Latinalaiset aakkoset: historia, käyttö ja rakenne
Tutustu latinalaisten aakkosten historiaan, rakenteeseen ja nykykäyttöön — miten ne syntyivät, muuttuivat ja muovaavat kieliä ympäri maailmaa.
Latinalainen tai roomalainen kirjoitusasu on kirjoitusjärjestelmä, jota käytetään monien nykypäivän kielten kirjoittamiseen. Se on nykyään maailman käytetyin kirjoitusjärjestelmä. Se on virallinen kirjoitusjärjestelmä lähes kaikille Länsi-Euroopan kielille ja joillekin Itä-Euroopan kielille. Sitä käyttävät myös eräät Euroopan ulkopuoliset kielet, kuten turkki, vietnam, malaiji, somali, swahili ja tagalog. Se on vaihtoehtoinen kirjoitusjärjestelmä sellaisille kielille kuin hindi, urdu, serbia ja bosnia.
Aakkoset on kirjoitusjärjestelmä, joka on kehittynyt kreikkalaisten aakkosten länsimaisesta muunnoksesta. Etruskit kehittivät sen ensimmäisenä lainattuaan kreikkalaiset aakkoset, ja roomalaiset kehittivät sitä edelleen. Joidenkin kirjainten äänteet muuttuivat, joitakin kirjaimia hävisi ja joitakin tuli lisää, ja kehittyi useita kirjoitustyylejä ("käsiä"). Kaksi tällaista tyyliä yhdistettiin yhdeksi kirjoitusasuksi, jossa oli isoja ja pieniä kirjaimia ("isoja" ja "pieniä" kirjaimia). Nykyaikaiset isot kirjaimet eroavat vain vähän roomalaisista vastineistaan. Alueellisia eroja on vähän.
Historia lyhyesti
Latinalaiset aakkoset juontavat juurensa foinikialaisesta konsonanttikirjoituksesta, josta kreikkalaiset kehittivät vokaaleja sisältävän aakkoston. Kreikan kautta aakkoset levisivät etruskeille ja sieltä roomalaisille, jotka muokkasivat muotoja ja äännearvoja. Rooman valtakunnan aikana syntyneet kirjoitustyylit (esim. majuscula eli roomalaiset isot kirjaimet ja myöhemmin minuskeli eli pienaakkoset) yhdistyivät keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla nykyisten iso- ja pienaakkosten esimuodoiksi.
Keskiajan käsikirjoitukset, erityisesti karolinginen minuskelikäsiala (Carolingian minuscule, 8.–9. vuosisata), ovat ratkaisevassa asemassa pienten kirjainten muodon vakiinnuttamisessa. Myöhemmin renessanssin ja painokoneen myötä kirjainmuodot vakiintuivat, ja uusia merkkejä lisättiin tarpeen mukaan: esimerkiksi erotuksen vuoksi J eriytyi I:stä, U eriytyi V:stä ja W syntyi tupla-U:n (tai V:n) muodossa.
Rakenne ja muunnelmat
- Perusmerkistö: Englannin ja monien muiden kielten tavallinen perusalfabetti sisältää 26 kirjainta (A–Z), mutta latinalainen kirjoitus on laajennettavissa.
- Diakriittimerkit ja lisäkirjaimet: Monet kielet käyttävät aksentteja, tildaa, pisteitä ym. (esim. é, ñ, ä, ø, ł) tai yhdistelmäkirjaimia kuten æ ja œ. Näitä kutsutaan usein laajennetuksi latinalaiseksi kirjasetiksi.
- Kaksikirjaimet ja ligatuurit: Joissain kielissä äänteitä merkitään digrafi- tai trigraph-yhdistelmillä (esim. ch, th). Ligatuurit (æ, œ) ovat historiallisesti yleisiä ja tietyissä kielissä edelleen osa ortografiaa.
