka avulla painoväri siirrettiin painojäljelle. Nykyaikana kuva on usein tehty polymeeristä, joka on levitetty joustavalle alumiinilevylle.
Levyn tai kiven tasainen pinta on hieman karhennettu eli syövytetty, ja se on jaettu hydrofiilisiin (= vettä rakastaviin) alueisiin, jotka hyväksyvät vesikalvon ja hylkivät rasvaista mustetta, ja hydrofobisiin alueisiin, jotka hylkivät vettä ja hyväksyvät mustetta. Kuva voidaan painaa suoraan kivestä tai levystä (jolloin se on käänteinen alkuperäiseen kuvaan verrattuna) tai se voidaan siirtää joustavalle levylle, tavallisesti kumille, painotuotteeseen siirtämistä varten.
Tämä prosessi eroaa syväpainosta tai syväpainosta, jossa levy kaiverretaan, syövytetään tai tahrataan painoväriä sisältävien onteloiden tekemiseksi, sekä puupainosta ja kirjapainosta, joissa painoväriä levitetään kirjainten tai kuvien kohopinnoille.
Litografian alkuaikoina käytettiin sileää kalkkikivipalaa (tästä nimi "litografia" - "litos" (λιθος) on antiikin kreikan kiven sana). Kun öljypohjainen kuva oli levitetty pinnalle, levitettiin arabikumiliuosta veteen, jolloin arabikumiliuos tarttui vain öljyttömään pintaan. Painamisen aikana vesi tarttui kumi-arabiinipintoihin ja vältti öljyiset osat, kun taas painamiseen käytetty öljyinen muste teki päinvastoin.
Kromolitografia
Kromolitografian (värilitografia) keksivät Engelmann ja poika, jotka saivat patentin vuonna 1837. Sen jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin se pääsi täyteen kaupalliseen kehitykseen.
Käyttämällä useampaa kuin yhtä kiveä voidaan samaan kuvaan lisätä eri värejä. Jokainen väri tarvitsee oman kiven. Alphonse Muchan ja Toulouse-Lautrecin kaltaisten taiteilijoiden suuret julisteet on tehty tällä tavalla. Monimutkaiset grafiikat saattavat tarvita kaksikymmentä tai useampia kiviä.
Etsiä