Syyntakeettomuus: rikosoikeudellinen mielenvika, puolustus ja seuraukset
Syyntakeettomuus, rikosoikeudellinen mielenvika: puolustus, oikeudelliset määritelmät ja seuraukset – vapautus rangaistuksesta vai sijoitus mielenterveyslaitokseen.
Rikosoikeudenkäynneissä syyntakeettomuuden puolustuksella tarkoitetaan väitettä, jonka mukaan vastaaja ei ole vastuussa teoistaan mielisairauden vuoksi. Ihmiset, jotka on todettu mielisairaiksi, on vapautettu täydestä rikosoikeudellisesta rangaistuksesta Hammurabin lakikokouksesta lähtien. Eri lainkäyttöalueilla on erilaisia määritelmiä oikeudellisesta mielenvikaisuudesta. Mielisairauden toteaminen johtaa yleensä siihen, että vastaaja suljetaan vankilan sijasta mielenterveyslaitokseen. Ensimmäisenä tätä puolustautumiskeinoa käytti Daniel Sickles, kun hän tappoi vaimonsa rakastajan Francis Barton Keyn (Francis Scott Keyn poika) vuonna 1859.
Mitä syyntakeettomuus tarkoittaa?
Syyntakeettomuudella tarkoitetaan oikeudellista käsitettä, jossa henkilön kyky ymmärtää tekonsa luonnetta tai toimia lain edellyttämällä tavalla on vakavasti heikentynyt mielenterveyden vuoksi. Käytännössä arvio kohdistuu siihen, oliko henkilöllä teon aikaan sellainen psyykkinen tila, että hän ei voinut kantaa rikosoikeudellista vastuuta.
Miten syyntakeisuus arvioidaan?
Arviointi perustuu yleensä oikeuspsykiatriseen tutkimukseen ja asiantuntijalausuntoihin. Asiantuntijat selvittävät muun muassa:
- onko henkilöllä diagnosoitu mielenterveyden häiriö;
- vaikuttiko häiriö suoraan käyttäytymiseen teon aikana;
- ymmärsikö henkilö teon laillisen luonteen ja seuraukset;
- voiko henkilö hallita käytöstään tai tehdä valintoja tilanteessa.
Erilaiset oikeusalueet käyttävät erilaisia testejä ja kriteerejä. Tunnettuja lähestymistapoja ovat esimerkiksi M'Naghten-testi (kognitiivinen kyvyttömyys erottaa oikein ja väärin) ja Model Penal Code -tyyppinen substantial capacity-testi (kyvyn merkittävä alentuminen ymmärtämisessä tai toiminnan kontrollissa).
Kenellä on todistusvelvollisuus?
Se, kuka kantaa todistusvelvollisuuden syyntakeellisuudesta, vaihtelee. Joissain järjestelmissä puolustus esittää väitteen ja sen tueksi asiantuntijalausuntoja, kun taas toisissa syytesyyttäjä joutuu osoittamaan syyntakeellisuuden yli kohtuullisen epäilyksen. Käytännössä oikeus päättää lopulta asiantuntijalausuntojen perusteella.
Seuraamukset ja käytännön erot rangaistukseen
Jos vastaaja todetaan syyntakeettomaksi, seurauksena ei yleensä ole tavanomainen rikosoikeudellinen rangaistus (esim. vankeus), vaan mielenterveydellisiin hoito- ja turvallisuustoimenpiteisiin määrääminen. Näitä voivat olla esimerkiksi tahdosta riippumaton psykiatrinen hoito tai niin kutsutut pakkotoimenpiteet. Käytännössä tämä voi johtaa pitkäaikaiseen sijoitukseen psykiatriseen yksikköön, jonka kestoa valvotaan ja arvioidaan säännöllisesti.
Joissain järjestelmissä on myös väliasteita, kuten vähentynyt syyntakeisuus (engl. diminished responsibility), jolloin rangaistus voi olla lievempi kuin täydessä syyntakeellisuudessa mutta rajoitetumpi kuin normaalissa rangaistuksessa.
Eroja eri oikeusjärjestelmien välillä
Maakohtaiset erot ovat suuria. Joissakin maissa syyntakeettomuus johtaa käytännössä vapauttamiseen mutta lääketieteelliseen hoitoon siten, että henkilö voidaan vapauttaa ehdollisesti tai jäädä hoitoon. Toisissa maissa seuraamuksena voi olla useita erilaisia hoito- tai valvontamuotoja tai määräaikaisia toimenpiteitä. Lisäksi rikosprosessin käytännöt, kuten asiantuntijoiden rooli, tuomioistuimen harkinta ja vapautuksen ehdot, poikkeavat merkittävästi.
Oikeuspsykiatrian ja lain välinen rajapinta
Oikeuspsykiatria on keskeinen osa syyntakeusarvioita. Asiantuntijat tuovat tuomioistuimen käyttöön diagnoosit, hoitomahdollisuudet ja ennusteet vaarallisuudesta. Tuomioistuin tekee lopullisen päätöksen syyntakeellisuudesta ja siihen perustuvista seuraamuksista käyttäen oikeudellisia normeja ja asiantuntijalausuntoja.