- Iso- ja pienaakkoset: Ero isot ja pienet kirjaimet tulee käsialojen ja typografisten traditioiden yhdistämisestä; pienaakkoset ovat helpompia nopeaan kirjoittamiseen ja luettavampia käsi- ja painotekstissä.
- Kirjoitustyylit: Serifi- ja sans-serif-typografia, kursiivi/italic sekä kalligrafiset muodot ovat kaikki latinalaisen aakkoston typografisia variantteja.
Käyttö ja leviäminen
Latinalaisia aakkosia käytetään laajasti Euroopassa, Amerikassa, Australiassa ja monissa Afrikan ja Aasian kielissä. Monet alueelliset ja poliittiset muutokset ovat johtaneet siihen, että aiemmin käytetyt kirjoitusjärjestelmät korvattiin latinalaisella: esimerkiksi turkin kirjoitusreformi (Atatürkin uudistus 1928) vaihtoi arabialaisen kirjaimen latinalaiseen; vietnamessa quốc ngữ korvasi aiemmat kirjoitusmuodot; malaijin ja somalin latinalaiset ortografiat vakiintuivat kolonialismin ja kansallisten kielipolitiikkojen seurauksena.
Toisaalta jotkin kielet säilyttävät useita rinnakkaisia kirjoitusjärjestelmiä: esimerkiksi serbiassa käytetään sekä kyrillistä että latinalaista kirjainta, ja bosniassa/kroaatissa/serbiassa latinalainen kirjoitus on yksi vaihtoehto. Intian kielistä useimmat käyttävät omia Brahmi-perheen kirjoituksiaan (esim. hindi devanagari), mutta latinalaista käytetään usein translitteraatiossa ja teknisessä viestinnässä.
Tietotekniset ja kansainväliset näkökulmat
ASCII-merkistö sisällytti alkujaan basic latin -kirjaimet (26 aakkosta), ja myöhemmin ISO-8859-1 (Latin-1) ja muut laajennukset lisäsivät eurooppalaisia diakriittimerkkejä. Nykyään Unicode sisältää laajan joukon latinalaisia merkkejä eri kielivariaatioille, mikä mahdollistaa monikielisen tekstinkäsittelyn ja internetin yhtenäisen käytön.
Ortografia ja kielikohtaiset erot
Latinalaisen aakkoston järjestys (a–z) on vakiintunut, mutta kunkin kielen tarkka aakkos- ja lajittelujärjestys voi poiketa (esim. espanjan ñ on erillinen kirjain, ruotsissa å, ä, ö sijaitsevat z:n jälkeen). Lisäksi kielten ortografiat voivat käyttää erilaista merkitystä digrafeille ja mukauttaa aakkostoa tarpeen mukaan.
Yhteenveto
Latinalaiset aakkoset ovat kehittyneet vuosituhansien kuluessa foinikialaisesta ja kreikkalaisesta traditiosta etruskilaisen ja roomalaisen väylän kautta. Ne ovat joustava, laajasti levinnyt ja helposti laajennettava kirjoitusjärjestelmä, jota on muokattu lukemattomin keinoin palvelemaan eri kielten fonetiikkaa, typografiaa ja teknisiä vaatimuksia. Nykyään ne ovat keskeinen osa kirjallista viestintää, koulutusta, hallintoa ja digitaalista viestintää ympäri maailman.
