The Tell-Tale Heart

Tarina

"Kertova sydän" on tarina, joka kerrotaan ensimmäisessä persoonassa, mikä tarkoittaa, että kertoja kertoo omista tunteistaan ja teoistaan. Tarinassa ei kerrota, onko kertoja mies vai nainen.

Kertoja asuu vanhan miehen kanssa, jolla on sumea, korppikotkan näköinen silmä. Kertoja tuntee vainoharhaisuutta ja alkaa pelätä vanhan miehen outoa silmää. Kertojaa häiritsee silmä niin paljon, että hän suunnittelee vanhuksen murhaa. Yli viikon ajan kertoja hiippailee öisin vanhuksen huoneeseen, tarkkailee ja odottaa oikeaa hetkeä iskeä. Vanhan miehen silmät ovat kuitenkin kiinni, jolloin sumea silmä jää piiloon, ja kertoja menettää halunsa tappaa.

Eräänä yönä vanhus kuitenkin herää kertojan katsellessa, ja silmä paljastuu. Kertoja iskee ja tukehduttaa vanhuksen omalla patjallaan. Kertoja paloittelee ruumiin ja piilottaa palat lattialautojen alle. Sitten kertoja siivoaa paikan peittääkseen kaikki merkit rikoksesta. Kun kertoja kertoo, että poliisi (onko se harhaa vai totta, jää epäselväksi) vastaa naapurin soittoon, kun tämä kuuli hätääntyneen huudon, kertoja kutsuu poliisin katsomaan ympärilleen luottaen siihen, etteivät he löydä mitään todisteita murhasta. He istuvat vanhuksen huoneen ympärillä, aivan ruumiin piilopaikan päällä, eivätkä silti epäile mitään.

Kertoja alkaa kuitenkin kuulla hiljaista ääntä. Kun ääni voimistuu, kertoja hallusinoi, että se on vanhan miehen sydämenlyönti, joka tulee lattialautojen alta. Vainoharhaisuus lisääntyy, kun poliisit eivät tunnu kiinnittävän huomiota ääneen, joka on tarpeeksi kova, jotta kertoja myöntää kuulleensa sen. Jatkuvasta sydämenlyönnistä järkyttyneenä ja tuntien, että poliisien täytyy olla tietoisia sydämenlyönneistä, kertoja menettää itsehillintänsä ja tunnustaa tappaneensa vanhan miehen ja käskee poliiseja repimään lattialankut auki ruumiin paljastamiseksi.

Kertoja vakuuttaa koko tarinan ajan olevansa tervejärkinen, mutta samalla hän antaa vaikutelman vakavista hallusinaatioista tai vainoharhaisuudesta, joka johtuu mahdollisesti syyllisyydestä, joka johtuu vanhuksen murhasta.

Analyysi

"The Tell-Tale Heart alkaa medias res, keskellä tapahtumaa. Alku on käynnissä oleva keskustelu kertojan ja toisen henkilön välillä, jota ei tunnisteta millään tavalla. On arveltu, että kertoja tunnustaa vankilanjohtajalle, tuomarille, lehtitoimittajalle, lääkärille tai psykiatrille. Kuka ikinä se onkin, se herättää kertojassa tarpeen selittää itseään hyvin yksityiskohtaisesti. Kertomuksen ensimmäinen sana "Totta!" on hänen syyllisyytensä tunnustaminen.

Yksi alkutekstin ja koko tarinan liikkeellepanevista voimista ei ole se, että kertoja pitää kiinni syyttömyydestään vaan mielenterveydestään. Hänen vakuuttelunsa on kuitenkin itsetuhoista, koska hän myöntää täysin olevansa syyllinen murhaan. Hänen mielenvikaisuutensa kieltäminen perustuu hänen järjestelmälliseen toimintaansa ja tarkkuuteensa - rationaalinen selitys irrationaaliselle käyttäytymiselle (murha). Tätä rationaalisuutta heikentää kuitenkin hänen motivaationsa puute ("Object there was no. Passion there was no."). Tästä huolimatta hän kuitenkin sanoo, että ajatus murhasta "kummitteli minussa yötä päivää". Tarinan loppukohtaus on kuitenkin seurausta kertojan syyllisyydentunteesta. Kuten monilla goottilaisen perinteen hahmoilla, hänen hermonsa sanelevat hänen todellisen luonteensa. Huolimatta parhaista yrityksistään puolustautua, kertojan "aistien liiallinen terävyys", jonka avulla hän kuulee sydämen lyövän lattialaudoissa, on se, mikä vakuuttaa lukijan siitä, että hän on todella hullu. Poen aikaiset lukijat olisivat olleet erityisen kiinnostuneita mielenvikaisuutta koskevasta puolustuksesta 1840-luvulla käytyjen kiistojen keskellä.