Eettiset ja yhteiskunnalliset näkökulmat
Syitä ja seurauksia arvioitaessa kohdataan useita eettisiä kysymyksiä: miten turvataan yhteiskunta ja samalla kunnioitetaan potilaan oikeuksia, miten estetään puolustuksen väärinkäyttö ja miten varmistetaan asianmukainen hoito ja kuntoutus. Syyntakeellisuuspuolustuksen käyttö herättää myös keskustelua leimautumisesta ja siitä, miten mielenterveysongelmat erotetaan rikosoikeudellisesta vastuusta.
Neuvot käytännössä
- Jos joku epäilee mielenterveyteen liittyvien tekijöiden vaikuttaneen rikokseen, on tärkeää saada sekä oikeudellista että psykiatrista neuvontaa.
- Puolustuksessa kannattaa hyödyntää päteviä oikeuspsykiatrisia arvioita ja kokenutta rikosasiamiestä tai lakimiestä.
- Tuomioistuin ratkaisee lopullisesti syyntakeellisuuden ja sen seuraukset asiantuntijalausuntojen ja oikeudellisten kriteerien perusteella.
Yhteenvetona: syyntakeettomuuden puolustus on oikeudellinen keino, jolla pyritään osoittamaan, että henkilön mielentila poisti tai merkittävästi heikensi rikosoikeudellista vastuuta. Sen tulkinta ja seuraamukset vaihtelevat eri oikeusjärjestelmissä, ja asian käsittelyssä yhdistyvät juridinen harkinta ja lääketieteellinen asiantuntemus.
Sovellus
Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa mielenvikaisuuden puolustuksen käyttö on harvinaista. Yhdistyneessä kuningaskunnassa mielenvikaisuuteen vetoaminen on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt. Lieventävät seikat, kuten päihtymys (tai useammin heikentynyt toimintakyky), jotka eivät ole oikeutettuja mielenvikaisuuden puolustukseen, voivat johtaa syytteen lieventämiseen tai tuomion lieventämiseen.
Kysymys siitä, kenellä on todistustaakka, on ongelma Yhdysvalloissa. Ennen John Hinckley Jr:n oikeudenkäyntiä todistustaakka oli useimmissa osavaltioissa hallituksella. Sen jälkeen monissa näistä osavaltioista vaadittiin puolustusta todistamaan, että syytetty oli laillisesti mielisairas. Jos todistustaakka on edelleen osavaltiolla, syyttäjän vaatimuksena on, että todisteita ei ole syytä epäillä. Jos puolustuksella on todistustaakka, vaatimuksena on todisteiden ylivoimaisuus (alhaisempi vaatimus).
Asiantuntijalausunnot
Puolustus perustuu oikeuslääketieteen mielenterveysalan ammattilaisten tekemiin arviointeihin, joissa käytetään oikeuspaikan mukaan sopivaa testiä. Heidän lausuntonsa ohjaa valamiehistöä (tai tuomaria penkkioikeudenkäynnissä). He eivät kuitenkaan voi todistaa vastaajan rikosoikeudellisesta vastuusta. Tämä on valamiehistön tai tuomarin päätettävissä. Mielenterveysasiantuntijat voivat todistaa, ymmärsikö vastaaja rikoksen tekohetkellä, että hänen tekonsa oli väärin. Jos vastaaja toimi tekohetkellä harhakuvitelman vallassa ja pystyi silti erottamaan oikean ja väärän, hän ei ole mielisairas ja häntä voidaan rangaista.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on mielenvikaisuuden puolustautuminen rikosoikeudenkäynneissä?
V: Syyntakeettomuuspuolustus on väite, jonka mukaan vastaaja ei ole vastuussa teoistaan mielisairauden vuoksi.
K: Ovatko ihmiset, jotka on todettu mielisairaiksi, historiallisesti olleet vapautettuja täydestä rikosoikeudellisesta rangaistuksesta?
V: Kyllä, ihmiset, jotka on todettu mielisairaiksi, on vapautettu täydestä rikosoikeudellisesta rangaistuksesta Hammurabin lakikokouksesta lähtien.
Kysymys: Onko oikeudellisen mielenvikaisuuden määritelmät vaihtelevat eri lainkäyttöalueilla?
V: Kyllä, eri lainkäyttöalueilla on erilaisia oikeudellisen mielenvikaisuuden määritelmiä.
K: Mitä tapahtuu yleensä syytetyille, jotka todetaan mielisairaiksi?
V: Syytetyt, jotka todetaan mielisairaiksi, suljetaan yleensä vankilan sijasta mielenterveyslaitokseen.
K: Kuka käytti ensimmäisenä mielenvikaisuuden puolustusta?
V: Daniel Sickles käytti ensimmäisenä mielenvikaisuuteen perustuvaa puolustusta vuonna 1859, kun hän tappoi vaimonsa rakastajan Francis Barton Keyn.
K: Käytetäänkö mielenvikaisuutta koskevaa puolustusta nykyään yleisesti rikosoikeudenkäynneissä?
V: Mielisairauspuolustuksen menestyksekäs käyttö on vähentynyt tasaisesti 1980-luvulta lähtien, mutta sitä käytetään edelleen joissakin rikosoikeudenkäynneissä.
K: Mikä on mielenvikaisuuden puolustuksen tarkoitus?
V: Syyntakeettomuuspuolustuksen tarkoituksena on tunnustaa, että joillakin mielenterveysongelmista kärsivillä henkilöillä ei ehkä ole kykyä ymmärtää tekojensa seurauksia eivätkä he näin ollen ole niistä täysin vastuussa.
Etsiä