Aakkosten kirjaimet
Alkuperäiset latinalaiset aakkoset
Roomalaisten käyttämät latinalaiset aakkoset:
| Symboli | A | B | C | D | E | F | G | H | I | K | L | M | N | O | P | Q | R | S | T | V | X | Z |
| Kirjaimen latinankielinen nimi: | ā | bē | kē | dē | ē | ef | gē | hā | ī | kā | el | em | fi | ō | pē | qū | er | es | tē | ū | ex | zēta |
| Latinankielinen nimi (IPA): | [aː] | [beː] | [keː] | [deː] | [eː] | [ɛf] | [geː] | [haː] | [iː] | [kaː] | [ɛl] | [ɛm] | [ɛn] | [oː] | [peː] | [kuː] | [ɛr] | [ɛs] | [teː] | [uː] | [ɛks] | ['zeːta] |
Uudet aakkoset
Aakkosten nykyaikaista versiota käytetään monien kielten kirjoittamiseen. Indoeurooppalaiset kielet, erityisesti Länsi-Euroopan kielet, kirjoitetaan useimmiten latinalaisilla aakkosilla. Näihin kieliin kuuluvat germaaniset kielet (joihin kuuluvat muun muassa englanti, saksa ja ruotsi) ja romaaniset kielet (joihin kuuluvat muun muassa ranska, espanja, italia ja portugali). On tietenkin olemassa indoeurooppalaisia kieliä, jotka eivät käytä latinalaisia aakkosia, kuten kreikka ja venäjä, sekä muita kuin indoeurooppalaisia kieliä, jotka käyttävät latinalaisia aakkosia, kuten vietnam.
Lähes kaikissa roomalaisia aakkosia käyttävissä kielissä on diakriittisiä merkkejä, jotka ovat kirjainten ylä- tai alapuolella olevia symboleja. Niitä käytetään esimerkiksi ääntämisessä ja ääntämisessä. Englanti on ainoa suuri eurooppalainen kieli, jossa ei ole näitä merkkejä, ainakaan äidinkielisissä sanoissa. Muista kielistä otetuissa sanoissa käytetään toisinaan diakriittisiä merkkejä oikean ääntämisen selventämiseksi.
Perusaakkosissa käytetään seuraavia kirjaimia:
| Isot kirjaimet | A | B | C | D | E | F | G | H | I | J | K | L | M | N | O | P | Q | R | S | T | U | V | W | X | Y | Z |
| Pienet kirjaimet | a | b | c | d | e | f | g | h | i | j | k | l | m | n | o | p | q | r | s | t | u | v | w | x | y | z |
Muut versiot
Roomalaisessa kirjoitusasussa on vähemmän kirjaimia kuin joidenkin sitä käyttävien kielten äänteissä. Joissakin kielissä kirjainten puutetta korvataan diakriittisillä merkeillä, kuten ă, â, á, é, í, î, ó, ẹ, ị, ọ, ụ, ã, ả, ẻ, ỉ, ỏ, ủ, ñ, č, ď, ě, í, ň, ř, š, ș, ť, ț, ú, ů, ž ja đ. Käytännössä tämä lisää kirjainten määrää heidän aakkosissaan. Kielet, joissa käytetään joitakin näistä kirjaimista, ovat ranska, tšekki, puola, unkari, romania, espanja, tagalog, vietnam, esperanto ja igbo.
Monet kielet muuttivat kirjoitusjärjestelmänsä latinalaiseksi. Joissakin maissa eurooppalaiset pakottivat alkuperäiskansat käyttämään sitä. Vietnamin kieli kirjoitettiin kiinalaisilla kirjaimilla, ja on olemassa kiinalaispohjainen vietnamilainen kirjoitusjärjestelmä nimeltä chunom. Kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän ongelmana on suuri määrä merkkejä, jotka on opeteltava, ennen kuin henkilö on todella lukutaitoinen. Vietnamin hallitus siirtyi 1900-luvun alussa latinalaisiin aakkosiin, jotta maan lukutaitoa voitaisiin lisätä. Vietnamilaiset käyttivät latinalaisia aakkosia vielä itsenäistymisen jälkeenkin, koska ne oli paljon nopeampi oppia kuin kiinalaiset kirjaimet (chu nom).
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Ottomaanien valtakunta kaatui, Kemal Atatürk aloitti Turkissa latinalaisen kirjaimiston käytön. Kun Neuvostoliitto hajosi, jotkut sen pienemmät kielet alkoivat käyttää latinalaisia aakkosia. Nykyään sitä käytetään Turkmenistanissa, Uzbekistanissa ja Azerbaidžanissa. Kazakstan ilmoitti vuonna 2018, että latinalaisista aakkosista tulee Kazakstanin kielen pääkirjoitusjärjestelmä.