On kuitenkin epäselvää, onko kertojalla todella hyvin tarkat aistit vai kuvitteleeko hän vain asioita. Jos hänen tilansa uskotaan todeksi, se, mitä hän kuulee tarinan lopussa, ei ehkä olekaan vanhan miehen sydän vaan kuolemanvartijakuoriaisia. Kertoja myöntää ensin kuulleensa kuolonkelloja seinässä hätkähdytettyään vanhuksen unestaan. Taikauskon mukaan kuolemankellot ovat merkki lähestyvästä kuolemasta. Eräs kuolonkellokuoriaislaji hakkaa päätään pintoja vasten, oletettavasti osana parittelurituaalia, kun taas toisista kuoriaisista kuuluu tikittävä ääni.

Vanhan miehen ja kertojan välinen suhde on epäselvä, samoin kuin heidän nimensä, ammattinsa tai asuinpaikkansa. Itse asiassa tämä epäselvyys lisää tarinaa ironisena vastapainona juonen tiukalle yksityiskohtien huomioimiselle. Kertoja voi olla vanhan miehen palvelija tai, kuten useammin oletetaan, hänen poikansa. Siinä tapauksessa vanhan miehen "korppikotkan" silmä symboloi vanhempien valvontaa ja mahdollisesti isän periaatteita oikeasta ja väärästä. Silmän murhaaminen on siis omantunnon poistamista. Silmä voi myös edustaa salaisuutta, mikä taas leikittelee moniselitteisellä puutteella, joka koskee miestä tai kertojaa. Vasta kun silmä viimeisenä yönä lopulta löydetään auki, jolloin se läpäisee salaisuuden verhon, murha toteutuu.

Entinen runoilija Richard Wilbur on ehdottanut, että tarina on allegorinen kuvaus Poen runosta "Tieteelle". Runo kuvaa mielikuvituksen ja tieteen välistä kamppailua. "The Tell-Tale Heartissa" vanha mies edustaa tieteellistä rationaalista mieltä, kun taas kertoja on mielikuvituksellinen.

Julkaisuhistoria

"The Tell-Tale Heart" julkaistiin ensimmäisen kerran bostonilaisessa The Pioneer -lehdessä tammikuussa 1843, jota toimitti James Russell Lowell. Poelle maksettiin todennäköisesti vain 10 dollaria. Sitä tarkistettiin hieman, kun se julkaistiin uudelleen Broadway Journalin 23. elokuuta 1845 ilmestyneessä numerossa. Se painettiin uudelleen useita kertoja Poen elinaikana.

Mukautukset

• Internet Movie Database -tietokannassa on 1.9.2007 lähtien 21 sovitusta.
• UPA:n animaatioelokuvaversio, jonka lukee James Mason, The Tell-Tale Heart ("Kertova sydän").1953), sisältyy Yhdysvaltojen kansalliseen elokuvarekisteriin tallennettuihin elokuviin.
• The Tell-Tale Heart, vuoden 1960 versio.
• Winifred Phillips esitti tarinan Winifred Phillipsin säveltämän musiikin kanssa osana NPR:n "Tales by American Masters" -sarjaa vuonna 1998, ja se julkaistiin DH Audion kautta.
• Kanadalaisessa radio-ohjelmassa Nightfall esitettiin sovitus 1. elokuuta 1980.

Työt inspiroivat

Musiikki

• "The Tell-Tale Heart" on yksi useista Poen tarinoiden innoittamista kappaleista albumilla Tales of Mystery and Imagination (alkuperäinen versio). 1976, CD-remix 1987), jonka on tehnyt The Alan Parsons Project. Sen laulaa Arthur Brown.
• Osoitteessa 2003Lou Reed julkaisi käsitealbuminsa The Raven, joka koostuu useista Poen inspiroimista teoksista, mukaan lukien kappale "The Tell-Tale Heart".
• Insane Clown Possen vuonna 1995 julkaistun The Riddlebox -albumin kappale "Ol' Evil Eye" on saanut inspiraationsa tästä tarinasta.
• Kalifornialaisen post-hardcore -yhtye From First to Lastin kappaleessa "Ride the Wings of Pestilence" on yhtäläisyyksiä "The Tell-Tale Heartin" kanssa. Tätä ei kuitenkaan ole koskaan vahvistettu.

Televisio

• Eräässä Simpsonit-sarjan jaksossa ("Lisan kilpailija", 11. syyskuuta 1994) esitettiin "Tell-Tale Heartin" innoittama kostoisku Lisan ja uuden opiskelijan välillä. Jaksossa Lisa piilottaa kilpailevan oppilaan dioraaman tarinasta ja korvaa sen oikealla eläinsydämellä. Kun hänen syyllisyytensä kasvaa, hän luulee kuulevansa dioraaman sydämen lyövän lattialautojen alla.
• SpongeBob SquarePantsin 1. kauden jaksossa "Squeaky Boots" herra Krabs hautaa vinkuvat saappaat lattialankkujen alle, kunnes alkaa kuulla ääntä yhä enemmän ja enemmän, ennen kuin hän napsahtaa ja kaivaa ne esiin sanoen: "Se on kammottavien saappaiden vinkumista!".