Tongyong Pinyin on Taiwanissa keksitty mandariinikiinan romanisointi eli tapa kirjoittaa mandariinikiina roomalaisilla aakkosilla. Taiwanilaiset loivat sen vastustaakseen Hanyu Pinyiniä, joka on mandariinikiinan virallinen kirjoitustapa Manner-Kiinassa, YK:ssa ja useimmissa muissa kansainvälisissä järjestöissä, koska monet taiwanilaiset eivät halua käyttää Kiinan kommunistisen puolueen luomaa kirjoitusjärjestelmää. Vuonna 2002 siitä tuli Taiwanin virallinen romanisaatio, vaikka ketään ei olekaan pakotettu käyttämään sitä. Vuonna 2009 Taiwan kuitenkin korvasi Tongyongin Hanyulla saaren viralliseksi romanisaatioksi. Vaikka Taipeissa käytetään nykyään enimmäkseen Hanyu-kirjaimistoa, monissa kaupungeissa, erityisesti Etelä-Taiwanissa, käytetään edelleen monia eri romanisointeja, kuten Tongyong-kirjaimistoa, ja se on edelleen nähtävissä monissa paikoissa.

Tongyong Pinyin kehitettiin 1990-luvun lopulla ja virallistettiin osittain Taiwanin hallinnon toimesta vuonna 2002. Sen taustalla oli sekä käytännöllisiä että poliittisia syitä: tavoitteena oli luoda kotimainen, neutraali ja käyttäjäystävällinen romanisointijärjestelmä, joka erottuisi Kiinassa kehitetystä Hanyu Pinyinistä. Tongyong korosti yksinkertaisuutta ja paikallista identiteettiä, ja sen käyttöä edistettiin etenkin paikallistasolla, katukylteissä, opasteissa ja joissain virallisissa julkaisuissa.

Järjestelmän asema muuttui kuitenkin vuonna 2009, kun Taiwanin keskusviranomaiset päättivät yhtenäistää mandariinikiinan romanisoinnin ja ottaa käyttöön kansainvälisesti laajemmin tunnustetun Hanyu Pinyin -järjestelmän. Siirto perusteltiin muun muassa kansainvälisellä yhteensopivuudella, matkailun helpottamisella ja globaalilla tiedonvaihdolla. Päätös ei kuitenkaan poistanut paikallista vaihtelua: monet kaupungit ja kunnat olivat jo ehtineet ottaa Tongyongin käyttöön, ja osa kyltityksestä ja paikannimistä on yhä Tongyong-muodossa.

Nykyinen tilanne on se, että vaikka virallinen standardi on nyt Hanyu Pinyin, käytännössä Taiwanissa näkyy sekalainen sekoitus romanisointijärjestelmiä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi:

  • erilaisten järjestelmien rinnakkaista käyttöä katukyltityksessä, liikenteessä ja julkisissa palveluissa;
  • paikannimien ja ihmisten nimien kirjoitusmuotojen vaihtelua dokumenteissa ja kartoissa;
  • joissain paikallisissa kouluissa ja materiaaleissa edelleen käytössä olevia Tongyong-muotoja.

Tongyongin ympärille syntyi ja syntyy edelleen poliittista keskustelua. Kannattajat näkevät sen osana taiwanilaista kielellistä ja kulttuurista identiteettiä ja arvostavat sen paikallista kehitystä. Vastustajat taas pitävät yhtenäisen, kansainvälisesti tunnustetun Hanyu Pinyin -järjestelmän käyttöönottoa tärkeänä muun muassa matkailun ja kansainvälisen viestinnän kannalta.

Romanisointeja on muitakin; ennen Tongyongia ja rinnalla on käytetty esimerkiksi Wade–Giles -järjestelmää, MPS (Mandarin Phonetic Symbols) ja paikallisia kirjoitusmuotoja. Tämä historiallisen moninaisuuden takia ulkomaalaisille tai saapuville matkailijoille voi joskus aiheutua sekaannusta eri kirjoitusasujen vuoksi.

Yhteenvetona: Tongyong Pinyin oli merkittävä kotimainen yritys luoda Taiwanin omannäköinen mandariinikiinan romanisointi. Vuodesta 2009 lähtien Taiwanin virallinen romanisointi on kuitenkin Hanyu Pinyin, mutta Tongyongin jälkiä ja vaikutuksia näkyy edelleen erityisesti paikallisessa kyltityksessä ja paikkanimissä.