Kielen kirjoitustavan muuttamista latinalaisiksi kirjaimiksi kutsutaan romanisaatioksi. Monet ihmiset, jotka eivät puhu kieltä, lukevat romanisoidun version tietääkseen, miltä sanat suunnilleen kuulostavat, vaikka se ei olisikaan kielen normaali kirjoitustapa. Jotkin kielet, kuten kiina ja japani, käyttävät kielissään latinalaisia aakkosia, jotta niitä voidaan kirjoittaa tietokoneella helpommin. Manner-Kiinassa pinyin on mandariinikiinan virallinen romanisaatio, ja sitä käytetään kiinalaisten merkkien kirjoittamiseen tietokoneella kirjoittamalla ne foneettisesti. Vaikka monissa japanilaisissa tietokoneissa on kana-näppäimistö, jolla japanin kieltä voidaan kirjoittaa tietokoneella, japania voidaan kirjoittaa myös latinalaisin aakkosin. IME (input method editor) -niminen ohjelmisto muuntaa latinalaiset kirjaimet, joita japaniksi kutsutaan romajiksi, japanilaisiksi kana- ja kanji-kirjaimiksi.

Portugalin kielen merkki, jossa käytetään ç
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on latina tai roomalainen kirjoitusasu?
V: Latinalainen tai roomalainen kirjoitusasu on kirjoitusjärjestelmä, jota käytetään monien nykykielten kirjoittamiseen. Se on nykyään maailman käytetyin kirjoitusjärjestelmä.
K: Mitkä kielet käyttävät latinalaista tai roomalaista kirjoitusasua virallisena kirjoitusasunaan?
V: Latinalainen tai roomalainen kirjoitusasu on virallinen kirjoitusasu lähes kaikissa Länsi-Euroopan kielissä ja joissakin Itä-Euroopan kielissä.
K: Mitkä Euroopan ulkopuoliset kielet käyttävät latinalaista tai roomalaista kirjoitusasua?
V: Latinalaista tai roomalaista kirjoitusasua käyttävät jotkin Euroopan ulkopuoliset kielet, kuten turkki, vietnam, malaiji, somali, swahili ja tagalog.
K: Käytetäänkö latinalaista tai roomalaista kirjoitusasua vaihtoehtoisena kirjoitusjärjestelmänä jossakin kielessä?
V: Kyllä, latina tai roomalainen kirjoitusasu on vaihtoehtoinen kirjoitusjärjestelmä esimerkiksi serbian ja bosnian kielissä.
K: Miten latinalaiset tai roomalaiset aakkoset ovat kehittyneet?
V: Aakkoset ovat kirjoitusjärjestelmä, joka kehittyi kreikkalaisten aakkosten läntisestä muunnoksesta. Etruskit kehittivät sen ensimmäisenä lainattuaan kreikkalaiset aakkoset, ja roomalaiset kehittivät sitä edelleen.
K: Muuttuivatko joidenkin kirjainten äänteet latinalaisen tai roomalaisen kirjoituksen kehittyessä?
V: Kyllä, joidenkin kirjainten äänteet muuttuivat, joitakin kirjaimia hävisi ja joitakin tuli lisää, ja useita kirjoitustyylejä ("käsiä") kehittyi.
K: Mitkä kaksi kirjoitustyyliä yhdistettiin yhdeksi kirjoitukseksi?
V: Kaksi kirjoitustyyliä yhdistettiin yhdeksi kirjoitusasuksi, jossa on isoja ja pieniä kirjaimia ("isoja" ja "pieniä" kirjaimia). Nykyaikaiset isot kirjaimet eroavat vain vähän roomalaisista vastineistaan, ja alueellisia eroja on vain vähän.
Etsiä